Juha Huhtakallio: Planeettaimuri / Pää täyteen / Professori Emil Watkinson
(Finnzine 2/03)

Juha Huhtakallion kolme novellia sopivat hyvin yhteen nippuun, kolmen P:n suoraksi, niin kuin ne on Finnzinessä oivaltavasti tukutettukin. Jutuissa on nimittäin paljon samaa. Kaikki edustavat leppoisaa pakina-scifiä tyylinsä puolesta, ja kaikkien rakenne on saman kaltainen: loppuun sijoittuu yllätys, jota huolella valmistellaan. Pääpaino onkin juonessa ja sen kehittelyssä. Henkilöt ja maailmat kuvataan sujuvasti, mutta kevyesti, eikä niihin tällaisissa lyhyissä velmuiluissa sen enempää ole tarpeenkaan keskittyä.
 
Juonen rakentajana ja loppuyllärin petaajana Huhtakallio on enimmäkseen sangen nokkela. Jutun lopussa lukija voi aina tuntea tyytyväisyyttä siitä, että on tullut kauniisti talutetuksi läpi tarinan. Huhtakallio menee suoraan asiaan ja pitää näppärästi mielenkiinnon yllä herättämällä kysymyksiä ja odotuksia, joihin ei sitten vastaakaan odotuksenmukaisesti. Tyyliin kuuluu huumori, mutta hienovaraisesti – Huhtakallio ei osoittele naurun paikkoja eikä kohella sillä tavalla väsyttävästi kuin huumori-scifissä toisinaan on tapana.
 
Pientä terävöittämistä tekstit vielä kaipaisivat. Planeettaimurin loppuväittely tuntuu omituiselta höpötykseltä. Miksi ansoittajat kinaavat siitä, mikä vie uhrit ansaan? Sitähän he eivät voi uhreista päätellä. Löytyisikö väittelylle osuvampi aihe – siis vaikka se, meneekö tämänkertainen uhri ansaan vai onko riittävän välkky varomaan? Muutenhan loppu on hauska.
 
Pää täyteen -novellissa on erittäin sukkela idea, ja jälleen sitä myös kehitellään sukkelasti. Loppuun vain on jäänyt turhaa selittämistä, sellaista asiaa, jonka lukija on jo oivaltanut. Tiiviiseen tyyliin sopisi pitää loppukin toteavampana. Professori Emil Watkinson on trion tavanomaisin pätkä teleportaatioineen. Loppu on epäuskottava ja hiukan kliseinen, mutta hymyilyttävä silti.
 
Äidinkielenopettajallinen punakynä ei juurikaan päässyt Huhtakalliota tökkimään, mutta parissa kohdassa näkyi anglistisia vaikutuksia. Mutta- tai kuitenkin-sanaa ei eroteta lauseen alussa pilkulla, eikä lauseenvastikkeen (esimerkiksi sana kasvaessa) jälkeen tule pilkkua.
 
Sari Peltoniemi