Marko Kivelä: Pohdiskelua yhteiskunnista
(Kosmoskynä 3/1995)
Kirjoittipa minne tahansa sijoittuvia kertomuksia on kirjoittajan ensimmäisiä tehtäviä tutustua tuohon kertomuksensa maailmaan, tai luoda se, niin kuin scifissä tai fantasiassa tehdään. Tarinoiden kannalta maailma voidaan jakaa sekä maantieteeseen / ympäristöön että yhteiskuntaan / yhteisöön. Mielestäni tarinoiden kannalta tuo yhteisöpuoli on selvästi tärkeämpi ja keskitynkin nyt luotaamaan hieman sen tarjoamia vaihtoehtoja.
Kun mietimme mitä vaihtoehtoja todella on tai voi olla, tulee meidän aluksi pureutua yhteiskunnan perusrakenteisiin ja niiden tarjoamiin variaatioihin. (Käsittelen tässä yhteiskuntaa lähinnä julkisena valtana lakeineen, asetuksineen ja toimeenpanokoneistoineen.)
1. Yhteiskunnan tavoite / tavoitteet
On tärkeää mieltää mitä rakennettavalta yhteiskunnalta halutaan, sillä jos sen tehtävänä on tarjota perustoimeentulo yhteisön huono-osaisille, tulee sen rakenteiden olla täysin erilaisia kuin yhteiskunnan, jonka päätavoite olisi vaikkapa avaruuden asuttaminen tai vieraan kansan luoman uhan poistaminen.
Yhteiskunnan tavoitteiden tulisi olla määräävä tekijä mietittäessä toimivaa yhteiskuntaa. On kuitenkin huomattava, ettei yksikään meidän tuntemarnrne maailman yhteiskunnista ole rakentunut tietoiselle päämäärän valinnalIe, vaan ne ovat kuin tilkkutäkkejä joissa eri tilkut ovat eri väestö- ja eturyhrnien aikaansaarnia rakenteita.
Kuitenkin oletan, että Älykäs rotu kykenisi tietoisesti arvioimaan yhteiskuntaansa kohdistuvat
ongelmat ja mahdollisuudet ja valitsemaan nämä mielessäpitäen sopivimmalta tuntuvan tavoitteen yhteiskuntansa peruslähtökohdaksiTuo tavoite mielessään tuo Älykäs rotu sitten kävisi rakentamaan yhteiskuntaansa ihanteidensa mukaiseksi. Tavoitteen valinnassa tärkeimpinä tekijöinä olisivat luonnollisesti yhteisön arvot ja tarpeet
Scifikirjoittajien tulisikin enemmän miettiä muukalaisyhteisöjä nimenomaan arvotaustaa vastaan, sillä liian usein on muukalaisten arvomaailma kuin naapurin Kallen vain hieman tämän kunniantuntoa tai ”hyvyyttä" korostaen. , Jos muukalaiset ovat vain oudonnäköisiä ihmisiä ei mitään todella vieraantuntuista yhteiskuntaakaan pystytä rakentamaan.
2. Yhteiskunnallisten rakenteiden valta ja laajuus yhteisössä.
Lyhyesti sanottuna, yhteiskunta voi pitää kaiken vallan itsellään tai olla pelkkä kulissi vailla mitään valtaa – tai jotain siltä väliltä. Kaikki valta voi siis olla "järjestelmällä" tai yksittäisillä
ihmisillä, sukuhaaroilla, uskontokunnilla tai vaikkapa yrityksillä.Yhteiskunnallisten rakenteiden laajuus vaihtelee myös lähes yhtä paljon, vaikkakin niillä on vain yksi realistinen ääripää, nimittäin niiden täydellinen puuttuminen, sillä kaikkea yhteisössä tapahtuvaa toimintaa on likimain mahdotonta yhteiskunnaIlistaa – tosin muukalaisyhteiskunnassa tämäkin saattaa tulla kyseeseen (borgit).
