Science fiction- ja fantasiakirjallisuudella on Ruotsissa pitkä, jo viikinkiaikaisista saagoista juurensa juontava perinteensä. Modernissa mielessä science fiction teki Ruotsissa läpimurtonsa kuitenkin vasta 1940-luvulla, jolloin ilmestymisensä aloitti viikottainen pulp-lehti Jules Verne Magazinet / Veckans Äventyr. JMV ilmestyi vuosina 1940-47 ja herätettiin henkiin vuonna 1969 uudessa muodossa. Ruotsin ensimmäinen science fiction -seura perustettiin vuonna 1949, ensimmäiset fantasiaseurat tulivat Tolkien-seurojen muo-dossa kuvaan mukaan 60- ja 70-lukujen taitteessa ja ensimmäinen ruotsalainen sf-coni järjestettiin 1956.
Novellit olivat pitkään Ruotsissa yhtä suosittuja kuin monissa muissakin maissa. Ruotsissa ilmestyi monia ”pulp-tyylisiä” lukemistolehtiä. Lehtiä oli tusinoittain ja ne olivat täynnä science fictionia, salapoliisitarinoita, seikkailukertomuksia, romantiikkaa sekä lännensarjoja. Tarinat olivat useimmiten englannista käännettyjä, mutta myös monet ruotsalaiset (kuten Sture Lönnerstrand, yksi ruotsalaisen sf:n perustajaisistä sekä venäläissyntyinen, sittemmin journalistina tunnetuksi tulleen Eugen Semitjovin isä Vladimir Semitjov) kirjoittivat niitä. Jopa monet sanomalehdet julkaisivat sunnuntainumeroissaan novelleja, jotka saattoivat olla arvostettujen, ”vakavien” kirjailijoiden kirjoittamia.
Tämä kaikki kuitenkin koki loppunsa mediakentän muuttaessa Ruotsissa muotoaan. 40-luvun lopulla ilmestymisensä aloittivat ensimmäiset sarjakuvalehdet. Pehmeäkantinen pokkari yleistyi 50-luvulla ja uudet, halvat kirjat alkoivat kilpailla novellilehtien kanssa lukijoista. 50-luvun puolivälissä Ruotsissa alkoivat valtakunnalliset televisiolähetykset, mikä merkitsi lisää kilpailua mahdollisten lukijoiden vapaa-ajasta. 60-luku näki pop-musiikin läpimurron, uudet pop-musiikille omistetut radioasemat, Beatlemanian ja niin edelleen.
Ihmisillä, jotka olivat aikaisemmin lukeneet novellilehtiä, löysivät äkkiä paljon muuta tekemistä: television, pokkarit, pop-musiikin, sarjakuvat... Novellilehtien markkinat katosivat. Klassiset seikkailulukemistot kuten Lektyr ja FIB-Aktuellt selvisivät vain profiilinmuutoksella. Ensin kuvaan tulivat puolialastomat tytöt, sitten kokoalastomat kunnes viimeisessä vaiheessa niistä tuli täysiverisiä pornolehtiä.
Ruotsalaisten scifiharrastajien sydämissä novellilehdillä on kuitenkin aina ollut sijansa. Lehtiä on pyritty pitämään hengissä, vaikka niitä on ollut vain muutamia ja niiden levikki on ollut pieni. (Tämä on tilanne ainakin nykyisin, 40-luvun JVM:llä kerrotaan olleen 80 000 lukijaa). Vuosien 1954 ja 1966 välillä ilmestyi Häpna! ja lyhyen ajanjakson 1958-60 ruotsalainen versio amerikkalaisesta Galaxy-lehdestä. Vuonna 1969 Jules Verne Magasinet käynnistettiin uudelleen ja sitä julkaistaan yhä, olkoonkin että numerot ohenevat vuosi vuodelta. Lehti ilmestyy tätä nykyä 34-sivuisena neljä kertaa vuodessa, levikin ollessa reilusti tuhannen alapuolella.Vuosina 1982-87 ilmestyi Nova Science Fiction, joka oli melko kunnianhimoinen, lehtipisteiden kautta levitettävä julkaisu. Sen levikki huippuaikoina neljän tuhannen tienoilla, loppuaikoina noin puolitoista tuhatta. Vuonna 2002 Nova SF saattaa tehdä paluun, mutta pienemmällä levikillä. On ollut myös muita, yhden tai kahden numeron verran kestäneitä scifilehtiprojekteja (kuten Nya Världar, Aniara ja Visioner, joka ei ehtinyt edes ensimmäiseen numeroonsa).
