Oikeastaan ainoaksi vuoden aikana ilmestyneeksi,
selkeästi scifiin, fantasiaan tai kauhuun laskettavissa olevaksi
aikuisten romaaniksi jäi jo alkukesästä ilmestynyt
Marko Hautalan Kirottu maa (Porvoon Julmapaino).
Romaani perustuu Hautalan novelliin Wotanin lapset eli Kauffmanin
talon häviö. Vahvasti Poe- ja Lovecraft-henkinen
novelli julkaistiin alun perin Portti 3/99:ssä, minkä
lisäksi se näki sittemmin päivänvalonsa
myös Seonsana ry:n julkaisemassa kauhuantologiassa
nimellä Alex Schuller ja Wotanin lapset.
Novellissa Hautala esitteli meille 30-luvun Berliinissä
seikkailevan psykoanalyytikko-yksityisetsivä Alex Schullerin.
Romaani perustuu novellin tarinaan, mutta jatkaa sitä ja
vie Schullerin aina Konstantinopoliin asti. Novellin tapaan
synkkiä lovecraftmaisia sävyjä saava kauhuromaani
on kirjoittajansa esikoisteos, jolle soisi mielellään
näkevänsä myös jatkoa.
Valtaosa alaa sivuavista kotimaisista teoksista ilmestyi kuitenkin
vasta syksyn aikana. Tällöin ulos tuli muun muassa
Staffan Bruunin uusin, Kiinalainen ruletti (Kinesisk
rulett, suomennos Seppo Hyrkäs). Tuttuun tapaan
tämäkin Bruunin dekkari sijoittuu muutaman vuoden
päähän tulevaisuuten, nyt vuoteen 2005 ja kertoo
lehtimies Burt Kobbatin seikkailusta, nyt urheilun ja dopingin
maailmassa.
Alkusyksyn uutuuksiin kuului myös Maarit Verrosen
uusin novellikokoelma Luotettava ohikulkija (Tammi).
Tällä kertaa teoksen kokoavana teemana on vankeus.
Kirjan kehystarinan päähenkilö on vanki ja kokoelman
muissakin tarinoissa ihmiset joutuvat pohtimaan suhdettaan vapauteen.
Verrosen muutamien viimeisten teosten tavoin tätäkään
ei oikeastaan voi enää laskea fantasian tai scifin
piiriin kuuluvaksi, mutta kokoelma kiinnostanee silti kirjailijan
tuotantoa seuranneita lukijoita.
Arto Paasilinnan ja Hannu Lukkarisen Ronkoteus
- lentävä kirvesmies (WSOY) edustaa siinä
mielessä rajatapausta, että ei ole sanan varsinaisessa
merkityksessä romaani, vaan Paasilinnan teokseen Lentävä
kirvesmies (1996) perustuva sarjakuvasovitus. Paasilinnan
ja ammattikuvittajana paremmin tunnetun Lukkarisen yhdessä
sarjakuvaksi sovittama teos sijoittuu pronssikautiseen Suomeen
ja kertoo keksijä Ronkoteuksesta, joka suunnittelee itselleen
nerokkaan lentolaitteen ja lähtee kotkien vetämänä
seikkailemaan Waltarin hengessä pitkin ja poikin Eurooppaa.
Lasten- ja nuortenfantasian puolella nähtiin vilkas syksy.
Tammelta tuli ulos kaksi alaan kuuluvaa kirjaa, Tomi Kontion
Austraasian viimeiset lapset ja Marja Luukkosen
Kivi joka tahtoi takaisin järveen. Näistä
Kontion kirja on jatkoa vuonna 2000 ilmestyneelle Keväällä
isä sai siivet -romaanille ja jatkaa siinä esiteltyjen
kaksosten tarinaa. Luukkosen kirja sen sijaan on kalevalaiseen
perinteeseen nojaavaa lasten satufantasiaa. Mainittakoon, että
Luukkosen edellinen, niinikään nuortenfantasiaa edustava
romaani Aarnilinnun tytär sai vuoden 2001 Arvid Lydecken-palkinnon.
Tuula T. Matintuvan Tuulen kalastajat nojautuu
sekin myyttien maailmaan, mutta hakee kuvastonsa lähinnä
skandinaavisesta tarustosta. Kustannus-Mäkelän kustantama
Tuulen kalastajat on dekkarikirjailijana paremmin tunnetun
Matintuvan ensimmäinen fantasiaromaani. Seita Parkkolan
ja Nina Revon Ruttolinna (WSOY) puolestaan edustaa
enemmän nuortenkauhua kuin fantasiaa. Teos on jatkoa Parkkolan
ja Revon edelliselle yhteiselle kirjalle Susitosi ja
kertoo seitsemän suomalaisnuoren seikkailusta vanhassa
ranskalaislinnassa.
