Kalevalaa ja radioaktiivisia rokkikoiria Ennen tämän vuoden kirjasatoon siirtymistä mainittakoon kuitenkin muutama teos, jotka saapuivat kauppoihin vasta vuodenvaihteen alla ja jotka eivät tästä syystä viimevuotiseen katsaukseen ehtineet.
Näistä tapauksista mielenkiintoisin on epäilemättä Jari Tammen romaani Kalevan solki (Kuippana). Kuten nimestäkin voi päätellä, pohjautuu Tammen muhkea, yli seitsensataasivuinen teos suomalaiseen mytologiaan ja kertoo Kalevalasta tuttujen hahmojen seikkailuista Itämeren rannikolla 800-luvun alkupuolella.
Loppuvuodesta kauppoihin ilmestynyt Hannele Huovin romaani Höyhenketju (Tammi) edustaa sen sijaan enemmänkin satufantasiaa. Kyseessä on monesta suunnasta mytologisia aineksia ammentava kertomus, jonka pääosassa on lintujen kanssa puhumaan pystyvä Eleisa sekä tämän myyttisiä sävyjä saama matka. Jo pitkän uran lastenkirjallisuuden parissa tehneen Huovin uusimmalle romaanille myönnettiin joulukuussa vuoden 2002 vuoden Topelius-palkinto.
Satufantasiaan lukeutuu myös Reijo Vahtokarin esikoisromaani Joonas ja seikkailu Metsienmaassa (Otava). Suomalaisten kansan- ja eläinsatujen maailmasta aineksensa ammentava romaani kertoo salaperäisessä Metsienmaassa elävästä 15-vuotiaasta Joonaksesta, jonka vanhemmat katoavat salaperäisestä ja joka joutuu tämän vuoksi lähtemään matkalle nämä löytääkseen.
Hannu Hirvosen Karvat ja kaikki (Tammi) sen sijaan eroaa edellisista tapauksista melkoisesti. Kirja oli tarkoitus tehdä alunperin sarjakuvana Viivistä ja Wagnerista tutun Jussi “Juba” Tuomolan kanssa, mutta toteutuikin loppujen lopuksi romaanina. Hulvattomassa ja satiirisessa kirjassa seurataan radioaktiivisen säteilyn seurauksena puhekyvyn saaneen koiran seikkailuja musiikkibisneksen ihmeellisessä maailmassa.
Nuortenscifiä
Alkuvuoden aikana kauppoihin ilmestyi niinikään useampikin kotimainen nuortenkirja, jotka voi laskea aiheensa puolesta laskea scifin tai fantasian piiriin. Eija Laitisen ja scifipiireistä (sekä Kosmoskynän toimitussihteerinä!) tutun Anne Leinosen kolmas yhteinen teos Saga (WSOY) on nykypäivän Islantiin sijoittuva, television seikkailupelistä kertova nuortenromaani, jossa yhdessä roolissa ovat kansanperinne ja maahiset.
Samaan kategoriaan voinee laskea myös Sari Peltoniemen Kummat (Tammi). Siinä missä Peltoniemen vuonna 2001 ilmestynyt Hirvi oli luonteeltaan enemmän satufantasiaa, on Kummat spekulatiivisia elementtejä sisältävä nuortenkirja. Fantasiavaikutteiseksi tragikomediaksi luonnehdittavan kirjan pääosassa on tuikitavallinen Maarit, jonka elämään alkaa odottamatta ilmaantua omalaatuisia piirteitä.
Mainittakoon, että Peltoniemen Hirvi oli vuoden 2001 Finlandia Junior -palkintoehdokkaana ja sai Suomen Tolkien -seura ry:n myöntämän Kuvastaja-palkinnon. Myös hänen lastenromaaninsa Kukka Kaalinen koulutiellä (2002) oli Finlandia Junior -ehdokkaana.
