Anne Leinonen: Saapumisia ja lähtöjä - Haastattelussa M. G Soikkeli
(Kosmoskynä 4/2002)
M. G Soikkeli tunnetaan paitsi tutkijana ja kriitikkona myös ahkerana tieteisnovellin kirjoittajana, jonka tekstit liikkuvat usein vieraissa todellisuuksissa outojen asioiden keskellä. Tarinat ovat samaan aikaan lukijansa haastavia mutta myös humoristisia. Soikkeli on voittanut Portin kirjoituskilpailun novelleilla Luonnollista valintaa (1993) ja Jännittävää olisi nähdä pihalla dinosauruksia (2000) ja on myös saanut lukuisia muita sijoituksia samassa kisassa. Maassa maan tavalla julkaistiin Gummeruksen kirjoituskilpailun parhaimmistosta tehdyssä novellikokoelmassa vuonna 2001.
Kuka olet ja millaiseksi luonnehtisit itseäsi?
Hannibaalilehtori. Lohikäärmeiden kaveri eli yli-ikäinen sf-harrastaja. Ikää 39, ei perhettä, ei kotipaikkaa. Ei toivoa, vain periaatteita.
Milloin ja miten innostuit science fictionista?
Kirjoitin scifiä ennen kuin hahmotin sitä omaksi lajikseen. Ekan romaanini nimittäin naputin jo 17-vuotiaana ja se oli romanttinen kuvaus savolaisessa pommisuojassa ydinsodan aikana. Tuloksena paras palaute mitä olen kustantajalta saanut. Eka lukuinnostus oli yhtä tyypillinen, luin 12-vuotiaana setäni hyllystä Hoylen "Los Angeles ei vastaa". Setä ei uskonut, että 12-vuotias voi "ymmärtää" moista romaania. Mutta siitä pitäen olen odottanut kyytiä pois planeetalta, odotellessa lukenut skihviä ja fantsua lohduksi. Toisaalta olen yhä kiinnostuneempi poliittisesta scifistä (antakaa vallankumous tai raketti).
Ketkä ovat olleet esikuviasi kirjallisuudessa? Suosikkikirjasi?
Nämähän vaihtuu vuosittain. Tolkien on tietysti ylittämätön. Lisäksi on erikseen ne joita ihailee kirjoittajina ja ne joiden kirjoja ihailee. Tällä hetkellä haluaisin oppia kirjoittamaan niin kuin Connie Willis, vaikka en enää kauheasti ole kiinnostunut hänen kirjoistaan; "To Say Nothing of the Dog" oli yksinkertaisesti falski. Samoin ovat osoittautuneet konstailijoiksi O.S. Card, Neil Gaiman, G.G. Kay, Brian Aldiss. Uusimman sukupolven angloamerikkalaista scifiä ja fantsua olen lukenut summittaisesti. Suosikkikirjani on Gummeruksen yksiosainen tietosanakirja. Se on käsikirja liftaamiseen planeetta Maassa ja antanut kiehtovan triviaaleja taustatietoja useaankin novelliin.
Mistä saat ideat tarinoihisi?
Niitä ryöppyää kun lukee väärin lehtiä, etenkin mainoksia: "Maakoukku on kätevä tapa kytkeä koira". Ideoiden ryhmittelyyn ja kehittelyyn vaikuttaa se, että 3-4 vuotta sitten päätin kirjoittavani enää poliittisia tarinoita. Kuulostaa lapselliselta, ja onkin sitä, lapsellisen yksinkertaisuuden tietoista valitsemista: en enää välitä, miten paljon minun pitäisi tietää aiheesta ottaakseni siihen ehdottoman kannan, on vain valittava puolensa, paljonko haluan maailmaa muuttaa. Eli vaikka on naiivia kuvailla maailmaa, jossa kapitalismi on ehdoton paha, niin juuri siltä perustalta haluan edetä, ehdottomasti niin kuin sen koen. Tarinoinnin iloon päätös ei vaikuta.
Onko tarinoittesi poliittisuus huomattu? Millaista palautetta olet saanut?