Sekä yhteiskunnallisten rakenteiden valta että laajuus vaikuttavat luonnollisesti voimakkaasti yhteisön muotoon, sen jäsenten elämään sekä lopulta myös yhteisön itsensä selviytyrniseen, joten niitä ei tulisi milloinkaan ohittaa tarinoita kirjoittaessa.
3. Yksilön (pienyhteisöjen) asema yhteisössä.
Mitkä ovat yksilön oikeudet ja velvollisuudet? Ovatko oikeudet ja velvollisuudet jokaiselle samat? Voiko lisäoikeuksia ansaita tai voiko oikeuksia menettää?
Jos mietitään tätä kysymystä irtaantuen vallitsevista arvoistamme, huomaamme helposti kuinka mielivaltainen oma arvomaailmamme on: esimerkkinä käykööt suvunjatkamisen "iljettävyys", tarve piiloitella kaikkea siihen liittyvää ja tappamiseen kohdistuva jakomielinen suhtautuminen, se kun on toisaalta hyväksyttävää viihdettä, jossain tapauksissa jopa ansiokkainta toimintaa mitä voi kuvitella ja samalla totaalisen paheksuttava asia '
Omaako Star Trekin kyborgi-yksilö oikeuksia, tuskinpa. Voidaanko koko oikeus / velvollisuus -käsitettä yhdistää kollektiivisen tajunnan ohjaamaan yksilöön? Pitäiskö? Eli voi jopa olla
hyvin järkevää rakentaa muukalaisyhteisö jossa oikeus / velvollisuus -käsitteet ovat merkityksettömiä, mutta toisaalta tarinan kannalta tällaisen yhteiskunna ja vaikkapa normaalin ihmisen kohtaamisesta voisi saada aikaan mielenkiintoisen kultturien välisen törmäyksen.Tietenkin voidaan myös rakentaa yhteisöjä, joissa on vain velvollisuuksia tai vain oikeuksia (vaikkakin voidaan aina miettiä, että jos minulla ei ole oikeutta tappaa, eikö minulla silloin ole velvollisuus olla tappamatta?).
Ehkä näitä rajatapauksia antoisempaa kuitenkin on miettiä erilaisia oikeus / velvollisuus -kombinaatioita varsinkin kulttuurissa jollaisessa ne vaihtelevat radikaalisti eri yksilöjen välillä (kuten meidän yhteiskunnassamme), toisaalta ne voivat vaihdella myös yksilön kohdalla eri aikakausina (keväällä saan tappaa, kesällä vain haudata)
Myös yksilöiden kyvyt tulisi ottaa huomioon luodessa kuvitteellista yhteiskuntaa, niin sekä yhteiskunnan tavoitteiden määräämisessä että yksilön oikeuksien/velvollisuuksien määrittämisessä. Voisiko vaikkapa olennolla joka "haistaa" lähestyvän kuoleman olla velvollisuus kertoa siitä asianomaiselle, siinäkin tapauksessa ettei mitään ole tehtävissä, tai oikeus pitää asia omana tietonaan vaikka kyseinen kuolema olisi vältettävissä?
Oikeuksien ja velvollisuuksien mahdollistamat variaatiot ovat lukemattomat. Lisäksi täytyy muistaa, että jotkin asiat voivat olla ehdollisesti sallittuja, eli niiden tekemiseen tarvitaan lupa.
4. Yhteisön voimavarat ja niiden jako.
Meidän yhteiskunnassamme voimavarat kohdennetaan kaupankäynnillä, rahan toimiessa tietyn työpanoksen tai aineellisen resurssin symbolina. On tärkeää muistaa, ettei raha itsessään ole voimavara, vaan pelkkä mielikuva. Yhteiskuntamme itsetiedostamisen puutetta osoittaa se, että rahan puute samaistetaan todellisten resurssien puutteeksi.
