Sari Peltoniemi: Kosmoskynän kymmenen kysymystä - Haastattelussa Jenny Kangasvuo
(Kosmoskynä 4/2003)
Oululainen Jenny Kangasvuo on meille kaikille tuttu varsinkin Portin ja Nova-kilpailun kautta, mutta mikä häntä innoittaa? Minkälaiset aiheet häntä kiinnostavat? Kosmari oli taas kerran utelias, ja Jenny vastasi.
1. Miksi kirjoitat?Haluan elää tekstin kautta sellaisia asioita, joita en voi kokea reaalitodellisuudessa. Sekä toisten kirjoittamien tekstien lukeminen että oma kirjoittaminen ovat tapoja kokea vieraita asioita. Oma kirjoittaminen on näistä kahdesta se perusteellisempi ja vaivalloisempi tapa.
Parhaimmillaan kirjoittaminen tarjoaa upean flow-tunteen, jossa asiat loksahtelevat paikoilleen, tekstiä syntyy itsestään ja henkilöt tekevät itsekseen omia ennalta-arvaamattomia juttujaan. Silloin elää toisessa tarinassa kuin omassaan. Tuohon tilaan pääseminen tosin on aika harvinaista ja vaatii myös hampaat irvessä puurtamista. Mutta kun sellaisen tripin kokee aina välillä, jaksaa sitten puurtaakin.
Nautin myös sanoilla pelaamisesta, joskin sanoilla pelaamisen nautintoa voi saada paljon yksinkertaisemmin vaikkapa kirjoittamalla sähköpostia kuin kirjoittamalla kaunokirjallista tekstiä. Sanoilla pelaamisen mielihyvä on siis vain kirjoittamisen lisämotiivi.
2. Miksi kirjoitat spekulatiivista fiktiota? Mitä muuta kirjoitat?Kirjoitan spekulatiivista fiktiota samasta syystä kuin yleensä kirjoitan - kokeakseni jotain itselleni vierasta. Kirjoitan mielelläni myös tarinoita, jotka sijoittuvat historiaan, vaikka tarinoissa ei sinänsä olisikaan spekulatiivisia elementtejä. Keskiaika, rautakausi ja ”myyttinen suomalainen talonpoikaisaika” ovat kiinnostavia historian ajanjaksoja, joista on hauska kirjoittaa.
Olen kirjoittanut muutaman nykyaikaan sijoittuvan, realistisen novellin novellikilpailuja varten, mutta en jaksa innostua nykyaikaan sijoittuvista realistisista tarinoista tarpeeksi työstääkseni niitä kovin kauan. Niitä jaksaa muutaman päivän pyöritellä, ja jos sinä aikana tekstiä syntyy, niin hyvä juttu. Mutta pysyvämpää tyydytystä ne eivät suo. En oikeastaan ymmärrä arkirealismin kirjoittamisen motiiveja, ellei kyseessä ole terapia tai dokumentointi. Miksi kirjoittaa omasta arjesta, kun kerran sitä elää joka tapauksessa muutenkin?
Kaunokirjallisen tekstin lisäksi kirjoitan aika paljon myös tieteellistä tekstiä, pitäisi tässä lähiaikoina väsätä yksi pruju, jossa vertaillaan diskurssianalyysiä ja kulttuurimalliteoriaa analyyttisinä työkaluina suomalaista biseksuaalisuutta tarkasteltaessa. Tieteellisen tekstin tuottaminen ei loppujen lopuksi eroa kovin paljon kaunokirjallisen tekstin tuottamisesta, koska samat johdonmukaisuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja selkeyden vaatimukset pätevät kumpaankin. Kummankin kirjoittamisessa vaikein osa on aloittaminen. Kaunokirjallinen ja tieteellinen teksti voivat myös tietyllä tavalla olla toistensa jatkeita - voisin hyvin kuvitella kirjoittavani artikkelin, jonka teemoja sitten käsittelisin novellissa.
