Marko Kivelä: Kimmo Lehtosen haastattelu (I-III)
(Kosmoskynä 2-4/1997)
Kimmo Lehtonen julkaisi Finncon 97:n aattona esikoisteoksensa Timbuktun hetket. Haastattelin häntä elokuun lopulla, vain muutaman viikon kirjan julkaisemisesta.
Lähditkö tekemään tarinastasi heti romaania, vai kasvoiko se kirjoittamisen kuluessa sellaiseksi?
Timbuktun hetket oli alun perin romaaniksi tehty. Sitä ei ole novellina kehitelty mssään vaiheessa.Olen aikanani kirjoittanut yhden novellin ja se oli vaikea ja tuskallinen työ. Ajattelin, ettei minusta novellikirjailijaa tule, ainakaan näin aluksi, joten voin yhtä hyvin kirjoittaa sitten romaanin. En osaa edes lukea novelleja, minusta novellien lukeminen on tavattoman vaikeata.
Kerro vähän kirjoittamisprosessista, eli mikä siinä oli vaikeinta ja mikä oli antoisinta? Lähdemateriaalin kerääminen, tarinarungon luominen vai mikä?
Kaikkein vaikeinta oli tekstin viimeistely. Esikoiskirjailijana rakastuin omaan tekstiini ja omiin ajatuksiini niin paljon, että oli todella tuskaa poistaa siitä kappaleita, lauseita ja kokonaisia sivuja. Kirjoittamisprosessi varsinaisesti tapahtui noin kolmen kuukauden jaksossa, jolloin kirjoitin suurimman osan jutusta.
Ei se kerronan eteenpäin vieminen ollut mitenkään hankalaa, koska se tarina tavallaan lähti elämään omaa elmäänsä. Kun olin luonut henkilöt ja alkutilanteen niin huomasin henkilöiden alkaneen tavallaan luoda itse tilanteita tarinaan. Taustat yön tekeminen taas oli tavattoman mielenkiintoista ja hauskaa.
Kuulin jostain, että sinulla olisi mennyt romaanin kirjoittamiseen kolme vuotta, ja ehdottomasti suurin osa siitä olisi mennyt viimeistelyyn, uudelleen kirjoittamiseen ja jälleen uudelleen kirjoittamiseen? Pitääkö paikkansa?
Tarina on kirjoitettu joiltain osin moneen kertaan uudellestaan. Kirjoitin sen pääosin kolmessa kuukaudessa vuonna 1994, ja sitten kirjoitin sitä vähän enemmän vuonna 1996 parin kuukauden ajan. Tuossa välissä oli sellaisia jaksoja jolloin meni puoli vuotta etten tehnyt sille yhtään mitään. Muokkaaminen ja tekstin käsitteleminen vei eniten aikaa.
Olet saanut apua monilta ihmisiltä, joista mainitset useita kirjan alussa. Mikä on mielestäsi näiden ateljeekriitikoiden osuus tarinan hiomisessa? Onko hyvää ateljeekriitikkiä ja minkälaista palautetta saa hyvältä ateljeekriitikoita?
Kyllä mielestäni ainakin esikoiskirj ailijalle ateljeekriitikot ovat aika tärkeitä. Ehkä nimenomaan sen takia, että sitä rakastuu omaan tekstiinsä ja omiin ajatuksiinsa. On vaikeaa ottaa etäisyyttä. Erityisesti Silja Hiidenheimo (kustannustoimittaja) antoi tavattoman suurta tukea kirjallisuuteen, tekstin tuottamiseen ja kerrontaan liittyvissä seikoissa. Toisaalta sitten muut lukijat pystyivät antamaan palautetta, että miten tarina toimii kokonaisuutena. He pystyivät näkemään tekstissä epäloogisuuksia jota en itse huomannut. Ja jopa suorastaan unohtamiani välttämättömiä asioita.
Ateljeekriitikoiden palaute pitäisi olla mahdollisimman jäsenneltyä ja mahdollisimman pitkälle yksityiskohtiin menevää; pitäisi sanoa, että sivulla se ja se tämä kappale ei toimi tai että juonen kulussa on aukko tässä kohdassa.
Oman kokemukseni mukaan hyvän ateljeekritiikin saaminen on vaikeaa ja ihmiset ovat liian kilttejä. He eivät uskalla sanoa mikä mättää. Oliko sinulla tällaisia ongelmia?
Oli ehdottomasti. En tie dä ovatko he liian kilttejä, mutta harva pystyy niin tarkkoihin analyyseihin kuin mitä toivoisi tai pitäisi saada. Jotkut näistä käsikirjoituksen lukeneista pystyivät sanomaan vain: 'Okei, ihan kiva noin, mutta jotain lisää siihen kohtaan', mikä oli niin epämäräistä, ettei sitä pystynyt käyttämään hyväksi kovinkaan tehokkaasti.
Ja se ärsytti, että niin monet ihmiset tarttuivat vielä keskeneräisen tekstin kirjoitusvirheisiin ja epäolellisuuksiin. Mielestäni kunnon ateljeekriitikon pitää jättää ne täysin huomiotta. On kustannustoimittajan työ käydä läpi kielioppikorjaukset, oikoluvut ja muut vastaavat.
Kun lähetit teoksesi kustantajalle, niin lähetitkö sen usealle taholle? Entä kuinka nopeasti sait palautetta ja millaista palaute oli?
Annoin tekstini täsmälleen yhdelle kustantajalle, joka hyväksyi sen muistaakseni parissa, kolmessa viikossa ja antoi siitä hyvin positiivisen lausunnon. Pidän itseäni siinä mielessä onnekkaana, että minulla oli jo ennakolta suhteet kustantajaan.
