M.G. Soikkeli: Onnellinen perhe
(Kosmospenaali 2/04)
 
STk:n  Kupittaan paikallisosasto julkaisee omaa Kosmospenaali-lehtistään. Sen kahdeksaan sivuun ei pitkiä novelleja mahdu, mutta Onnellinen perhe onkin vain reilun yhden konekirjoitusliuskan mittainen.
 
Onnellinen perhe on tässä tapauksessa robottiperhe. He pyrkivät vaalimaan integriteettiään ja ymmärtävät yhdessä enemmän. Onni on integriteettiä. Yhteiskunnan olosuhteet ovat kuitenkin vaikeat ja kaikki joutuvat myymään itseään. Mannermaalla on vielä työtä tarjolla ja perhe päättää hakea sieltä onneaan.
 
Soikkeli on kirjoittanut hyvin tiivistä tekstiä, melkein pelkkää päälausetta. Sitä saa lukea tarkkaan, jotta kokonaiskuva hahmottuisi, mutta novelli kyllä palkitsee lukijan viitseliäisyyden. Tässä on vaihteeksi esimerkki siitä, että scifiä voi kirjoittaa lyhyesti ja ettei hyvää tarinaa tarvitse karsia tiiviyden nimissä kokonaan pois.
 
Joitakin vallalla olevia hyvän scifitekstin vaateita, kuten inhimillistä yksilökuvausta, tämä teksti ei pysty täyttämään, mutta ehkä se olisikin nurinkurista, sillä novelli pyrkii paremminkin hahmottamaan yhteisöllisyyttä ja joukkovoimaa. Joillekin lukijoille tekstin selittelemättömyys voi olla liikaa, mutta panen niukkuuden ennemmin ansioiden tiliin kuin rasitteeksi.
 
On hiukan harmillista, että näin hyvä ja pituudeltaan poikkeava scifinovelli on julkaistu jopa kotimaisten scifilehtien mittapuulla kovin marginaalisessa plarissa. Toivottavasti teksti löytäisi tiensä myös verkkoon.

Jarmo Karonen