Lisää Elimäen tarkoitusta
(Kosmoskynä 1/1992)
Kuka muistaa vielä Elimäen tarkoituksen? Eli suomalaisen vastineen legendaariselle "The Meaning of Liff" -teokselle? Silloin kun juttu oli vielä tuore, eräskin sekalainen ja sekava sf-ryhmä vietti antoisan ehtoon Tampereen asemaravintolassa Semaforissa (siksi mukaan tuli niinkin paljon hupaisia tamperelaisia kaupunginosia), ja nyt tuodaan päivänvaloon osa näistä erittäin huonolla käsialalla kirjoitetuista muistiinpanoista.
Tohloppi (s.)Se illan viimeinen moka, jonka itse muistaa tuskallisen selkeästi, mutta ei tiedä muistaako kukaan muu.
Vrt. verbi 'tesota', hetki tahi rupeama jolloin laskuhumalan orastaessa selittää elämän perimmäisiä kysymyksiä monisanaisesti ja itseään toistaen.
Parkano (s.)Henkilö, joka kuuntelee tesomaa ilmeenkään värähtämättä katkeraan loppuun asti, itsekseen huokaillen ja omaa ihmisystävällisyyttään ihmetellen.
Turvotus kasvoissa, niin paha, että kun laittaa silmät kiinni, suu aukeaa.
Kuhmoinen (adj.)Kuhmo, jolloin luulee kaiken pienentyneen, koska on itse niin turvoksissa.
Mäntsälä (s.)Tavaraa, jota löydät muuttaessasi, ja jolla ei ole mitään yhtymäkohtia nykyiseen elämääsi, mutta joka vaikuttaa tärkeältä ja talletettavalta.
Orivesi (s.)Jotakin sellaista mitä sait tarjoilijalta ja jota et ole ensinkään tilannut, mutta koska olit niin viinan tarpeessa ja puhki, juot yhtäkaikki.
Keuruu (s.)Pienten vaihtorahakolikoiden kokoaminen raha-arvon mukaisiin kasoihin ravintolan pöydässä. (Esimerkkilause: "N. oli juuri voittanut pajatsossa ja keuruusi hartaasti rahojaan.")
Henkilö, joka tekee ravintolakuiteistaan paperilennokkeja.
Räyskälä (s.)Tilanne, jossa ilma on niin täynnä paperilennokkeja, ettei yksittäistä uttia enää erota.
Julkaistu Kosmoskynä 1/1991:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.