Poliittisuutta ei voine olla havaitsematta esimerkiksi tarinoissa, joissa kamppaillaan NATOa tai Vatikaania tai yritysbyrokratiaa vastaan. Mutta poliittisuus tuskin on lukijalle yhtä merkittävää kuin mitä se on kirjoittajalle itselleen; tarina on kaikille tärkeintä niin kauan kuin pysytellään proosan alueella. Palautetta tulee ylipäänsä hyvin vähän yhtään mistään, mitä kirjoittaa, paitsi nettipäiväkirjasta, (users.utu.fi/mataso/lehtoriviikko.htm) Pitäisi kai alkaa muuttaa sitä scifiksi...
Onko taustatietojen etsiminen vaikeaa?
Sehän on hauskinta. Rakastan kirjoja niinku roopeankka, haluan kieriskellä niissä jne, työ ja harraste ovat kirjallisuudentutkimuksen alalla yhtä ja samaa, monesti myös harrastus- ja ammattikirjoittaminen.
Millainen kirjoittaja olet? Kirjoitatko päivittäin, oletko nopea vai verkkainen? Työstätkö ideoita pitkään, palaatko vanhoihin raakileisiin uudestaan?
Kirjoitan nopeasti ja editoin vähän. Viimeiset kymmenkunta vuotta olen kirjoittanut hyvin katkonaisesti ja se varmasti näkyy lopputulosten hajanaisuudessa. Minulla on varmaan parikymmentä keskeneräistä novellia ja niiden ohitse menee välillä uusia ideoita, joista muutama kehittyy kerralla valmiiksi. Lisäksi on muutama keskeneräinen romaani, ja näitä kaikkia työstelen milloin alkaa innostaa jokin aiheeseen liittyvä luettu juttu. Vuodenkierrossa kirjoittaminen tietysti kiihtyy syksyn ja Portti-kisan lähestyessä.
Oletko kirjoittanut jotakin sellaista, minkä haluaisit ehkä unohtaa?
Olen hukannut hirvittävästi aikaa koodaamalla tietokonepelejä, jotka jääneet keskeneräisiksi. Ne haluaisin unohtaa. Hävyttömän banaaleja jaksoja olen kirjoittanut joihinkin vetämiini roolipeleihin. Ne ovat hukanneet muiden ihmisten aikaa tavalla, jota sietää hävetä: minulla on joskus hyvin huono huumorintaju. Esimerkiksi käynee roolipeli anaalijumalaa palvovien laaksosta, jossa häät vietettiin huussissa, jonka pohjalla asui jumala. Pelaajien tehtävä oli tappaa laakson kuningas, joka teki upeaa olutta kusemalla puhdasta hiivaa. Tätä rataa. Jotkut roolipelit muuttuvat proosaksi, tällaiset eivät.
Finnzinessä ja Spinissä on julkaistu jatkonovellejasi. Kuinka jatkonovellien kirjoittaminen poikkeaa yksittäisen novellin kirjoittamisesta? Mitä täytyy ottaa huomioon?
Jatkosarjat sopivat tapaani soveltaa toistuvia rakenteita ja kokeilla teeman muunnelmia järjestelmällisesti. Minulle kuvailu on ominaisempaa kuin juoni, mikä voi tietysti tylsistää lukijan nopeasti. Vasta viime vuosina olen pakottanut itseäni etukäteen ratkaisemaan juonen yksityiskohdat, koska muuten kuhunkin jaksoon tulee niin paljon tavaraa, josta käsin lopetuksen voisi sommitella, etten enää tiedä mikä oli tärkeintä; novellien lopettaminen on muodostunut sekin erittäin vaikeaksi.
Millainen on hyvä novelli? Entä millainen on hyvä tieteisnovelli, vai voiko noita kahta edes erottaa toisistaan?
Heh, hyvä novelli on sellainen jota suomalaiset eivät osaa kirjoittaa, sen paremmin scifin puolella kuin yleisestikään kotimaisessa kirjallisuudessa. Novellin taitoa ylläpitää enää muutama vanheneva kirjailija, kuten Raija Siekkinen tai Martti Joenpolvi. En muista, olisinko lukenut yhtään novelliksi hyvää suomalaista scifitekstiä. Tämä pätee siis omiinkin (julkaistuihin) teksteihini.
Millainen on mielestäsi suomalaisen science fictionin nykytila? Pitäisikö suomalaisen tieteiskirjallisuuden olla kantaaottavampaa ja yhteiskunnallisempaa? Onko näköpiirissä uusia teemoja?
