Sari Peltoniemi: Kosmoskynän kymmenen kysymystä - Haastattelussa Mari Saario
(Kosmoskynä 1/2003)
Millainen kirjoittaja on Mari Saario? Miksi Mari on valinnut sf:n - vai onko sf valinnut Marin? Ja kuka on se kuvitteellinen henkilö, jonka Mari mieluiten tapaisi? Mari Saario vastasi Kosmoskynän kymmeneen kysymykseen.
Miksi kirjoitat?Nuorena kirjoitin, koska olin hyvä siinä, toisin sanoen sain kehuja ja hyviä ainekirjoitusnumeroita. Suullinen ilmaisu on kuitenkin ollut minulle aina ensimmäinen itseilmaisun muoto ja kun harrastin sitä aktiivisesti (runonlausunta, teatteri yms.), kirjoittaminen oli selkeästi lapsipuolen asemassa.
Myöhemmin kirjoittaminen oli näppärä työkalu, joka auttoi opiskeluissa ja lopulta työelämässä. Sisäistä pakkoa kirjoittamiseen ei ole ollut, teiniangstivuosien pöytälaatikkorunoja lukuunottamatta. Mutta vähitellen teatteri jäi muiden kiireiden alle ja halu luovaan toimintaan alkoi kanavoitua kirjoittamiseen. Ensimmäinen puhtaasti omista syistä kirjoitettu proosa syntyi todella myöhään, olin pitkälti yli kahdenkymmenen. Kaikki aiemmat tekstit ovat olleet toimeksiantoja koulusta, töistä tai harrastuksista. Edelleenkin kaikki itsekseni kirjoittamani novellit mahtuvat yhteen tiuhun.
Kadehdinkin suuresti niitä, joille kirjoittaminen tulee sisäisestä pakosta, minulla se ei ole onnistunut. Tosin viime vuosina merkit ovat olleet lupaavia, kirjoittaminen on pikkuhiljaa ylittämässä kriittistä massaa, joka alkaa ruokkia itse itseänsä. Tiedän, että kirjoittamisesta voisi tulla minulle tärkeä itseilmaisun tapa, joten koetan nyt antaa sille mahdollisuuden. Mutta tästä kehityskulusta on kirjoittamiseeni jäänyt edelleen hauska piirre, inspiraationi vaatii edelleen "toimeksiannon". Sujuvimmin teksti syntyy, kun jokin ulkoinen juttu pakottaa ottamaan kantaa, kysymään "entä jos".
Miksi kirjoitat spekulatiivista fiktiota? Mitä muuta kirjoitat?"Entä jos" on kaikkein mielenkiintoisin kysymys ja riittävän hiertävä kivi kengässä, että saan mitään aikaiseksi. Alunperin novellistiikkani alkoi scifistä, koska Shimo (Suntila, toim. huom) kysyi, haluaisinko kirjoittaa jotain
Spiniin. Halusin. Läpi on kyllä mennyt tekstejä, joissa olisi ollut paljon kehittämistä.Toisaalta ellen olisi saanut niin välitöntä "menestystä", olisi koko homma voinut jäädä puolitiehen, olen aika inhottava luonne tuossa suhteessa. Siispä kaveriporukka ja elämäntapa on suunnannut scifiin. Nyt oman äänen vähitellen kehittyessä spefi, socfi (social fiction) ja maaginen realisimi tuntuvat parhailta edelleen.
Entä jos? Koko elämäntapani on paljolti tuon kysymyksen kanssa pelaamista. Muuten kirjoitan asiatekstejä, koulutusmateriaaleja yms. juttuja, jotka toimivat hyvinä tiivistysharjoituksina. Ja niitä pöytälaatikkorunoja, jotka on tarkoitettukin vain päiväkirjanomaisiksi jutuiksi. Näännyttävän pitkiä tilitys- ja filosofiamaileja kavereille. Ja tietysti sitä suurta suomalaista aikalaisromaania.
Mainitse kirja (useampikin käy), joka on vaikuttanut sinuun kirjoittajana. Kerro hiukan, millä tavoin se on vaikuttanut.Olen liputtanut Irja Ranen puolesta ja liputan edelleen. Hän on kirjoittanut ainoan suomalaisen fantasiaromaanin, jota koskaan on palkittu ulkomailla, varsin arvostettu saksalainen nuortenkirjapalkinto sitäpaitsi. Mutta edelleen ko. teos unohdetaan järjestelmällisesti suomalaisista spefi-bibliografioista. Joten äitini serkun Irja Ranen Kiinan keisarin lentävä hevonen sekä Naurava neitsyt. Molemmat ovat suuria ja kauniita tarinoita ja osa äidinpuoleisen sukuni verenperintönä kulkevaa rakkautta kieleen ja satuihin.