3. Mainitse kirja (useampikin käy), joka on vaikuttanut sinuun kirjoittajana. Kerro hiukan, millä tavoin se on vaikuttanut.Eniten elämään, kirjoittamiseen ja kaikkeen on vaikuttanut 12-vuotiaana lukemani paleofiktiivinen teos Luolakarhun klaani. Vaikka kirjaa tuskin voi luokitella miksikään maailmanhistorian merkkiteokseksi, niin sopivan vastaanottavassa iässä luettuna sen vaikutus oli valtava. Tajusin ensimmäistä kertaa, että kaukainenkin menneisyys voidaan tavoittaa tarinoiden avulla. Varmaan osittain tuon kirjan vuoksi päädyin opiskelemaan kulttuuriantropologiaa ja arkeologiaa. Samana vuonna luin myös ensimmäiset varsinaiset scifikirjat, joista varsinkin John Christopherin Tripodien aika jäi mieleen.
Toinen tärkeä kirja on Natalie Goldbergin Writing down the Bones, jonka löytämisestä voi suoraan kiittää Kosmaria ja Juha K. Tapion kolumnia. Goldberg on opettanut suhtautumaan kirjoittamiseen stressittömästi: tärkeintä on se, että ylipäätään kirjoittaa, ei se, että kirjoittaa virheetöntä ja upeaa tekstiä. Miljoonasta sanasta on helpompi löytää tuhat hyvää sanaa kuin kymmenestätuhannesta.
4. Mitä ajattelet kotimaisesta scifistä ja fantasiasta? Millaisia sf-tekstejä mieluiten luet? Mainitse joku (tai joitakin) kotimainen sf-novelli, josta olet erityisesti pitänyt.Kotimainen spekulatiivinen fiktio on vahvassa nousujohteessa, jonka merkkejä ovat esimerkiksi Johanna Sinisalon, Juha Ruusuvuoren ja Jyrki Vainosen kehutut teokset. Viidenkymmenen vuoden päästä kirjallisuuden opiskelijat tekevät proseminaareja spefistä, joka muutti kotimaisen kirjallisuuden kaanonin ja teki suomalaisesta kirjallisuudesta maailmankuulua. Fandomissa nyt vaikuttavista kirjoittajista tulee palvottuja idoleita, jotka joutuvat käyttämään talvellakin kalastajanhattua ja aurinkolaseja voidakseen käydä rauhassa Valintatalossa.
Niin, uskon oikeasti, että seuraavan viiden vuoden aikana suomalainen kirjallisuusmaailma huomaa, kuinka paljon hyviä kirjoittajia nimenomaan scifi-fandomissa on. Suomeen on syntynyt viime vuosina paljon pienkustantamoita, jotka julkaisevat kiinnostavaa kamaa, mikä on minun mielestäni myös merkki kirjallisuuden kentän muuttumisesta kotimaiselle spefille otolliseksi. Sekä Kimmo Lehtonen että Jyrki Vainonenhan ovat nimenomaan tällaisen pienen puljun kirjailijoita.
Viime aikoina lukemistani kotimaisista scifinovelleista eniten ovat kolahtaneet Carita Forsgrenin K.H.E.I.R.O.N ja Petri Salinin Parthenos XIII. Petrin muutkin tekstit ovat miellyttäneet - Caritalta en valitettavasti vielä ole lukenut muuta kuin tuon K.H.E.I.R.O.N:in. Katja Salmisen tyylistä olen myös tykännyt - Sofia Nimettömän kaksi kuolemaa oli hieno.
Luen mieluiten jonkinlaista antropologis-sosiologista scifiä, ja sen edustajista Sheri S. Tepper ja Ursula LeGuin ovat suosikkejani. Kovan scifin puolelta sitten Greg Egan. No, mainitaan nyt vielä vanha lemmittyni H.P. Lovecraftkin...