Suomalainen julkaistu scifi on laadullisesti tyydyttävää, määrällisesti tilanne on murheellinen. Suomalainen kirjallisuus ylipäänsä on… teknisesti näppärää, mutta aiheiltaan ja näkökulmiltaan epäkiinnostavaa. Tämä ei johdu vain rohkeutensa menettäneistä kirjoittajista vaan myös pelokkaista kustantajista ja sitäkin varovaisemmasta yleisöstä. Yhteiskunnallinen kantaaottavuus on jokaisen utopioivan kirjoittajan velvoite. Tosin tällä hetkellä suomalaiseen yleisöön uppoaisi sellainen nihilistinen kosmologia, jota Esko Valtaoja edustaa. Sen sijaan meillä on Krohn, Verronen, Isomäki ja Sinisalo, jotka ovat kaikki ihailtavan eettisiä kirjoittajia, mutta kriittisyytensäkään vuoksi eivät myy isolle yleisölle. Myöskään kukaan heistä ei ole kaunokirjallisesti kovin kiinnostava (kukaan heistä ei ole kehittynyt prosaistina).
Entä esimerkkejä hyvistä novellisteista ulkomailta?
Hyvä täsmennyskysymys, etenkin kun luen ulkomaista scifiä ihan satunnaisesti ja hyvin hitaasti. Pidän ylipäänsä siitä, että pyritään tiiviiseen ja tiukkaan ilmaisuun ja siksi minua kovasti ilahduttavat etenkin nuo amerikkalaiset short story -kokoelmat, joissa sanamäärän raja taivuttaa tarinan ja idean varmasti kompaktiksi. Jospa poimin muutamia esimerkillisiä novellikokoelmia hyllystäni. Vonda McIntyren "Fireflood and other stories" on hyvä esimerkki siitä, miten paljon tyylikäs kuvaus voi merkitä novellin omaperäisyydelle, vaikka juoni olisi tynkäinen. Neil Gaimanin "Smoke and Mirrors" todistaa maestron yhdistelevän sujuvasti satua ja historiaa ja myyttejä. Jack Vancen "Ihmisen paluu" -teosta olen suositellut jaettavaksi kouluihin nykysatujen lukemistoksi. Roger Zelaznyn "The Door of His Face, The Lamps of His Mouth", siinä taas hillittyjä tarinoita tolkuttomien ideoiden perustalta. Mutta kysyä sopii missä viipyy (tai esittelisi meille suomalaisille lukijoille) scifin oma Raymond Carver, kun juuri novellitekniikalla tiivistetty idea voisi olla se muoto, jolla suurenkin yleisön viehtymys scifin spekulatiivisuuteen saataisiin kiinnitettyä.
Oletko huomannut omissa novelleissasi teemoja, jotka toistuisivat tarinasta toiseen?
Lähdöt ja saapumiset. Tajusin tämän vasta kun Pekka Supinen kiinnitti huomioni siihen, että tarinoissani on toistuvasti hartaita lähtemisiä, ja sitten huomasin että yhtä lailla siellä on vastentahtoisia saapumisia ja asettumisia vieraisiin paikkoihin. Jossain määrin tällainen "portin lävitse ja uuteen maailmaan" on koko scifin "kantanäky", mutta voisin aavistella siinä kytkentöjä myös liikkuvaiseen elämäntapaani. Tai voisi sanoa, että scifistä on tullut elämäntapa.
Onko teemoja tai osa-alueita, joita et ole vielä ehtinyt kirjoittajana kyntää?
Kiinnostavaa olisi kokeilla yhteiskirjoittamista hc-scifin merkeissä. Useissa yhteyksissä olen esittänyt toiveeni scifirunoudesta ja -draamoista. Näitä haluaisin harjoitella, ja pariin kilpailuun olen tarjonnut scifinäytelmää. Portti-kisassa dialoginovelli ei päässyt edes kunniamaininnoille, mutta oli se novelli rakenteeltaankin tasapainoton.
Millaisia ohjeita antaisit aloittelevalle kirjoittajalle?
