Anne Leinonen & Pasi Karppanen: Tieteiskirjoittajien kirjallinen Finncon 1.-3.8.2003
(Kosmoskynä 3/2003)
Päättyneen kesän yhdeksi kohokohdaksi muodostui ainakin monelle scifistille 1.–3. elokuuta Turussa järjestetty Finncon X, joka tänä vuonna oli paitsi Baltcon, myös Eurocon. Tapahtumassa nähtiin vieraita yhteensä yli kahdestakymmenestä maasta ja hämmästyttävä neljäntuhannen kävijän raja rikkoutui komeasti. Kuten tavallista, STk oli tänäkin vuonna conissa aktiivisesti mukana. Tapahtuma aloitettiin tuttuun tapaan varaslähdöllä jo perjantaina, jolloin ohjelmassa oli STk:n kirjoittajatapaaminen. Varsinaisten conipäivien STk-ohjelmaan kuului Nova-palkintojenjako, useampikin paneeli ja muu ohjelmanumero. Tämän lisäksi STk järjesti conissa tutun pikaraapalekisansa.
Conin lähtölaukauksena toimineen, kirjoittajille suunnatun vapaamuotoisen iltapäivän aloitti conin kunniavieras Michael Swanwick kertomalla omasta kirjoittamisestaan sekä suhteestaan scifiin. Vaikka tapahtumasta tiedottaminen olikin jäänyt conikiireiden vuoksi vähemmälle, kerääntyi paikalle kiitettävä määrä kuulijoita, joko kunniavieraan tai kahvin hajun houkuttelemana. Swanwick tiedusteli tilaisuuden aluksi aikarajoitusta, ja kun sellaista ei annettu, saimme kuunnella hänen tarinointiaan seuraavan puolentoista tunnin ajan.
Swanwickin persoonasta jäi parhaiten mieleen hänen tapansa istua jalat ristissä pöydän päällä. Hän oli jollakin tavalla arjen yläpuolella, kuten idearikkaan kirjailijan kuuluukin. Samalla kuitenkin tuli sellainen vilpitön tunne, ettei menestys ole kihahtanut Swanwickin hattuun. Ehkä todiste siitä on jo se, että hän oli vaivautunut tulemaan tänne rapakon taakse ja pyöri koko viikonlopun conissa vaimonsa kanssa.
Iltapäivän muita esiintyjiä olivat Anne Leinonen, Liisa Rantalaiho, Markku Soikkeli sekä Boris Hurtta, jotka kaikki valottivat aihetta omasta näkökulmastaan. Suomenkielisen osuuden aloitti Anne Leinonen kertomalla tämänvuorisen Novan sadosta tai pikemminkin niistä tyypillisimmistä kirjoittajille tapahtuneista lapsuksista. Esitelmä perustui Annen kirjoittamaan artikkeliin, joka on luettavissa englanniksi Kosmoskynä 2/03:sta ja suomeksi Novan www-sivuilta.
Yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi kisan kirjoittajille näytti muodostuvan se, etteivät osallistujat tienneet, mitä scifi ja fantasia oikein voisi olla. Jotkut novellit eivät olleet genrenovelleja, toisissa taas ei selvästikään ollut rohkeutta kokeilla jotakin uutta ja erilaista, vaan oli mukailtu muualta nähtyä ja havaittua.
Esitelmän jälkeen käydyssä keskustelussa esitettiinkin muutamia konkreettisia parannusehdotuksia. Esitettiin, että Nova-voittajien teksteistä voisi olla hyvä saada verkkoon lyhyet katkelmat, joiden perusteella seuraavan vuoden kisaajat voisivat havainnoida tyylien ja tyylilajien kirjoa. Lisäksi toivottiin, että Spinissä näkyisi Portin tapaan selkeästi, monenneksi julkaistu novelli on Novassa sijoittunut. Nämä toiveet Spinin päätoimittaja Shimo Suntila lupasikin ottaa huomioon.
Annen jälkeen estradille astui Liisa Rantalaiho, joka kertoi STk:n arvostelupalveluun tulleiden tekstien tyypillisistä piirteistä ja ongelmakohdista. Monin osin kyseessä ovat samat peruslapsukset kuin Nova-teksteissäkin.
Palautteen jatkuvuus ja palautteen saaminen kirjoittajalta takaisin arvioijalle koettiin tärkeäksi ja ehdotettiinkin, että arvostelupalvelun sääntöihin ja Kosmoskynään sisällytettäisiin kehotus jatkaa keskustelua palautteenantajan kanssa. Palvelu tarvitsee myös lisää arvostelijoita, jotta jokaiselle kirjoittajalle voidaan taata palautetta kahdelta arvioijalta. Syksyllä arvostelijoiden joukko karttuikin, kun mukaan saatiin kirjailija Eija Laitinen.