Yhteisön voimavarojen jaon tulisi riippua voimakkaasti yhteiskunnan tavoitteista, sillä jos resurssit ovat väärin kohdennettuja, ovat myös yhteiskunnan mahdollisuudet tavoitteidensa toteuttamiseen huomattavasti kärsineet.
Yhteiskunnan voimavaroista tärkeimmät ovat yksilöiden kyvyt ja tiedot, yhteiskunnan tuotantokoneistot, tiet yms. yhteiskunnan käytettävissä olevat raaka-aineet (myös energia) sekä tietenkin yhteiskunnan koko.
Ylläolevan hahmottamiseksi luonnostelen karkeasti neljä erilaista yhteiskuntamallia. Kuten ylläolevat perusteet ovat myös luonnostellut yhteiskuntamallit puhtaasti teknisiä, eli niihin ei sisälly moraalista pohdiskelua tai kannanottoa.
Kyseiset yhteiskuntamallit perustuvat suurelta osin joko meillä jo toteutuneisiin – tai ainakin mahdolliseksi esitettyihin malleihin, lukuunottamatta viimeistä "tarinankertojien yhteiskuntaa".
A. Voimakkaasti hierarkinen, sotilaallisesti suuntautunut yhteiskunta.
1. Tavoite:Sotilaallisesti voimakas ja yhtenäisesti toimiva yhteiskunta. Ulkoisen uhan olemassaolo saattaa pakoittaa kulttuurin omaksumaan tämän tavoitteen. Myös hallitsemisen ja valloittamisen tai sodankäynnin koettelemusten arvostaminen saattaa johtaa tähän valintaan.
2. Yhteiskunnallisten rakenteiden valta ja laajuus:Valta on ehdoton ja jokainen yksilö on valtiollisen hierarkian jäsen. Yhteiskunnan toiminnan ulkopuolelle jää vain yksilöiden vapaa-ajallaan tekemät asiat ja nämäkin vain siinä tapauksessa ettei näillä ole mitään vaikutusta yhteiskunnan toimintaan.
3. Yksilön (pienyhteisöjen) asema:Oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät yksilön hierarkkisen aseman mukaan. Yksilö voi joko nousta tai pudota hierarkiassa ja siten hänen oikeutensa saattavat muuttua Yhteiskuntajärjestelmän ulkopuoliset pienyhteisöt joko kiellettyjä tai ainakin voimakkaasti valvottuja.
Yhteiskunnassa kuitenkin sisäisiä pienrakenteita, kuten esimerkiksi eri ammattien "killat" joista tärkeimmät ovat luonnollisesti sotilaallisia. Vaatii yksilöitä voimakasta uskoa hierarkisuuden tarpeellisuuteen ja myös kykyä siihen sopeutumiseen. Toiminee sitä paremmin mitä enemmän yksilöt ovat laumakeskeisiä, sen sijaan yksilökeskeisyys tuo varmasti.ongelmia.
4. Yhteisön voimavarat ja niiden jako:Voimavarat riippuvaisia yhteiskunnan kyvystä motivoida yksilöitään. Voimavarojen tarkoituksenmukainen jako helppoa, yhteiskuta ei tarvitse rahaa. Motivoinnissa tärkeänä osana on käytävän tai uhkaavan sodan oikeuttaminen (pätee ihmisille, ei välttämättä alieneille). Mahdollisuus keskittää kaikki ponnistelut yhden tavoitteen saavuttamiseksi.
Valtarakenteet: Esimerkiksi eri ammattien korkeimmat edustajat muodostavat neuvoston, jolla on ehdoton valta, neuvoston yläpuolella on vain sen keskuudestaan valitsemajohtaja tai johtoryhmä, vallan ydin, mahdollisesti sotilasjohto.
Yksilön vaikutusmahdollisuudet riippuvat hänen hierarkisesta asemastaan (esim 100-portainen hierarkia) ja asema iästä, koulutuksesta, kyvykyydestä ja saavutuksista.