Kaiken tämän valossa on melko selvää, että markkinat sf/f-novellistiikalle ovat tällä hetkellä Ruotsissa hyvin pienet. JVM julkaisee ehkä 2-3 uutta ruotsalaista novellia vuodessa. Tämän lisäksi on olemassa joitakin fanzine-tyyppisiä (niistä voisi käyttää myös nimitystä semiprozine) julkaisuja kuten Minotauren, SF-Forum tai Mitrania, jotka julkaisevat ruotsalaisia alan novelleja. Mitkään näistä lehdistä eivät kuitenkaan maksa kirjoittajilleen tai jos maksavat, ovat korvaukset lähinnä nimellisiä.
On aina mahdollista löytää (vähän tai ei mitään maksavia) ”sivumarkkinoita”. Tällaisia ovat mm. novellikilpailut ja lukuisat valtavirtaa edustavat kulttuurilehdet, jotka saattavat ottaa sf/f-tarinoita julkaistavakseen. Ovat pienet kellarikustantamot jotka saattavat tehdä antologioita "print-on-demand" -periaatteella (painokset liikkuvat sadoissa kappaleissa). Itse olen onnistunut saamaan tarinoitani tietokonelehtiin. Useissa on lopussa eräänlainen ”hupisivu” ja olen kirjoittanut muutamia niille soveltuvia, kohtuullisen hauskoja tietokoneaiheisia tarinoita.
Huolimatta äärimmäisen pienistä markkinoista on Ruotsissa kuitenkin suuret määrät novellikirjoittajia. Vuosittain järjestetään useita ei sf/f-novellikilpailuja. Äskettäin järjestettyyn salapoliisitarinakilpailuun jätettiin yli kuusi sataa tekstiä. Vår bostad -lehdellä on vuosittainen kirjoituskilpailunsa, jonka ensimmäinen palkinto on 60 000 kruunua ja myös tuohon kisaan lähetettyjen novellien määrä pyörii kuudensadan tienoilla. Toinen iso kilpailu on Ordfront-kustantamon järjestämä ns. debyyttikilpailu. Tämän lisäksi on monia muitakin pienempiä (SKRIVA:n kisan tapaisia) kirjoituskilpailuja..
Internetillä on ollut tärkeä rooli ruotsalaisen kirjoittajakentän kehityksessä. Yksi ruotsalaisen fandomin keskittymistä on SKRIVA-sähköpostilista, jonka itse perustin viisi vuotta sitten. Listalla on tällä hetkellä noin sata jäsentä, useita ”sisäisiä” novellikilpailuja ja yksi isompi ”ulkoinen” kisa joka vuosi. Tämän lisäksi on olemassa myös joukko yleisiä kirjoittamiselle omistettuja sähköpostilistoja ja www-sivuja. Tutkin asiaa viime vuonna ja kävi ilmi Ruotsissa olevan yli tusinan verran novellikirjoittajille tarkoitettuja sähköpostilistoja sekä lukematon määrä ”amatöörikirjoittajille” suunnattuja www-sivuja.