Kevään uutuuksiin kuului myös WSOY:n Bulevardi-sarjassa julkaistu Harri Istvan Mäen Maailman tärkein. Nuortenkirjailijana lähinnä tunnetun Mäen teos on kaoottiseen, kaupunkisodan ja barrikaadien täyttämään lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jossa pääosassa on kolmen nuoren selviytymistarina.
Enemmän scifin kuin fantasian piiriin kuuluvaksi rajatapaukseksi voinee laskea myös Juha Ruusuvuoren uusimman, hieman harhaanjohtavasti nimetyn romaanin Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY). Ajan kuplivaan pyörteeseen päähenkilönsä paiskaava romaani ei ole tyypillisintä scifiä, mutta kiinnostanee silti kotimaisen spefin lukijoita.
Nokian tunneryhmän pomo herää keskellä yötä Berliinin asunnossaan lattialla leikattu naisen pää. Hajamielinen naispuolinen kummitus kulkee pitkin Berliiniä. Nuorta ahvenanmaalaista tyttöä ollaan mestaamassa Ruotsin siirtomaassa Delawaressa vuonna 1645. Mitä tapahtuu, kun henkimaailman nainen yrittää muuttua lihaksi päästäkseen rakkaansa luo?
Hurttaa ja Sinisaloa
Loppukesästä kotimaisen sf/f:n ystäviä hemmoteltiinkin sitten kunnolla, sillä tuolloin kahdeltakin fandomin peruskiviin kuuluvista kirjailijoista saatiin uusi romaani. Näistä ensimmäinen oli vanhan kauhumaestron Boris Hurtan elokuussa Finnconissa julkaistu uusin romaani Käärmeet ja tikapuut (Portti-kirjat).
Hurtan romaani on tarina vanhalle suomenruotsalaiselle kotiseudulleen palaavasta Sten Mecklinistä. Kahdella eri aikatasolla, 50- ja 80-luvulla liikkuvan romaani on tyypilliseen hurttamaiseen tapaan täynnä menneisyydestä kumpuavia pelkoja, mutta se on mahdollista lukea myös tyylipuhtaana psykologisena jännärinä. Polttopisteessä on kysymys, pystyykö ihminen muuttamaan elämänsä suunnan vaikka haluaisi.
Kotimaisen sf/f-vuoden odotetuimmaksi ja tätä kautta myös suurimman huomion medioissa saaneeksi tapaukseksi kohosi kuitenkin Johanna Sinisalon Turun kirjamessuilla julkistettu toinen romaani Sankarit (Tammi). Kuten kaikki tiedotusvälineitä seuranneet tietävät, siirtää kirja Kalevalan hahmot nykypäivään ja kertoo näiden tarinan uusiksi meidän aikamme näkökulmasta.
Sinisalon kirja on mielenkiintoinen tutkielma sankaruuden olemuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Varsinaisia spekulatiivisia elementtejä Sankarit sisältää kuitenkin varsin vähän, seikka johon kirjailija itsekin kiinnitti huomiota. ja tällä teoksellaan Sinisalo näyttääkin siirtyneen siirtyi entistä selkeämmin pois sf/f:n kentästä.
Scifiä ainakin melkeinTämän lisäksi vuoden aikana nähtiin muutamia muutakin, periaatteessa valtavirtaa edustavia teoksia joissa kuitenkin on piirteitä, jotka tekevät ne kiinnostaviksi myös spekulatiivisen fiktion lukijan kannalta.
Syyskuussa ilmestynyt Mykkä Jumala (Loki) on aiemmin kaksi novellikokoelmaan julkaisseen ja muun muassa Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnolla palkitun Jyrki Vainosen ensimmäinen romaani. Kirjaa kuvataan aistivoimaiseksi taruksi, joka sijoittuu Vainosen novellien tavoin jonnekin toden ja fantasian rajamaastoon.