Yksilöllä mahdollisuus kuulua useamman ammattikunnan hierarkiaan. Lait määräävät vain puitteista, hierarkioilla sisäiset säännöt jotka ovat lakeja täsmällisempiä sekä joissain tapauksissa jopa niiden yli käyviä.
Kaikki ammattikunnat ovat joka tapauksessa velvollisia noudattamaan taktisen johdon asettamia tavoitteita, mutta tavat, joilla tavoitteeseen päästään ovat ammattikuntien itsensä päätettävissä.
B. Tieteellisesti suuntautunut hyvinvointiyhteiskunta (vastaa jossain määrin pohjoismaita)
1. Tavoite:Ensisijaisesti kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaaminen, toissijaisesti (tieteellisen) tiedon lisääminen.
2 Yhteiskunnallisten rakenteiden valta ja laajuus:Valta on rajoitettu, suuri osa vallasta hajaantunut erilaisten etu ryhmien käsiin. Yhteiskunnalliset rakenteet melko suppeita, toimivat lähinnä yhteiskunnallisten voimavarojen suuntaamiseksi tavoitteen saavuttamisen kannalta oleellisiin kohteisiin.
Yhteiskunnan toiminnassa on tärkeää, että yksilöt ovat omalta taholtaan sitoutuneita yhteiskunnan tavoitteiden toteuttamiseen, sillä yhteiskunnalla ei ole juurikaan keinoja yksilöiden pakottamiseksi "oikealle tielle".
3. Yksilön (pienyhteisöjen) asema:Yksilön oikeudet melko laajoja ja velvollisuudet vähäisiä. Periaatteessa vallitsee tasa-arvo Pienyhteisöt saavat toimia vapaasti ja jos niiden pyrkimys on sopusoinnussa yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa suuntaa yhteiskunta niihin voimavaroja. Pienyhteisöt yksilöitä merkittävämpiä vallankäyttäjiä.
4. Yhteiskunnan voimavarat ja niiden jako:Yhteiskunta ei itse osallistu tuotantoon merkittäväliä panoksella, joten tuotannon tason
määräämmen ja sen suuntaaminen tavoitteenmukaisiin kohteisiin vaikeaa.Voimavarat siirtyvät seuraavan ketjun mukaan: yksilöt/pienyhteisöt (mm. firmat, uskonnolliset ja aatteelliset järjestöt) > yhteiskunta > yksilöt / pienyhteisöt.
Yhteiskunta saa haluamansa voimavarat verotuksen avulla. Yhteiskunnan voimavarojen käyttö paljolti tieteen tukemista, sillä jopa suurimmatkin pienyhteisöt ovat liian pieniä kyetäkseen itsenäisesti laajarnittaisiin tutkimushankkeisiin.
Valtarakenteet: yksilökeskeinen demokratia. Yksilöiden valitsemilla edustajilla vain rajoitettu valta, sekä suhteellisen lyhyt edustajuusaika. Suuri osa päätöksistä tapahtuu julkisten rakenteiden ulkopuolella. Lait tärkein keino hillitä yhteiskunnan tapahtumia
C. Kaupparuhtinaiden yhteiskunta
1. Tavoite:Kaupallisen hyödyn maksimointi.
2. Yhteiskunnalliset rakenteet:Suppeita ja vailla todellista valtaa. Valta kauppahuoneilla ja kuluttajilla. Ihmiset äänestävät jossain määrin tietoisesti rahallaan, joten pahimpien törkimysten kaupat kärsivät huonosta maineesta.
3. Yksilön asema:Ei valtiollisia velvollisuuksia, mutta niiden sijaan astuneet velvollisuudet kaupparuhtinaita kohtaan Yksilön oikeudet voimakkaimman oikeuksia, eli enemmistöllä vähäiset oikeudet. Pienyhteisöt sallittuja, mutta samalla suojattomia niihin ärsyyntyneiden tahojen hyökkäyksiä vastaan.