Internetin voikin sanoa saaneen aikaan sen, että novelleja kohtaan on alettu jälleen tuntea kasvavaa kiinnostusta. Sanomalehtien kulttuurisivuilla on silloin tällöin ollut artikkeleja "novelleja kohtaan tunnetun kiinnostuksen henkiinheräämisestä”. Joulukuussa 2001 Dagens Nyheterissä oli kokosivun artikkeli fan fictionista, jonka yhteydessä paria tunnettua sf-harrastajaa haastateltiin. Kirjoittajille on järjestetty ”opintopiirejä” ja jopa kaksivuotinen kurssi Gothenburgin yliopistossa.
Novellikirjoittamista kohtaan tunnetaan siis voimakasta ja kasvavaa kiinnostusta. On olemassa paljon luovuutta, mutta ei paikkaa julkaista tarinoita. Ne voi toki aina laittaa näkyville nettiin, mutta tuo ei ole sama asia.
SKRIVA-postituslistan voisi sanoa olevan lähin ruotsalainen vastine Suomen Tieteiskirjoittajille. Se täyttää saman funktion, mutta on huomattavasti vähemmän muodollinen. SKRIVA:n juuret ulottuvat 80-luvulle, jolloin olin itse organisoimassa novellikirjoittajille suunnattua ”opintopiiriä”. Se ei koskaan kerännyt puolta tusinaa jäsentä enempää mutta synnytti ruotsalaisten scifikirjoittajien yhdistyksen. Yhdistyksellä oli oma APA-tyyppinen (APA, apazine = ”amateur press association”, yksi fanzinen alalaji, käänt. huom.) tiedotuslehtisensä, jossa julkaisimme lyhyitä novelleja, artikkeleja kirjoittamisesta, kommentteja tarinoista jne. Lehden nimi SKAPA, mutta sekä siitä että yhdistyksestä hävisi puhti muutaman vuoden jälkeen.
Sitten tuli Internet. Itse olen ollut netin käyttäjä vuodesta 1990, mutta suurin osa muusta fandomista ei. Vuonna 1997 tajusin lopulta tarpeeksi monilla sf-faneilla olevan sähköpostiyhteys, jotta scifi-, fantasia- ja kauhukirjoittajille tarkoitetun sähköpostilistan perustaminen oli järkevää. Nimi SKRIVA (”kirjoittaa”) syntyi nimen SKAPA (”luoda”) pohjalta, sillä se mitä SKRIVA tekee nyt, on täsmälleen sama mitä SKAPA teki aiemmin. Postituslista toimi ensimmäisten kuukausien ajan omalta, modeemiyhteyden varassa olevalta koneeltani, kunnes ystäväni Nils Segerdahl tuli apuun ja tarjosi listalle ajanmukaisemmat puitteet. SKRIVA toimii tänäkin päivänä Nilsin dang-osoitteesta käsin.
Vuosien kuluessa SKRIVA on hitaasti, mutta varmasti synnyttänyt keskuuteensa sekä korkeamman aktiivisuusasteen että tietynlaisen ”luovan ilmapiirin”, jota uskon monien listalla olevien pitävän arvossa. Liittymiselle ei ole pääsyvaatimuksia, vaan kuka tahansa voi liittyä. Riittää että osaa lähettää liittymispyynnön osoitteeseen skriva-request@dang.se ja kirjoittaa otsikkoriville ”subscibe”.
Useimmiten listalle lähetetään 20-25 viestiä päivässä ja uusi novelli noin joka toinen päivä. Jotkut saattavat lähettää listalle kokonaisia lukuja romaanista, jota ovat kirjoittamassa. Listalla julkaistaan kirjoittamista käsitteleviä artikkeleja (kirjoitan itse usein tällaisia), scifi- ja fantasiakentän uutisia, kirja-arvioita, mutta myös paljon yleistä keskustelua. (Noin 75 prosenttia viesteistä on yleistä keskustelua ja väittelyitä eri aiheista).