Mykkä jumala on tarina Andresta, kuvanveistäjästä, joka lähtee unenomaiselle matkalle naakkojen ja tuulimyllyjen kansoittamaan Bretoniaan. Andre ei ole koskaan tavannut isäänsä, ja nyt tämä on kadonnut ja julistettu kuolleeksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei isän katoaminen olekaan ainoa salaisuus, joka Bretonian mystisellä pikku kylällä on varjeltavanaan.
Scifiksi ainakin aiheensa puolesta lienee laskettava myös loppuvuodesta ilmestynyt Heimo Suden romaani Kentauri (Otava). Tapahtumat käynnistyvät, kun radioamatöörit sieppaavat avaruudesta signaalin joka todetaan vieraalta älyltä tulleeksi. Pian Maasta ollaan jo lähettämässä kymmentätuhatta onnellista aloittamaan kaiken alusta uudessa paratiisissa.
Suden romaania luonnehditaan matkaksi länsimaisen kulttuurin ja ihmisyyden ytimeen. Kuvaksi länsimaisen ihmisen suuruudenhulluudesta ja siitä mistä me olemme tulossa, minne me olemme menossa ja millä eväin. Vuonna 1930 syntyneen ja 1993 eläkkeelle siirtyneen Suden esikoisromaani Virkamatka oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1996.
Selviä spefiaineksia on mukana myös Jukka Pakkasen yhdeksännessä romaanissa Muuan Jeesus, joka ilmestyi elokuussa kaikessa hiljaisuudessa Likeltä. Pakkasen kirja sijoittuu vuoteen 2045. Cristianian kyläkoulun opettaja Matteo Marcolini saa oppilaakseen isättömän Salvatore Della Santan, jolla on kyky parantaa sairaita eläimiä ja ihmisiä. Marcolini alkaa seurata Salvatorea Alessian maakunnassa ja joutuu todistamaan erikoista ihmiskohtaloa.
Lyhytproosaa spekulatiivisuuden rajamailtaJyrki Vainosen kaltaiseksi spekulatiivisen fiktion ja valtavirran rajamaastossa liikkuvaksi kulkijaksi lienee luonnehdittavissa myös Jouko Sirola, jolta saatiin 2003 toinen novellikokoelma Käveltävä takaperin (Tammi). Sirolan esikoisteos, novellikokoelma Sisustus ilmestyi 2001. Aiemmin tältä on ilmestynyt novelleja muun muassa Gummeruksen antologioissa.
Sirolan novelleja luonnehditaan hauskankatkeriksi, traagisenolosiksi kuviksi alati vallitsevasta nyt-hetkestä, joka pörrää ympärillämme missä ikinä kuljemme. Novellit tarpovat arjessa ja harhailevat merkityksissä, koskettavat ihmistä ja yhteiskuntaa, porautuvat hetkiin ja pölläyttelevät ilmoille mustia nauruja. Kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta.
Myöskään Leena Krohnia ei sanan varsinaisessa mielessä voi kutsua fantasia- tai scifikirjailijaksi, vaikka tämän kokoelmat onkin tavattu noteerata myös fandomin parissa. Vuonna 2003 tältä ilmestyi esseekokoelma Kolme sokeaa miestä - ja yksi näkevä (WSOY), jota kuvataan kuvaukseksi nähdystä ja näkymättömästä, sanotusta ja sanomattomasta
Kokoelma on jaettu kolmeen osaan, jossa kussakin Krohn käy esseissä läpi eri aiheita. Ensimmäisessä osassa Krohn käsittelee inhimillisen havaintomaailman arvoituksellisuutta, toisessa käydään läpi kirjailijan omaa kirjeenvaihtoa ja kolmannessa Krohn pohtii eettisten arvojen juuria, oikeudenmukaisuutta ja pahuuden sekä idealismin suhdetta.