Nuortenkauhun puolelle menee myös Pirkko-Liisa Perttulan
toimittama Vampyyrin vapaailta ja 69 muuta karmivaa
tarinaa (Otava). Lyhyistä kauhutarinoista koostuva kirja
jatkaa Perttulan aiemmin toimittamien kokoelmien linjoilla ja
lienee luonnehdittavissa lähinnä "koululaiskauhuksi".
Tämän lisäksi kauppojen hyllyille saapui syksyn
aikana parikin lasten- ja nuortenromaania jotka on katsottava
tietyssä määrin rajatapauksiksi. Ilkka Matilan
saturomaani Rölli ja metsänhenki (Otava) perustuu
Olli Saarelan ohjaamaan samannimiseen elokuvaan ja kuvaa
televisiosta tutun Rölli-peikon seikkailuja Milli-menninkäisen
kanssa. Kirjan pohjana ovat toimineet Saarelan ja Matilan elokuvakäsikirjoitus
sekä Allu Tuppuraisen alkuperäistarina.
Tietynasteiseksi marginaalitapaukseksi lienee luettava myös
Schildtsin kustantama Mikael Niemen romaani Kirkon
piru (Kyrkdjävulen, 1994). Nimestään
huolimatta Niemi ei nimittäin ole suomalais- vaan ruotsalaiskirjailija
ja kyseessä on siis käännösromaani. Suomessa
Niemi muistetaan parhaiten muutaman vuoden takaisesta romaanistaan
Populaarimusiikkia Vittulajänkältä. Tyylilajinsa
puolesta Kirkon piru edustaa Parkkolan ja Revon teoksen
tavoin lähinnä nuortenkauhua.
Rajatapauksiin kuuluu myös Kosmoskynän novelliarvostelijanakin
tutuksi tulleen Sari Peltoniemen Kukka Kaalinen koulutiellä
(Tammi) joka edustaa enemmänkin lastenkirjallisuutta kuin
fantasiaa. Kirja on jatkoa kahden vuoden takaiselle ensimmäiselle
Kaalinen -kirjalle ja seuraa nimensä mukaisesti Kukka-tytön
vaiheita kouluun siirtymisen kynnyksellä. Katja Tukiaisen
kuvittama kirja on absurdi fantasia, jossa Peltoniemi käsittelee
huumorin kautta monia lasten todellisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä
ja koulukiusaamista.
Mainittakoon myös, että Peltoniemi voitti syksyllä
2002 Suomen Tolkien-seuran vuoden parhaalle fantasiakirjalle
myöntämän Kuvastaja-palkinnon romaanillaan Hirvi
(2001). Myös toinen Kukka Kaalinen -kirja oli mukana Finlandia
Junior -ehdokaslistalla, vaikka itse palkinto menikin Raili
Mikkaselle. Suomen Kirjasäätiön ansiokkaalle
suomalaiselle lasten- ja nuortenkirjalle myöntämä
palkinto jaettiin marraskuussa.
Tämän lisäksi vuoden aikana ilmestyi useampikin
kotimainen tietoteos, jotka aiheensa puolesta kuuluvat spekulatiivisen
fiktion piiriin. Anto Leikolan Seireenejä, kentaureja
ja merihirviöitä - myyttisten olentojen elämää
(Tammi) esittelee asiantuntevasti ja hauskasti kahdeksantoista
myyttisen olennon synnyn ja historian antiikista nykypäivään.
Kuten useat arvaavatkin, perustuu teos Leikolan Portti-lehdessä
vuosien varrella ilmestyneeseen artikkelisarjaan.
Myyttisiin hirviöihin pureutuu myös kaksi Pekka
Kilpisen vuonna 2002 ilmestynyttä tietoteosta, Eläviä
kuolleita sekä Ihmissudet, joista ensimmäinen
käsittelee vampyyrejä ja jälkimmäinen nimensä
mukaisesti ihmissusia. Näkökulma on Yliopistopainon
kustantamissa teoksissa lähinnä kansanperinteellinen
ja Kilpinen tarkastelee niissä aiheitaan aikalaiskertomusten
sekä muiden dokumenttien valossa.
Mikko Lahtisen toimittama Matkoja Utopiaan sen
sijaan kokoaa yksiin kansiin kolme utopiakirjallisuuden perusteosta.
Mukana ovat Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki,
Francis Baconin Uusi Atlantis sekä David
Humen Täydellisen valtion idea. Näistä
Aurinkokaupunki ja Uusi Atlantis ovat Moren Utopian
ohella oleellisimmat renessanssin ajan utopiat, Humen teoksen
ollessa peräisin valistuksen ajalta. Teokset julkaistaan
Vastapainon kustantamassa kirjassa nyt suomeksi ensimmäistä
kertaa.
