Leila Paananen: Liwan kosketus
(Portti 1/04)
 
Syrjäisen planeetan syrjäisellä saarella asuu kansa, jota jopa planeetan muut, itsekin outoina pidetyt asukkaat vieroksuvat. Nuori ihmis(?)nainen saapuu tarkkailemaan näitä outoja hiljaisuuden ja erillisyyden tulkkeja. Tuskin kenellekään tulee lopuksi yllätyksenä, että saarelaisten outo uskonto osoittautuu muuhunkin kuin myytteihin perustuvaksi.
 
Jos tarina perustuisi pelkästään yllätyksettömään yllätykseensä, se ei varmasti toimisi. Kyseessä on kuitenkin onnistuneesti tunnelmoiva novelli, joka tuo jossain määrin mieleen tietyt Niemen ja Salmisen tarinat, ja jota olisi mielellään lukenut pidempäänkin. Nyt viimeinen sivu tulee vastaan aivan liian nopeasti ja lopuksi jää tunne, että juoni katkeaa tuskin alettuaan.
 
Novellin anniksi muodostuu päähenkilön sisäinen ja ehkä hieman kliseinenkin muutos, jolle tarinallisella ratkaisulla ei ole merkitystä. Eli mahdollisuuksia olisi ollut pidempään ja rikkaaseempaan tekstiin. Nytkään ei tulos ole järin epäonnistunut, mistä kertoo omalla tavallaan kirjoittajan sijoittuminen tekstillään uutena tulokkaana suoraan toiselle sijalle Portin novellikilpailussa.
 
Teknisellä puolella novellista olisi ehkä voinut viilata jonkin verran turhaa selittelyä ja ylimääräisiä sanoja. Tällaisessa runollisessa maalailussa korostuu rivin- ja sananvälin merkitys, lukijan ajatuksen tila; jokainen turha sana vie väreistä jotain pois. Muuten en löydä toteutuksesta sellaista valitettavaa, mikä ei todennäköisesti korjautuisi paremmin harjoittelulla kuin osoittelemalla yksityiskohtia. Mitään erityisen persoonallista kerronnassa ei ollut, mutta ei toisaalta turhaa kikkailuakaan. Kehityskelpoista, sanoisin.

Katja Kivilahti