Valitsin sellaisen kustantamon, johon halusinkin päästä. Sen kustannuslinja vastasi käsitystäni scifistä ja kiIjallisuudesta, joten osasin odottaa, että kiIjani sopii heille. Valitsin pienkustantamon, joka kustantaa .muutenkin hyvää scifiä. Niille ei tarvinut perustella, minkä takia annan heille scifi-kirjan ja minkä takia niiden pitäisi julkaista scifiä. Scifi ei ollut heille mikään kynnys.
Pienkustantamot ovat ehkä parempia aloittelijalle siinäkin mielessä, että ne helpommin panostavat uusiin kiIjailijoihin. Ja panostavat henkilökohtaisella tasolla - sitoutuvat kirjan tekemiseen ja haluavat, että se menestyy. Ei sillä tavalla, että kirjan julkaisemisesta tehdään mekaaninen prosessi, jossa se (käsikirjoitus) tulee kustantajalle, (kirja) suolletaan ulos painosta ja myydään ja (lopuksi) katsotaan että toimiiko se vai ei. Siinä mielessä pieni kustantamo on kyllä parempi.
Millaisia muutoksia kustantaja vaati käsikirjoitukseen ja olivatko nuo muutokset mielestäsi kaikki aiheellisia?
Kustantaja ei oikeastaan vaatinut mitään muutoksia, mutta siinä vaiheessa kun neuvottelin kustannustoimittajan (lienee sama henkilö kuin kustantaja, toim. huom.) kanssa, niin siihen tuli aika paljon muutoksia. En kuitenkaan tuntenut itseäni loukatuksi, sillä muutokset olivat hyvin perusteltuja ja liittyivät sellaisiin osa-alueisiin kiIjoittamisessa, joissa tunnen olevani heikoilla.
Halusin kyllä keskustella jokaisesta muutoksesta. Olin valmis olemaan avoimella mielellä, koska tiedän, että esikoiskirjailijana olen aloittelija kirjallisuuden alalla. Annoin siis itseni olla avoin vaikutteille. Muokkauksen aikana tuo keskustelusuhde toimi hyvin, enimmäkseen ainakin.
Minkälaista palautetta olet saanut kirjastasi? Ovatko arvostelijat suhtautuneet siihen myönteisesti tai ainakin asiallisesti?
Kaikki ovat suhtautuneet siihen hyvin asiallisesti (elokuun loppuun mennessä). Paperilla tulleita arvosteluja en ole kovin paljon vielä ehtinyt tässä vaiheessa nähdä. Toisin sanoen olen nähnyt täsmälleen yhden painetun arvostelun.
Mutta yleinen palaute, jota olen saanut, on kuitenkin ollut 90%:sti positiivista - ehkä jopa 99%:sti positiivista. Ja negatiivinen palaute on ollut sellasta, että olen pystynyt perustelemaan sekä itselleni että myös kritisoijille, minkä vuoksi olen tehnyt asiat näin enkä jollain toisella tavalla. Ei ole tullut sellaista oloa, että minua olisi lyöty kritiikillä, ei vielä ainakaan.
Mikä on ollut kaikkein positiivisin tai lämmittävin palaute?
Ehdottomasti se, että isäni, joka on suhtautunut tähän kirjaani hyvin etäisesti, tykkäsi siitä ja sanoi, että se vaikuttaa ihan luettavalta. Se on minusta hieno saavutus, koska ilmeisesti isäni kuvitteli sen olevan valokopioitu nippu sivuja pahvikansilla ja että olen itse maksanut sen julkaistavaksi. Kun hän sai käteensä kovakantisen kirjan, jossa on oikein irtokansilehti ja kultapainatukset, niin hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen.
Oletko jo miettinyt seuraavaa romaania tai alottanut sen tekemisen?
Tarvitsisi saada apurahoja. En ajatellut jäädä yhden kirjan kirjailijaksi. Kyllä minä haluaisin kirjoittaa lisää ja kyllä mulla on suunnitelmiakin sen suhteen, mutta se työ vaatii kuitenkin irtautumista palkkatoimesta tai päätoimesta. Näillä tuloilla, mitä esikoiskirjasta saa, se ei oikein onnistu. Ja muille esikoiskirjailijoille varoitus, että ei kirjankirjoittamisella Suomessa rikastu (paitsi jos on Päätalo, toim. huom.)
Minkälaisia summia pitäisi odottaa esikoiskirjasta?
Miten minä nyt sanoisin? Voi olla ihan tyytyväinen jos saa muutaman tonnin ennakkoa ja parikymmentä prosenttia myyntituloista. Siis sen jälkeen kun kirjan painatuskulut on katettu. Eli suurin piirtein sitä luokkaa, että jos kirjaa painetaan tuhat kappaletta niin kymppitonni tai vähän yli (markkaa, www-toim. huom) voi tulla koko sen painoksen myynnin ajalta. Enempää ei kannata vaatia.
No sitten tämä kliseinen kysymys: Miltä nyt tuntuu?
Ihan kivalta.
Haastattelijan jälkisanat
Kimmo vaikutti haastattelun aikana melkoisen tyytyväiseltä kirjaansa ja kykeni myös vastaamaan aivan tyydyttävästi haastattelun jälkeen itse kirjan sisältöä koskeviin kommentteihini.
Miksipä ei, sillä esikoiskirjaksi Kimmon kirja oli kohtalaisen hyvä ja se antaa paljon toiveita, että Kimmosta tulisi kohtalaisen hyvä tasoinen kirjailija Suomen muuten niin laihanlaiseen scifi-kirjailijakatraaseen.
Niille jotka eivät ole vielä ehtineet lukea Timbuktun hetkiä kehottaisin kipittämään kirjastoon tai mieluummin kirjakauppaan ja lukemaan se.
Julkaistu Kosmoskynä 2-4/1997:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.