Marko Kivelä: Ateljeekriitikon oppitunti
(Kosmoskynä 3/1998)
Jokaisen vakavammin omaan kirjoittamiseensa suhtautuvan tulee ennemmin tai myöhemmin myöntää, että omat eväät eivät aina riitä. On tietysti hyvä tutustua erilaisiin kirjoittajaoppaisiin, mutta mielestäni kirjoittajan kaikkein tärkein tuki tulee henkilökohtaiselta ateljeekriitikolta, eli ihmiseltä joka lukee tekstin lävitse ennen kun sitä julkaistaan ja auttaa kirjoittajaa muokkaamaan siitä lopullisen version.Jos kirjoittaja etenee riittävästi kirjoittamisen saralla saattaa hänellä olla sellainen onni, että joku kustantaja hyväksyy hänen tekstinsä julkaistavaksi ja kustantajan edustajana toimiva kustannustoimittaja avustaa kirjoittajaa kirjoittamaan teoksensa lopulliseen muotoon. Mutta tämäkin on epävarmaa, sillä ammattimaisia kustannustoimittajia on maassamme vähän ja ainakin lukijan suunnasta asiaa tarkkailleena epäilen kustantajien päästäneen ainakin suurimman osan julkaistusta fantasiasta lävitse ilman että kukaan olisi viitsinyt nähdä erityistä vaivaa näiden kirjoittajien avustamisessa.
Kirjoittaja tarvitsee siis oman ateljeekriitikkonsa, jonka löytäminen on kuitenkin useimmiten hankalaa. Olen henkilökohtaisesti törmännyt siihen, etteivät ne ihmiset jolta olen pyytänyt palautetta kykene antamaan sitä, eivät ainakaan sellaisessa muodossa että siitä olisi mitään apua (se oli ihan kiva, en pidä fantasiasta, lukihan ton… yms. lausahdukset eivät auta kirjoittajaa pätkääkään).
Saattaa olla että suurimmasta osasta ihmisiä ei saa kunnon ateljeekriitikkoa millään, mutta uskon kuitenkin, että ihmisiä on mahdollista kouluttaa antamaan ainakin parempaa kritiikkiä kuin aikaisemmin ja sitä varten olen tehnyt pienehkön listan siitä mitä minä toivoisin ateljeekriitikoltani (huom. ateljeekriitikko ei välttämättä ole yksi ainoa ihminen – useamman ihmisen rinki saattaa antaa vielä parempaa palautetta). Lista on kuitenkin vain suuntaa-antava, eikä se välttämättä toimi kaikkien kirjoittajien suhteen, vaikka uskoisinkin että moni kirjoittaja olisi valmis hyväksymään sen.
1) Kriitikon täytyy uskaltaa huomauttaa virheistä. Jos kirjoittajasta on mihinkään, niin hän kyllä kykenee ottamaan vastaan kritiikkiä.
2) Oikeaa kritiikkiä oikeaan aikaan, eli oikeinkirjoituskorjausten paikka ei ole alustavassa kritiikissä, vaan silloin kritiikin painopisteen täytyy olla itse tarinassa, sen rakenteessa ja ideoiden pohtimisessa, sekä tietenkin mm henkilökuvauksen arvioinnissa. Tämä pätee tietenkin myös puhtaaksikirjoitusvaiheeseen jolloin on rasittavaa ja ennen kaikkea täysin hyödytöntä huomauttaa kirjoittajalle että tarina ei oikein toimi (silloin on jo turhan myöhäistä).
3) Kritiikki tarinan ja genren mukaan. Fantasiatarinaa ei pidä arvostella siitä että se on fantasiaa, eikä myöskään vaikkapa realismin vaatimusten mukaan. Myöskään novellia ei pidä arvostella romaanin vaatimusten mukaan tai päinvastoin. Kriitikon olisi tietysti hyvä tuntea sitä genreä jota arvosteltava teksti edustaa.
4) Analyyttisyys on aina kiva. Kriitikon tulee kyetä ilmaisemaan mikä tarinassa on vikana. Yleisestä teilauksesta tai kehusta ei ole mitään hyötyä tarinan kehittämisessä. Analyyttisyys tarkoittaa sitä, että kriitikko kykenee näyttämään kirjoittajalle miksi jokin kohtaus mättää, tai tyyliin "muuten hyvä, mutta tämä kohtaus on täysin turha". Kirjoittajan kannalta on sitä parempi mitä tarkemmin kriitikko kykenee osoittamaan missä virheet ovat ja mikä tekee niistä virheitä.
5) Kritiikkiä tarinan kaikille tasoille. Olen henkilökohtaisesti havainnut, että jotkut ovat hyviä antamaan kohtauksiin ja vaikkapa henkilöhahmoihin kohdistuvaa kritiikkiä, mutta itse tarina ja sen kulku saattaa olla kokonaan heidän kritiikkinsä ulkopuolella. Kuitenkin kritiikin pitäisi koskea tarinan joka tasoa.
6) Kriitikon on muistettava asemansa. Kriitikko on ihminen joka auttaa kirjoittajaa viimeistelemään tekstiään, mutta hän vain auttaa kirjoittajaa, hän ei suinkaan uudelleenkirjoita tarinaa. Hänen täytyy siis muistaa että kirjoittaja on tuon tarinan haltia eikä kriitikon pidä loukkaantua/suuttua vaikkeivät kaikki hänen esittämänsä parannukset menekään läpi.
7) Positiivinen palaute. Pelkkä virheluettelo ei tietenkään ole kenestäkään kirjoittajasta mukavaa. Kirjoittajan kannustaminen positiivisilla huomioilla on omalta osaltaan tärkeää. Positiivisen palautteen antamisessa täytyy kuitenkin muistaa, että palaute tulee olla asiasta. Älkää koskaan kehuko kirjoittajalle jotain aivan paskaa kohtausta vain saadaksenne hänet paremmalle tuulelle. Positiivista palautetta voitaisiin kutsua myös kannustukseksi.
(Kirjoittaja harrastaa fantasian kirjoittamista ja suhtautuu kirjoittamiseensa kohtalaisella vakavuudella, vaikkakaan ei toivottavasti liian ryppyotsaisesti.)
Julkaistu Kosmoskynä 3/1998:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.