4. Yhteiskunnan voimavarat ja niiden jako:Kaupallinen kilpailu sekä puutteelliset lait tehostavat tuotantoa ja lisäävät siis jaettavaa, mutta ilman keskusvaltaa saattaa kilpailu muuttua sodaksi joka tuhoaa monin verroin sen mitä tehokaampana tuotantona voitetaan.
Ongelmana myös se, että osa yhteiskunnan voimavaroista jää käyttämättä ja osa jo tuotetuistakin hyödykkeistä "huonon menekin" takia varastoihin.
Pitkään jatkuneena kilpailusta johtuva tehostunut tuotanto kasaa varallisuuden niin pienelle kuluttajajoukolle, että tuotantokin alkaa laskea kulutuskykyisten ostajien puutteen vuoksi. Varalllisuudenjako mahdoton ajatus, vaikkakin rohkeimmat ajattelijat tuovat esille ajatuksen todistellen sen loppujenlopuksi lisäävän jaettavaa.
Valtarakenteet: suuryhtiöt / kauppahuoneet tekevät omat lakinsa ja yksilö voi vaikuttaa niihin vain kuluttamalla nimenomaan mieluisimman yhtiön tuotteita. Alueellisesti kuitenkin mahdollisesti jonkinasteisia kulutuspakkoja. Yhteiskunta laatii lakeja ja toimii erotuomarina yhtiöiden välisissä kiistoissa, mutta useimmissta tapauksissa ratkaisee kiistat sen hyväksi joka maksaa enemmän.
Lait kuitenkin ohjeeIlisia, eivät sitovia, sillä ilman valvonta- ja rangaistuskoneistoa on niiden täytäntönpano mahdotonta Lakien noudattaminen kilpailu- ja mainoskeino, mutta myös ne, jotka rikkovat kaikkein alkeellisimpiakin käyttäytymissääntöjä vannovat olevansa moraalisia, luotettavia rehellisiä.
D: Ekologinen yhteiskunta
1. Tavoite:Luonnon suojelu ja kulttuurin toiminnan saaminen harmoniaan luonnon kanssa.
2. Yhteiskunnallisten rakenteiden valta ja laajuus:Tavoite sallii vaihtelun ohjaavasta vallasta totaaliseen, yhteiskunnallisten rakenteiden ollessa kuitenkin melko kevyitä, päätöksenteon keskittyessä paikallistasolle.
3. Yksilön asema:Tavoite poistaa hallitsevan rodun etuoikeuden muuhun luontoon ja tuo uusia velvollisuuksia, yksilöllä kuitenkin melko suuri valta paikallistasolla. Yksilöt tasa-arvoisia keskenään. Suosii pienyhteisöjä, paitsi jos nämä ovat aatteellisesti vaarallisia.
4. Yhteiskunnan voimavarat ja niiden jako:Lyhyellä tähtäimellä luonnon suojelu vähentää resursseja sekä vaatii vielä osan jäljelle jääneistä voimavaroista tapahtuneiden vaurioiden korjaamiseen, mutta pitkällä tähtäimellä tekee vain sen, mikä on kuitenkin joskus tehtävä.
Samalla se pienentää joidenkin perusraakaaineiden loppumisen uhkaa ja näin vähentää kriisiherkkyyttä. Yhteiskunta ei ole kuitenkaan kovin kilpailukykyinen verrattuna edeltäviin malleihin, ei varsinkaan lyhyellä tähtäimellä.
Valtarakenteet: Suunnan määräävä ja lakeja säätävä asiantuntijahallitus, valtaosa päätöksenteosta paikallistasolla. Tuotantolaitosten tehtävänä sopeutuminen, ei vallan käyttö.
E. Tarinankertojien yhteiskunta
1 Tavoite:Luoda kultturillisesti kehittynyt yhteiskunta, jossa korostetaan henkistä hyvinvointia ja nähdään tämän saavuttamisen olevan mahdollista vain taiteiden kautta.