5. Oletko törmännyt kirjallisuudessa sielunveljeen tai –siskoon – onko siis jonkun kirjoittajan teksti tuntunut jollakin tapaa tutulta ja läheiseltä tai samankaltaiselta kuin oma ilmaisusi?Sielunsisaruksia löytyy kyllä, mutta en osaa (enkä kehtaa) verrata omaa ilmaisuani muiden ilmaisuun. Peter Hoegin Lumen taju on kirja, jonka ilmaisua ihailen ja toivoisin pystyväni samaan. Myös Margaret Atwoodin ilmaisu on kaunista. Suomalaisista pitää mainita Laura Honkasalo, joka on mielestäni suomalaisen realismin suuri toivo. Hän on kaikissa julkaistuissa kirjoissaan onnistunut olemaan yhtäaikaa sekä kepeä että syvällinen. Haluaisin tavoittaa samanlaisen kepeyden, jolla Honkasalo kirjoittaa. Se, että Honkasalo kirjoittaa realistisia tarinoita, tekee tempusta vielä upeamman, suomalaisten realistien tyyli kun on yleensä jotenkin mitäänsanomatonta. Jos luette yhtä ainoaa suomalaista realistia vuodessa, lukekaa Honkasaloa.
6. Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana? Entä heikkouksinasi?Heikkouksistani pahin on ehdottomasti laiskuus, joka toki vaikuttaa muillakin elämänalueilla. Suoraan kirjoittamiseen liittyvä heikkous on lärpättely tekstissä, en osaa oikein tiivistää ilmaisuani. Kun tekstissä mättää jokin, ratkaisuni on yleensä kirjoittaa lisää tekstiä, ei poistaa sitä. Vahvuutenani on kielentaju, pystyn tuottamaan nopeasti selkeää tekstiä ja osaan (viitsiessäni) muokata tekstin napakaksi paketiksi. Tämä ominaisuus tosin on parhaimmillaan asiatekstiä tehdessä ja himmenee, jos tarina rönsyilee muuten.
7. Mitä kirjoitat tällä hetkellätai mitä kaavailet seuraavaksi ryhtyväsi kirjoittamaan?Työstän loppuun NaNoWriMo-käsistäni, mikä tuntuu aivan kohtuuttoman isolta urakalta. Ensimmäiset 50 000 sanaa marraskuun aikana tuli kirjoitettua nopeasti ja kuumeisesti, mutta tuon maagisen sanarajan rikkouduttua teksti rupesi takkuamaan. Haluaisin saada tarinan kokonaan kirjoitettua, romaaniksi, jota voisi sitten pikkuhiljaa editoida. Pelkään, että jos nyt en pukerra tarinaa loppuun asti, en saa sitä valmiiksi ikinä. En oikeastaan edes uskalla ajatella mitään muita tarinoita tällä hetkellä, sillä jos nyt innostuisin kovasti jostain uudesta, tämä NaNoWriMo-tarina jäisi varmasti sivuun. NaNoWriMo on muuten minusta yksi parhaita kirjoittamisideoita, mihin olen pitkään aikaan törmännyt - se tarjoaa mahdollisuuden kirjoittaa kuin viimeistä päivää ilman tekosyitä.
Kaikenlainen huuhaa on kuitenkin kiinnostavaa. Olisi jännä kokeilla, pystyykö kirjoittamaan vakavan ja yhteiskunnallisen scifi-novellin, jossa olisi viljapeltoympyröitä, humanoidi-hybridilapsia ja Atlantiksen henkinen perintö. Ja jos ei pysty, niin kirjoittamisen prosessi voisi ainakin olla viihdyttävä.
Lisäksi pitäisi ruveta väsäämään lisensiaatintyötä... Olen luvannut itselleni valmistuvani filosofian lisensiaatiksi tänä vuonna. Nyt kun olen kirjoittanut lupauksen lauseeksi, joka julkaistaan Kosmarissa, en voi enää perua sitä…
8. Mikä on ollut merkittävin opetus, jonka kirjoittajana olet saanut (tai oma huomio tms.)?Merkittävin opetus on ehkä ollut se, että kirjoittamaan pystyy vaikka hampaat irvessä ja että kirjoittamiseen vaaditaan ennen kaikkea sitä, että vain istuu kirjoittamaan, vaikka väsyttäisi, päätä särkisi ja telkkarista tulisi hyvää ohjelmaa. Paskankin tekstin tuottaminen on hyödyllistä, sillä paskaa voi myöhemmin jalostaa, tai se voi ainakin toimia runkona tai luonnoksena tulevalle, paremmalle tekstille. Deadlinet ovat hyviä motivaattoreita, koska deadlinen lähetessä on pakko istuttaa itsensä koneen ääreen, vaikka ei huvittaisikaan. Olen myös huomannut, että mitä enemmän ja useammin kirjoittaa, sitä sujuvammin ja helpommin tekstiä syntyy. Jos kirjoittamisessa pitää taukoa, uudestaan aloittaminen tuntuu aina älyttömän vaikealta. Kirjoittamiseen kai pätee sama kuin liikunnan harrastamiseen: peruskuntoa kannattaa pitää yllä.
