Pekka Turunen: Projekti
(Portti 3/99)

Pekka Turusen Projekti on edellä arvioitua Auraakin leimallisemmin jotain, joka täyttää kaikki tyylipuhtaan Portti-novellin tunnusmerkit, edustaen juuri sitä kotikutoisen oloista scifinovellistiikkaa, josta lehti tuli 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa tunnetuksi. Suljetussa laboratoriossa tapahtuu murha. Toinen älytutkimuksessa käytetyistä rotista löydetään kuolleena, mutta toisen murhaaja on jostain syystä jättänyt henkiin. Rikosetsivä Veijo Mäki poliisista saapuu paikalle ja alkaa kansainvälisen kokoluokan miesjahti, partaveitsenterävien älyjen yhteenotto, jossa uskomattomat käänteet seuraavat toistaan aina ällistyttävään ja maton lukijan jalkojen alta kiskaisevaan loppuratkaisuun asti. Mitä? Jaa ei vai?

Turusen tarina on kaikessa vanhanaikaisessa leppoisuudessaan niin aseistariisuva ja sen lapsukset sellaista kokoluokkaa, että novellia katsoisi mielellään ruusunpunaisten lasien läpi. Näin huono juttu on oikeastaan jo aika hyvä. Jos tarkkoja ollaan, ovat novellin virheet, sen kliseinen perusidea, kankeaakin kankeampi kielellinen asu ja kuin suoraan koulun kevätjuhlanäytelmästä repäisty replikointi niin silmille hyppiviä, että lähinnä lukija alkaa epäillä tekstiä parodiaksi. Siitä, onko Projektin huumori tahallista vai tahatonta, saa jokainen esittää omat johtopäätöksensä, vaikka itse kyllä pahaa pelkäänkin vaihtoehdoista jälkimmäistä.

Vaikka kaiken edellämainitun sitten jättäisikin huomiotta ja yrittäisi tarkastella Projektia yhtä objektiivisesti kuin mitä tahansa muutakin "vakavasti otettavaa" scifinovellia, kompastuu se nimenomaan perustarinansa kliseisyyteen. Vastaus visaiseen rikospähkinään, jota tarinan paksupäiset poliisit ratkovat, on niin tavattoman ilmeinen, että lukijan on kiristeltävä hampaitaan ollakseen huutamatta ääneen: "Se oli se toinen rotta!" Tässä valossa myös lopun koukun osoittautuminen saman mittaluokan kliseeksi kuin muukin tarina, on todella karvas pettymys. Ei Projekti siis huiminta koskaan kirjoitettua scifiä ole, mutta kaipa tällaisellekin tavaralle oma lukijakuntansa löytyy. Ei kai näitä juttuja muuten palkittaisi tai lehdissä julkaistaisi?

Pasi Karppanen