Paitsi että Finlandia-palkitun kirjailijan tunteminen kotioloissa tekee hyvää kirjalliselle itsetunnolle, kirjojen kieli, kuvailu ja vahvojen tunnelmien luominen on minulle päämäärä. Että osaisi synnyttää yhtä vahvan oman kielen. Lisäksi Naurava neitsyt osoittaa, että sen suurteoksen ehtii kyllä kirjoittamaan vähän vanhempanakin.
On paljon hyviä suomennettuja kirjoja, mutta suurimmat kirjalliset esikuvat löytyvät kyllä suomalaisista. Kalevala on pyhä ja P. Mustapään runot huikeita, jos ikinä kykenisi sellaista kunniaa tekemään äidinkielelleen, voisi kuolla onnellisena.
Mitä ajattelet kotimaisesta scifistä ja fantasiasta? Millaisia sf-tekstejä mieluiten luet? Mainitse joku (tai joitakin) kotimainen sf-novelli, josta olet erityisesti pitänyt.Katso edellinen vastaus. Kotimaista arkiproosaa luen hyvin vähän, enemmänkin vanhoja mestareita. Sen sijaan scifistä ja fantasiasta yritän pysyä kärryillä. Mutta silti täytyy sanoa, että nämä kotimaiset miekka & magia -fantasiajutut eivät iske, minusta anglosaksifantsun kirjoittaminen on jotenkin kunnianhimotonta.
Samaten spefin kirjoittaminen ei ole mikään tekosyy laistaa hyvästä kielestä ja niinpä en osaakaan innostua huonosti kirjoitetusta jutusta, vaikka spefi-idea olisi kuinka huikea. Kyllä lukemisenkin pitää olla nautinnollista.
Rane ja Sinisalo ovat minulle omassa kategoriassaan, Isomäki niin ikään parhaimmillaan huikea, joskin Herääminen oli pettymys. Novellikentästä Katja Salmisen tekstit osuvat yleensä hyvin. Pidin suuresti kiistellyistä Lohikäärmefragmenteista ja viimeisin uniin mennyt oli Atorox-ehdokas Oi, sisko.
Oletko törmännyt kirjallisuudessa sielunveljeen tai -siskoon -onko siis jonkun kirjoittajan teksti tuntunut jollakin tapaa tutulta ja läheiseltä tai samankaltaiselta kuin oma ilmaisusi?Ankkaa multiversumissa verrattiin Colosseumilla Soikkeliin, mikä oli minulle "halolla päähän"-tasoinen yllätys, en lainkaan osannut ajatella asiaa. Joten kiellän ainakin kaikki tietoiset vaikutteet, mutta sinällään vertaus oli ainakin minulle kunniaksi. Oma ääneni on vielä vähintäänkin kehittymätön ja kirjava, eräs Nova- esiraatilainen on muun muassa useampana vuonna koettanut omaksi ilokseen bongata joukosta tekstejäni epäonnistuen tähän mennessä sataprosenttisesti. Kaikenlaisia yhteisprojekteja tulee satunnaisesti viritellyksi ja Shimo ja Anne ovat ainakin toimineet esilukijoinani.
Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana? Entä heikkouksinasi?Vahvuuteni on sujuvuus ja hyvä kieli. Saan aina aikaan jotain enkä ikinä ole kokenut kirjoituslukkoa, tekstiä syntyy aina, näppärästi ja kevyesti. Huonon puolen ykkösenä on laiskuus tai kunnianhimottomuus, en työstä tekstejä lainkaan niin paljon kuin pitäisi.
Olen myös miettinyt, että minun pitäisi ehkä siirtyä pidempään tekstiin novellin ollessa kaikkein armottomin muoto, tyhjäkäyntiä ja liirumlaarumia ei saisi olla. Voisikin sanoa, että kykenen yleensä suhteellisen helposti ja luontevasti välttämään pahimmat kirjoittamisen sudenkuopat, mutta toisaalta en ole treenannut lainkaan riittävästi voidakseni pärjätä huipulla.