Alkuvuodesta kauppoihin ilmestynyt Yksinäinen tyttö ja yksisarvinen (Gummerus) lienee niinikään jonkinasteinen rajatapaus. Kyseessä on nimittäin Tommi Tabermannin kirjoittama ja kuvataiteilija Mirka Johanssonin kuvittama runoteos, joka kertoo yksisarvisen ja nuoren tytön yhdessä tekemästä matkasta.
Nuortenfantasiaa
Nuorten- ja lastenfantasian puolella nähtiin tuttuun tapaan varsin vilkas vuosi. Lokakuussa ilmestynyt Welman tytöt (Karisto) on Anu Holopaisen uuden sarjan aloitusosa, joka kertoo 17-vuotiaasta Adairasta ja tämän seikkailunrikkaista vaiheista pohjoisen Syysmaan kansan parissa.
Holopainen on varsin tuottelias kirjailija, jonka varhaisnuorille suunnattuja fantasiakirjoja on ilmestynyt tänä ennen jo kuusi kappaletta, viimeisin vuonna 2001 ulos tullut Sinisilmä. Kustantajan mukaan Syysmaa-sarjan on suunnattu Holopaisen aiempia teoksia jossain määrin varttuneemmille lukijoille.Johanna Venhon Okulus ja yöihmiset (WSOY) puolestaan edustaa hieman perinteisempää nuortenkirjallisuutta. Romaani kertoo neljäsluokkalaisesta Aadanista, joka perustaa kahden ystävänsä kanssa etsivätoimisto Okuluksen. Ei aikaakaan, kun etsivätoimisto törmää ensimmäiseen paranormaaliin tapaukseensa.
Venhon kirja on WSOY:n taannoisen Uusi sankari -romaanikirjoituskilpailun voittaja. Kilpailun idea oli löytää nimenomaan idea uudeksi nuortenkirjasarjaksi eli romaani saanee mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös jatkoa. Vuonna 1971 syntynyt Venho on aiemmin julkaissut runoteokset Postia Saturnukseen (1998) ja Ilman karttaa (2001).
Prinssejä joka lähtöön
Mari Tammen Hilda ja Tilda salatun maassa puolestaan kuuluu Otavan suhteellisen uuteen, lasten Pultti-kirjasarjaan. Lähinnä satufantasiaksi laskettavissa oleva romaani kertoo energisestä tyttöparista Hildsta ja Tildasta, jotka päätyvät mielikuvitusleikin kautta outoon Salatun maahan.
Salatun maassa tytöt törmäävät hämmentäviin asioihin, muun muassa lapsellisesti käyttäytyvän Matti-prinssiin ja päättävät aloittaa Matin koulutuksen aikuiseksi. Oppiaineina on muun muassa kahvin juontia, sanomalehtien lukemista ja turhista asioista jaarittelua. Kirja on 26-vuotiaan Tammen esikoisteos.
Prinssi löytyy myös WSOY:n kahdesta muusta, satufantasiaksi laskettavissa olevasta kirjasta. Anne-Liisa Haakanan 6-10 vuotiaille lukijoille suunnattu Prinssi Rei ja vedensiementen salaisuus (WSOY) kertoo prinssi Reistä, jonka valtakunnasta vesi on kadonnut. Jokin on puuttunut luonnon normaaliin kiertokulkuun ja prinssi Rein on lähdettävä matkaan ottaakseen selvää, mikä.
Ekologinen sanoma on mukana myös Kaija Piispan saturomaanissa Meiramiina ja metsän prinssi (WSOY). Kaikki alkaa kun maalta kaupunkiin muuttamaan joutunut Aniimariem kätkeytyy kaappiin, josta ilmestyy prinsessa Meiramiina. Aiemmin lähinnä lastenrunoistaan tunnetun Piispan romaania kuvaillaan huumoria kukkivaksi, kieleltään rönsyäväksi ja ajatuksia herättävä puheenvuoroksi metsien puolesta.