Näkemykseni mukaan SKRIVA:n tulisi olla puolittain vakavaa materiaalia (tarinoita, kommentteja, uutisia, arvioilta jne.) ja puolittain yleistä, ei-niin-aiheessa-pysyvää keskustelua. Nimenomaan keskustelulla on tärkeä rooli siinä että kirjoittajien välille syntyy samanlainen yhteisöllisyyden tuntu kuin istuessa baarissa ystävien kanssa. Se luo eräänlaisen siteen listan jäsenten välille ja tekee mahdolliseksi tuttavuuksien syntymisen. Listan on oltava sekä asiapainotteinen että sosiaalinen asia.
Viimeisten ruotsalaisten scificonien aikana SKRIVA:n jäsenet ovat tavanneet (monet ensimmäistä kertaa) ja on ollut mukava huomata, että virtuaalinen siteiden luominen on usein muuttunut todelliseksi. Coneihin on muodostunut SKRIVA-nurkkauksia, joissa listan jäsenet ovat istuneet ja puhuneet keskenään tuntikausia. Listan ydinjoukon muodostaa noin 20-25 aktiivista jäsentä. Puolen tusinaa sen jäsenistä on ammattikirjoittajia, jotka ovat julkaisseet novelleja ja jotkut jopa romaaneja, monet muut ovat ammattikirjoittaja muussa mielessä (kääntäjiä, journalisteja jne.)
Luonnollisesti on aina olemassa niitä jotka valittavat silloin tällöin siitä, että listalla puhutaan liikaa roskaa. Minä haluan lukea vakavia tarinoita, analyysia juonirakenteista, huomioita kieliopista... Vakiovastaukseni tähän on, että jokaisen on sivuutettava ne asiat joista ei pidä. Kukaan ei pakota sinua lukemaan kaikkea ja jos et pysty sivuuttamaan niitä keskustelunaiheita, jotka eivät kiinnosta sinua, saat syyttää vain itseäsi.
Mutta entäpa tulevaisuus?
No, meillä on raketteja menossa kuuhun, Marsiin ja Jupiterin kuihin. Mars terraformataan. Meillä on älykkäitä robotteja ja kiitos geeniteknologian keskimääräinen elinikä on 150 vuotta. Ja... Anteeksi. Väärä visio!
Mitä tilanteeseen romaanipuolella tulee, on trendi tällä hetkellä voimakkaasti fantasian suuntaan. Harry Potterilla ja Tarulla sormusten herrasta on ollut voimakas vaikutus. Neljä tuoreinta ruotsalaista sf/f-kirjailijaa kirjoittavat kaikki fantasiaa. Näitä kirjailijoita ovat Christina Brönnestams (viimeisin romaani Svart eld, ”Musta tuli"), Per Jorner (Efter lägereldarna, "Leiritulten jälkeen" ja Röd måne, "Punainen kuu") sekä Karolina Bjällerstedt Mickos (romaaanit Mantor ja Larona).
Menestynein tästä joukosta lienee Niklas Krog joka on julkaissut ainakin kolme kirjaa: En krigares hjärta (”Soturin sydän”), En magikers styrka (”Taikurin voima”) ja En härskares själ (”Hallitsijan sielu”). Kaikki edellämainitut kirjat ovat fantasiaa, mutta Krog on nyt työstämässä scifiromaania, joka tulee käsittelemään Marsin asuttamista. Toinen scifiä kirjoittava kirjailija on Lars Jakobson, jonka romaani I den röda damens slott ("Punaisen kuningattaren linnassa”) pääsi kaksi vuotta sitten jopa August-ehdokkaaksi. (August Strindbergin mukaan nimetty Ruotsin kansallinen kirjallisuuspalkinto.)
Ruotsalaisten sf/f-kirjoittajien ”vanha kaarti” ei juurikaan ole julkaissut uutta viime aikoina. Sam J Lundwall on vetäytynyt puolittain eläkkeelle, Dénis Lindbohm kirjoittaa ei-fiktiivistä materiaalia taikuudesta ja jälleensyntymisestä. Myöskään Börje Crona, Sven Christer Swahn tai Bertil Mårtensson eivät ole julkaisseet uusia romaaneja viimeiseen 10-15 vuoteen.