Jääkin nähtäväksi, jäänkö ikuiseksi piirisarjan lupaukseksi. Jokainen Novaan tai Porttiin osallistunut tekstini on aina päässyt "finaalisarjaan" ja muutama sijoituskin on tullut, mutta tielläni olen vasta kovin
kovin alussa. Enkä tiedä, jaksanko patikoida riittävästi.
Mitä kirjoitat tällä hetkellä tai mitä kaavailet seuraavaksi ryhtyväsi kirjoittamaan?Kirjoittamiseni määrä on ollut hienossa kasvussa. Novassa on sisällä kaksi juttua, nyt kesken kolme, eli novellivuosi 2003 on ollut jo aivan omassa luokassaan, eikä vielä olla edes puolessa välissä. Olenkin toiveikas. Lisäksi minulla on pöytälaatikkoprojekti pyrkimyksenäni suoltaa tekstiä keskivertoromaaniin tarvittava määrä, nyt kasassa on n. 30 %.
Aihe on mahdollisimman helppo, toisin sanoen löyhästi omaelämänkerrallinen, ja tuskin ikinä tulee edes editoiduksi saati ryömimään sisään yhdenkään kustantajan postiluukusta. Tarkoituksena on vain murtaa rimakauhuni romaanimittaa kohtaan, ja sitten rusauttaa rystyset ja katsoa, mitä saisi oikeasti aikaan.
Mikä on ollut merkittävin opetus, jonka kirjittajana olet saanut (tai oma huomio tms.)?Persettä penkkiin! Yhtään imaginääristä tekstiä ei vielä ole kustannettu. Lisäksi minun on kierrettävä tekst intyöstölaiskuuttani valohoidolla, eli antamalla jokaiselle novellilie ensin kypsyttelyaikaa useita kuukausia ja
sitten kirjoittettava se uudelleen, kun en enää muista vanhaa kunnolla. Juttua ei myöskään tarvitse kirjoittaa alusta loppuun, vaan sitä kappaletta, joka juuri sillä hetkellä sattuu huvittamaan. Kirjoittaminen on prosessi. Sama se, mitä kirjoittaa, kunhan kirjoittaa. Takamus tuoliin ja näpit näppikselle.
Jos pääsisit matkustamaan mihin tahansa aikaan ja paikkaan, niin minne menisit (ja miksi juuri sinne)?Paavalin seuraan hänen kääntymisensä jälkeen. Mieluusti takataskussa muutamia Industrial Light & Magicin erikoistehosteita, joilla luoda jumalallinen ilmestys tiukan paikan tullen. Sinällään hienoon filosofiaan siitä, että rakkaus on kaikkivoipa ja muutenkin voisimme olla kaikki kilttejä toisillemme, piti Paavalin sitten mennä sotkemaan naisvihat, homofobiat sun muut, käännynnäisen perusasenteet kun eivät juuri muuttuneet. Joten Paven kanssa pitäisin mielelläni kunnon juttutuokion, voisimme vaikka yhteistuumin saada aikaan muutamia hiukan erilaisia kirjeitä,
Jos saisit tavata kenet tahansa kuvitteellisen henkilön, niin kenet haluaisit tavata (ja miksi juuri
hänet)?Ensin tulee mieleen muutamia K18-ideoita, eikä niillä kaikilla edes suinkaan ole tekemistä Lords of the Ring -leffan kanssa. Mutta vakavasti puhuen, kyllä hän olisi joku suurista haltioista, ja kirjasta eikä leffasta. Haluaisin kokea sellaisen kauneuden itse.
Mari Saarion novelleja:
Ja heidän isiensä teot... (Spin 2/99)
Puhdasviljelmä (Spin 6/99)
Paluu (Spin 1/00)
Korttelitanssi (Spin 3/00)
Metsästyksen loppu (Spin 3/00)
Ankka multiversumissa (Portti 2/02)
Korttelitanssi (versio 2) (Kosmoskynä 1/03)
The Gospel According To Turing (Cosmos Pen 2/03)
Komposti (Portti 3/03)
Mettä makeampaa (Spin 3-4/04)
Karhunkaataja, kaskenpolttaja (Spin 1/05)
Memento mori (Reviiri 2005 - Uuden kirjallisuuden vuosikirja, 2005)
Julkaistu Kosmoskynä 1/2003:ssa. Kuva: Pasi Karppanen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.