Silja Kiehelän romaani Sofia ja karhunkynsi (WSOY) käsittelee niinikään vakavaa aihetta. Romaanin pääosassa on nuori Sofia-tyttö, joka koulukiusaajiaan paetakseen hakee turvaa unisiskostaan, mahtavan tietäjän tyttärestä aikojen takaa. Kirja on vuonna 1968 syntyneen Kiehelän ensimmäinen lastenromaani.
Lastenfantasiaa edustaa myös Marja Luukkosen Varjo ei unohda (Tammi). Romaani kertoo kaupungista, johon eräänä päivänä ilmestyy hyväntekijänä esiintyvä Kandoran prinssi Karlos. Leipurin poika Kalle epäilee kuitenkin Karloksen tarkoitusperiä ja alkaa ystäviensä kanssa selvittää asiaa. Marja Luukkosen lastenromaani Aarnilinnun tytär, sai vuoden 2001 Arvid Lydecken-palkinnon.
Alkuvuodesta ilmestynyt Harri Oksasen Pokkiainen (Karisto) sen sijaan on jo enemmän lasten kuvakirja kuin varsinainen romaani. Kirjassa kuvataan sen nimihahmon, siivekkään ja säikyn olennon elämää suolla. 32-sivuinen kuvakirja on Oksasen esikoisteos ja sitä luonnehditaan on herkäksi ja lumoavaksi sukellukseksi sateiseen suomaisemaan ja ihmiselle vieraan olennon ajatusmaailmaan.
Aikamatkoja sinne ja tänne
Lastenfantasiasta lastenscifiin. Siinä missä WSOY:n nuortenkirjatarjonnassa tuntui olevan 2003 selvä luontoteema, tuli Tammelta Luukkosen romaanin ohella kaksikin nuortenkirjaa, jotka kumpikin käsittelivät aikamatkailua. Ritva Toivolan Salaiset aikamatkat (Tammi) kertoo kahdesta sisaruksesta, Adasta ja Mertsistä, jotka löytävät tulevaisuuden huvipuistosta oikean aikakoneen sekä kaikesta mitä tuosta seuraa.
Ritva Toivola on pitkän, jo 70-luvulta alkaneen uran tehnyt nuortenkirjailija, jonka monet teokset ovat olleet nimenomaan scifiä ja fantasiaa. Vuonna 1992 Toivola sai Arvid Lydecken -palkinnon kirjasta Panssarimyyrä ja muita kertomuksia. Parhaiten sf/f:n lukijat kuitenkin muistanevat Toivolan vuosien 1998 ja 2001 välillä ilmestyneestä trilogiasta Turmankukka, Rautalintu ja Ruosteusva.
Hannu Hirvosen Kynnet ja päivät (Tammi) on edellä mainitun Karvat ja kaikki -teoksen itsenäinen jatko-osa. Kirja kertoo aikamatkailun pioneerivaiheista ja sen päähenkilö Ville Pihlaja vie lukijan Natsi-Saksan puoluepäiville Nürnbergiin, kieltolain aikaiseen Korppooseen, aina antiikin maailmaan asti. Historian faktat sekoittuvat tulevaisuuden EU-byrokratian kiemuroihin.
Hirvoselle tyypilliseen tapaan kirja on niin nuorille kuin aikuisillekin soveltuva absurdi komedia, jossa on mukana myös vakavia juonteita. Kirja pohtii muun muassa sitä, mikä ihmisiä on milloinkin ajanut eteenpäin. Aatteet, opit ja uskomukset seuraavat toisiaan läpi vuosisatojen, mutta jostain palopuheitten takaa löytyy myös se, mikä elämässä todella on tärkeää.