Opettele vieraita kieliä, lue sellaisia lajeja joita tunnet vähiten, liity harrastajateatteriin tai perusta oma ryhmäsi, kokeile roolipelaamista ja suunnittele pelejä, kokeile kaikkia kyniä ja papereita, kerro satuja lapsille ja rakkaille, valmistele veretöntä vallankumousta, opettele valehtelemaan siten että siirrät pelon päästä vatsaan, kirjoittaessa älä kunnioita ketään. "Älä pääisty", usko ihmeisiin.
Mistä ihmeestä tulee M.G:n kirjain G?
Alunperin se oli vitsi jolla oli tarkoitus ärsyttää savolaisia. Aloin kirjoittaa 16-vuotiaana Savon Sanomiin novellintapaisia nuorisopalstalle, laitoin tekijän etunimen tilalle M.G. jotta lukijat ihmettelisivät mikä helvetin ulkopuolinen/maalainen tämä kirjoittaja kuvittelee olevansa. Lisäksi minulla oli kiinnostusta mystiikkaan ja tuntui omaperäiseltä huomata, että iso G oli itse asiassa kuva jossa nuoli osoittaa omaan alkuunsa; siis samanlaista hupsuutta kuin että eräs laulajaprinssi halusi vaihtaa pseudonyyminsä pelkäksi kuvasymboliksi. G on hyvä nimimerkki scifistille, koska se viestii lujasta luottamuksesta painovoiman tuottamaan tasa-arvoon.
Markun majakka osoitteessa: http://users.utu.fi/mataso/
M G Soikkelin julkaistut sf-novellit
Kolmas ystävä (Raija Hämäläinen & Anelma Summanen (toim.) : Illan tähti yksinäinen. Jalava 1991.)
Maassa maan tavalla. (Tamminen (toim.): Novellit 2000. Gummerus 2001.)Luonnollista valintaa, Portti 1/93 (I sija)
Salaattia, komisario Pseudo, Portti 4/93 (II sija)
Ehkä tähtein tuolla puolen, Portti 2/94 (kunniamaininta)
Suvullinen, Portti 4/95 (III sija)
Kolmen kruunun perilliset, Portti 3/96 (kunniamaininta)
Valvo! Valvo! Valvo! Elämä ei ole unta, Portti 2/97 (II jaettu sija)
Paarmageddon, Portti 1/98 (kunniamaininta)
Olisin minä vain helisevä vaski... Portti 2/98 (II jaettu sija)
Nasaretin ihme, Portti 2/99 (II jaettu sija)
Jännittävää olisi nähdä pihalla dinosauruksia, Portti 4/00 (I sija)
Ummikot, Portti 3/01 (III jaettu sija)Kadonneiden kaupunkien kronikka:
Viimeinen viesti Lissabonista, Finnzine 3/95
Viimeinen lento Bejasta, Finnzine 4/95
Viimeinen hotelli Firenzessä , Finnzine 1/96
Viimeinen uhri Venetsiassa, Finnzine 2/96
Viimeinen bitti Pariisissa, Finnzine 3/96
Viimeinen kaupunki Euroopassa, Finnzine 4/96Kuinka monta kuuta taivaalta? (1-3) Finnzine 2-4/97
Metsätähti-sarja:
Metsätähden tarhuri, Finnzine 1/98
Nouseva Metsätähti, Finnzine 2/98
Metsätähti ja Terrakoti, Finnzine 3/98
Terrakodin nurkaton jumala, Finnzine 4/98
Terrakodin kapinalliset, Finnzine 1/99
Yksi maa, kaksi jumalaa, Finnzine 2/99
Taistelu maavedestä, Finnzine 3/99
Paluu Metsätähdelle, Finnzine 4/9940 asteen paholainen (1-4), Finnzine 1-4/00
Tarkastaja Narknian tutkimuksia:
Ihminen tavattavissa, Finnzine 1/01
Virkahepo olohuoneessa, Finnzine 2/01
Sotiemme vegetaarit, Finnzine 3/01
Nännykät, Finnzine 4/01Pohjoismaiset murtoluvut värikuvina, Spin 1/00
Auschwitz -on-line, Spin 1-6/01
Vanhan Maan vakoojat, Spin 1-4/02
Julkaistu Kosmoskynä 4/2002:ssä. Kuva: Pasi Karppanen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.