2 Yhteiskunnallisten rakenteiden valta ja laajuus:Vallankäyttö kaikilla yhteiskunnallisilla tasoilla on supistettu minimiin sen koettaessa taiteilemisen kannalta turhaksi, osin jopa vahingolliseksi. Vallankäyttö halveksuttua joten lahjakkaiden yksilöiden saaminen valtakoneistoon on hyvin vaikeaa.
3 Yksilön asema:On niitä jotka tekevät taidetta ja niitä, jotka unelmoivat siitä tehden sen sijaan yhteiskunnan pyörimisen kannalta tarpeellisia tehtäviä. Taiteilevilla ei muita rajoja kuin ns. "hyvän maun raja" ja velvollisuutena taide.
Muilla sen sijaan työhön liittyviä velvollisuuksia, joita pyritään yhteiskunnallisesti vähentää lisäämällä automaatiota, työn tehostamisella ja turhien tehtävien poistolla. Tavoitteena tila, jossa kaikki saisivat joko taiteilla tai ainakin nauttia taiteista täysipäiväisesti ilman mitään velvollisuuksia.
4. Yhteiskunnan voimavarat ja niiden jako:Yhteiskunta pyrkii pitämään huolta vapaan taiteilemisen mahdollisuuksista, mutta ei millään tavoin osallistu itse taiteen tuottamiseen tai valvontaan, levittämiseen kylläkin. Taloudellinen kilpailu koetaan lähinnä korniksi ilmaisuksi. Ulkoisen uhan ilmaantuessa ei yhteiskunnalla ole lainkaan kykyä vastata siihen, joten vallottajille se on vapaata riistaa.
Valtarakenteet: Mahdollisimman kevyt koneisto, jonne haalitaan ne, jotka ovat siihen suostuvaisia. Valtion puuttuminen muihin kuin välttämättömiin, sen tehtäväkenttään kuuluviin asioihin koetaan voimakkasti paheksuttavaksi, joten sen vallankäyttö on hyvin vähäistä.
Suurimpia skandaaleja lienee se, että jotain kirjaa painetaan vain miljoona, vaikka se ansaitsisi kymmenen miljoonan painoksen. Kavallusskandaalit merkityksettömiä, sillä jos joku kavaltaa valtion rahoja, joutuu tämä välittömästi sivistymättömän moukan maineeseen, sillä on vaikeaa kuvitella, miksi joku ahnehtisi omaisuutta tai rahaa – mitä onnea tai sivistystä niillä muka voi hankkia?
Se, että hyvin karkeista lähtökohdista on mahdollista luoda lukuisia vähintään yhtä karkeita yhteiskuntamalleja, osoittaa vain, että vaihtoehdot eivät ole vähissä. Täsmentämällä tavoitteen asettelua, tuomalla esiin erilaisia tapoja käyttää yhteiskunnallista valtaa, miettimällä erilaisia velvollisuus / oikeus -pareja ja yhteiskunnallisten voimavarojen luomista
sekä jakoa, päästään paljon monipuolisempaan malliin yhteiskunnasta.Ja kun muistamme, että pienikin muutos peruslähtökohdassa muuttaa myös yhteiskuntamallia, tulemme välttämättä siihen tulokseen että vaihtoehtoja ja niiden variaatioita on lukemattomia
Lisätekijöitä ovat tietysti tekniset mahdollisuudet, rodulliset ominaisuudet, ympäristön tuomat vaatimukset, uskontojen tarjoamat uudet tavoitteet ja osin keinotkin sekä eettisten pohdiskelujen tuomat vivahteet.
Vaihtoehtojen määrä tietenkin vähenee sitä mukaa kun päätämme mitä yhteiskunnassamme tulee olla ja mitä ei, mutta se ei siltikään poista vivahteiden tuomia mahdollisuuksia, ei vaikka esimerkiksi fantasiakirjallisuutta lukiessaan niin voisikin kuvitella.
Julkaistu Kosmoskynä 3/1995:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.