Enemmän kauhun kuin scifin tai fantasian piikkiin menee sen sijaan Mikael Niemen Verenimijät (Schildts), joka on itsenäinen jatko-osa vuonna 2002 ilmestyneelle Niemen romaanille Kirkon piru. Kuten viimevuotisen katsauksen lukeneet ehkä muistavat, ei Niemi nimestään huolimatta siis ole suomalais- vaan ruotsalaiskirjailija eikä kirjakaan siis kuuluisi tällä palstalla käsiteltäväksi. Mainittakoon se kuitenkin siis tässä yhteydessä viimevuotisen Kirkon pirun tavoin.
Pohjoisruotsalaiseen Pajalan kylään sijoittuvassa romaanissa seurataan edellisestä romaanista tuttujen Matin, Simon ja Malin seikkailuja. Kesälomalla alkaa Pajalan metsissä tapahtua kummia. Arkeologiset kaivaukset tuntuvat olevan alkuna mystisille ja painajaismaisille tapahtumille joihin pojat huomaavat ennen pitkää joutuneensa osallisiksi.
Tietoa ja viihdettä
Näin lopuksi kannattaa mainita vielä kaksi 2003 kirjasatoon kuuluvaa teosta, jotka eivät ole niinkään romaaneja, vaan laskettavissa pikemminkin tietokirjallisuudeksi.
Mike Pohjolan alkuvuodesta ilmestynyt (ja viime Kosmoskynässäkin perinpohjaisesti esitelty) Myrskyn aika (Johnny Kniga) on keskiaikaiseen Valenorin maailmaan sijoittuva roolipeli. Kyseessä on ensimmäinen kotimainen roolipeli vuosiin ja ensimmäinen kotimainen peli, joka on suunniteltu sekä pöytä- että larppikäyttöön. Valenorin maailman ohella kirja esittelee roolipelaamista ilmiönä aihetta aiemmin tuntemattomille. Myrskyn ajalla on myös www-sivusto osoitteessa http://www.myrskynaika.net/.Omanlaisensa tietoteos on myös fandom-ympyröistä monelle tutun Jukka Laajarinteen kolmas kirja, Madonluvut (WSOY), alaotsikoltaan Matemaattisia seikkailuja (tai sekoiluja). Laajarinteen kirja on matematiikan oppikirja, joka yrittää lähestyä kuivalta tuntuvaa aihettaan hauskasti. Kirjassa seurataan barbaari Rakelin, vuorten viisaan Tarha-Kustaan ja monen muun hahmon erikoisia seikkailuja ja ratkotaan samalla kolmeen eri vaikeustasoon jaettuja matemaattisia pähkinöitä.
Laajarinne näyttääkin lukeutuvan siihen fandom-aktiivien joukkoon, joka on parin viimeisen vuoden aikana onnistunut luomaan tuotteliaan kirjailijan uran sf/f-genren ulkopuolella. Madonlukujen lisäksi Laajarinteeltä ilmestyi vuonna 2003 toinenkin kirja, WSOY:n Werneri-lastenkirjasarjassa julkaistu Onnenpossu ja 2000 nuortenkirja Supersankari Omega.
Virallisestikin tietoteos on Jyrki Siukosen Muissa maailmoissa (Gaudeamus) alaotsikoltaan Maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoriaa. Anto Leikolan vuonna 2002 ilmestyneen, taruhirviöiden historiaa esitelleen kirjan tavoin ei Siukosenkaan teos kuulu varsinaisesti fiktion piiriin mutta kiinnostanee silti scifin ja fantasian ystäviä.
Nimensä mukaisesti teos käy läpi sitä, miten ajatusta maapallon ulkopuolisen elämän olemassaolosta on luonnontieteiden ja filosofian piirissä kautta historian käsitelty. Varsinaista tieteiskirjallisuutta teos ei käsittele, vaan näkökulma on nimenomaan kulttuurihistoriallinen, tarkastelun painopisteen ollessa 1600- ja 1700 lukujen tieteellisessä ja puolitieteellisessä kirjallisuudessa.
Julkaistu Kosmoskynä 1/2004:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.