Kirjoitin tuossa aiemmin, että jaarittelu tekstissä on yksi lempisyntini, joten tärkeä opetus minulle on ollut se, että jokaisen sanan, lauseen ja tekstipätkän pitää palvella tarinaa. Yritän viimeistelyvaiheessa miettiä, mitä merkitystä tarinan kokonaisuuden kannalta jollain tekstipätkällä on. Viekö se juonta eteenpäin tai kuvaako se tarinan hahmoa tai maailmaa jotenkin - vai onko kyseessä vain kiva pieni tekstinpätkä, josta en millään malttaisi luopua. Olen vähä vähältä oppinut luopumaankin niistä kauniista ja suloisista tekstinpätkistä, joilla ei ole mitään muuta virkaa kuin olla kauniita ja suloisia.
9. Jos pääsisit matkustamaan mihin tahansa aikaan ja paikkaan, niin minne menisit (ja miksi juuri sinne)?Menneisyydessä on lukemattomia paikkoja ja aikoja, joihin haluaisin mennä. Japanin pitkä ja kummallinen esihistoria kiinnostaa, joten Jomon-kauden keskivaiheen (keraaminen kivikausi 3000-2000 eaa.) Japani voisi olla yksi paikka. Toisaalta haluaisin joskus elämässäni (sitten eläkkeellä :) kirjoittaa rautakaudelle sijoittuvan shamaaniromaanin, jossa seikkailtaisiin pitkin Suomea ja Siperiaa, joten Suomi-Siperia-800AD-turnee kelpaisi. Lähitulevaisuus, esimerkiksi vuosi 2150 olisi kiinnostava myšs, mutta matkakohteena aika epävarma siinä mielessä, että voisi saapua perille ydintalveen tai tappavan influenssapandemian aikaan. Hetki ennen alkuräjähdystä olisi myös mielenkiintoinen - joskin voisi olla aika vaikeaa määrittää aikaa ja paikkaa mihin matkustaa.
10. Jos saisit tavata kenet tahansa kuvitteellisen henkilön, niin kenet haluaisit tavata (ja miksi juuri hänet)?Hui. Yhtäkkiä ei tule ketään mieleen. Tavallaan ne henkilöt, joista on lukenut tai katsonut leffoja, on tavannut jo kertaalleen ja oikea tapaaminen voisi olla pettymys. Erinäisten elokuvien ja kirjojen jatko-osatkin voivat olla pettymyksiä, saati sitten jos niiden henkilöt tapaisi oikeasti... Jos mää vaik ottasin Spiken Buffy the Vampire Slayeristä ja Xenan Xena the Warrior Princessistä. Jaa että miksi? No mihinkäs sitä yksi kappale Spikeä ja yksi kappale Xenaa parhaiten sopivat?
Jenny Kangasvuon novelleja:
Nopeammin ja paremmaksi ja kauniimmaksi (Nova 2002 kunniamaininta, Spin 2/03)
Vieri vetrehet vetensä (Portin kunniamaininta 2002, Portti 2/03)
Onnen kaukorantaan laine liplattaa (Novan 9 sija 2003, Spin 1/05)
Lihan käsivarsi (Portin jaettu 3 sija 2003, Portti 3/04)
Ajajainen (Portin kunniamaininta 2003, Portti 2/04)
Riding Wolfhood (Baltastica 2003 kunniamaininta)
Vaativat arvet eli kertomus saumoistani (Novan 1. sija, Spin 3-4/04)
Kaikessa lihassa on tahto (Portin 2. (jaettu) palkinto 2004, Portti 2/05)
Aalto nahan alla (Portin 1. sija, Portti 4/05)
Julkaistu Kosmoskynä 4/2003:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuva: Jenny Kangasvuo. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.