On todennäköistä, että tämä trendi tulee jatkumaan jonkin aikaa. Fantasia ainakin näyttäisi olevan se, mitä nuorempi polvi ruotsalaisista romaanikirjailijoista mieluiten kirjoittaa. Kuten aina, suurin osa Ruotsissa tällä hetkellä julkaistavasta sf/f:stä on käännöstavaraa ja ruotsalaiset kirjailijat julkaisevat uusia romaaneja vain silloin tällöin.
Novellikirjoittamisen tulevaisuutta (etenkin scifin, fantasian ja kauhun suhteen) on vaikea ennustaa. Uskon että novelleja kohtaan tunnettu kiinnostus tulee kasvamaan, hitaasti mutta varmasti. Novelli soveltuu erinomaisesti nykyajan kiireiselle ihmiselle, jolla ei ole aikaa kokonaisen romaanin lukemiseen. Lisäksi novellien kirjoittaminen on ”aloittelijalle” helpompaa. Kaikki tämä luovuus valuu kuitenkin hukkaan, ellei novelleille löydy lisää markkinoita.
Ei ole juurikaan mieltä kirjoittaa tarinoita ainoastaan itseään tai sähköpostilistalla olevia ystäviään varten. Tarinan julkaisemisesta ainoastaan netissä ei saa suurtakaan tyydytystä. Ja kuinka monta nettisivua maailmassa on? 42 miljoonaa? Kukaan ei tiedä. Huomattavasti enemmän tyydytystä kirjoittaja saa siitä, että näkee tarinansa painettuna, vaikka kyseessä sitten olisikin vain pienilevikkinen kulttuurilehti.
Itse olen suunnitellut kokoavani SKRIVA-kilpailujen parhaimmiston yhteen ja lähettäväni novellit oikealle kustantajalle. Toiveeni tämän suhteen eivät tosin ole kovin korkealla. Tunnen joitakin kustantajia ja vaikka he kaikki pahoittelevatkin asiantilaa, sanovat he että novellikokoelmat ovat yksinkertaisesti liian vaikeasti markkinoitavia. Suurin osa ihmisistä lukee romaaneja – mitä paksumpia sen parempi.
Mutta ehkä tämä Internet-vetoinen, ruohonjuuritason liike, jossa on mukana satoja yksittäisiä novellikirjoittajia saattaisi inspiroida muutoksen, niinsanotusti alhaalta käsin? Jos jatkamme kirjoittamista ja kehitymme (kukaties sähköpostilistojen kautta tapahtuvan harjaantumisen kautta) paremmiksi kirjoittajiksi, saatamme nähdä muutoksen.
Joskus tulevaisuudessa.
P.S. Mainittakoon, että SKRIVA on avoin kaikille kieleen katsomatta, olkoonkin että käytännössä skandinaaviset kielet tai englanti ovat suositeltavimmat. Keskustelua listalla pystyy seuraamaan perus-ruotsinkielen taidolla (98 prosenttia siitä käydään ruotsiksi) ja viestejä voi lähettää listalle myös englanniksi. Tällöin myös vastakommentit ovat todennäköisesti englanniksi. SKRIVA:lla on oma www-sivu osoitteessa http://www.dang.se/skriva. Sivu ei ole järin nykyaikainen tai kunnianhimoinen, mutta siltä löytyvä (ruotsinkielinen) SKRIVA FAQ saattaa olla lukemisen arvoinen.
Kirjoittaja on tukholmalainen freelance-toimittaja ja pitkän linjan fandom-aktiivi. Hän julkaisee ”Science Fiction Journalen” -uutislehteä ja on kirjoittanut noin 40 novellia. Engholm on kuuluu myös suomalaisten sf-conien vakiovieraisiin.
Julkaistu Kosmoskynä 2/2002:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.