Arvostelupalvelun maksuttomuus herätti epäilyksen, että mahdollisesti ihmiset eivät osaa arvostaa palvelua, koska se on jäsenille tarjottava maksuton palvelu. Shimo Suntilalla olikin ongelman ratkaisemiseksi oiva ehdotus. Vastedes ensimmäinen palaute maksaa 14 euroa, mikä on sattumalta sama kuin STk:n jäsenmaksu, ja seuravat palautteet ovat ilmaisia. Lisäksi arvostelupalvelun käyttäjälle alkaa ilmaantua kotiin lehti, jonka kannessa komeilee nimi Kosmoskynä...
Iltapäivän kolmas kotimainen esiintyjä oli rinkimanageri Markku Soikkeli, joka kertoili STk:n kirjoittajarinkien tilanteesta. Monenlaisia ajatuksia rinkien tulevaisuuden suhteen esitettiin ja muun muassa kysyttiin kuinka paljon omaa rinkiään odottavia kirjoittajia parhaillaan oli. Kesällä tilanne olikin se, että moni ringeistä olikin päässyt ikävällä tavalla uuvahtamaan. Syksyllä tähän asiaan saatiin kaikeksi onneksi parannus, kun STk:n uudeksi rinkimanageriksi valittiin Jarno Piltti. (Tätä nykyä tehtävässä toimii jo Jenny Kangasvuo, toim. huom.)
Iltapäivän viimeinen puhuja oli conin kotimainen kunniavieras Boris Hurtta, joka sanoi heti alkajaisiksi aikovansa pitää vain lyhyen puheen. Puheessaan Hurtta kertoili kirjoittamisesta omasta näkökulmastaan, omaan luonteenomaiseen tapaansa ja muun muassa kehotti kirjoittajia ottamaan rohkeasti suuria hyppyjä eteenpäin, senkin uhalla, että välillä menisi metsään.
Alun perin iltapäivä oli ollut tarkoitus päättää paneelikeskustelulla, johon olisivat ottaneet osaa kaikki panelin kotimaiset esiintyjät. Minkäänlaista teemaa panelille ei oltu päätetty, mutta päivän ohjelmasta vastannut Shimo Suntila sanoi voivansa sellaisen vetää, jos yleisöllä moiseen halua olisi. Koska kello oli kuitenkin tässä vaiheessa jo ruhtinaallisesti yli viiden, sai ehdotus ohjelman jatkamista ruokailun merkeissä huomattavasti enemmän kannatusta.
Kaiken kaikkiaan kirjallinen iltapäivä osoittautui tapahtumana varsin onnistuneeksi. Tunnelma kirjoittajatapaamisessa oli välitön, yleisöä kiitettävästi ja ohjelma korkeatasoinen. Jo nyt vastaavaa tapaamista onkin toivottu seuraavaan Finnconiin. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä STk:n kirjoittajatapaaminen järjestetään siis myös Jyväskylässä ensi kesänä.
Lauantaina ovet avautuivat suurelle yleisölle. Päivä alkoi STk:n osalta Nova-palkintojenjaolla, joka olikin oululaisten ja turkulaisten juhlaa. Kisassa saatiin jälleen yllätysvoittaja, kun Katariina Juntunen nappasi ykkössijan novellillaan Sielulinnut.
Yleisesti kisan taso oli korkeampi kuin viime vuonna. Kisaan osallistui 193 novellia, 24 pääsi jatkoon ja näistä 10 palkittiin. Palautepyyntöjä tuli yhteensä noin 120:lta kirjoittajalta, joten esiraadilla riitti tekemistä myös kisan tulosten ratkeamisen jälkeen. Novan tulokset ovat paremmin nähtävissä toisaalla lehdessä.
Novan jälkeen oli vuorossa parhaalle kotimaiselle sf/f-novellille myönnettävän Atorox-palkinnon jako. Kuten monet arvelivat, meni robottipää Portin kirjoituskilpailun novellillaan Ja Jumala kutoi mattoja omista hiuksistaan voittaneille Tero Niemelle ja Anne Salmiselle. Kakkossijalle selvisi äänestyksen toinen vahva ennakkosuosikki, Johanna Sinisalon novelli Baby Doll.
Varsinaisen palkintojenjaon jälkeen vuorossa oli STk:n perinteinen Atorox-paneli, joka luonnollisesti kiinnosti suurta määrää kirjoittavia ihmisiä. Anne Leinosen vetämässä panelissa kärkisijoille sijoittuneet kirjoittajat, Niemen ja Salmisen ohella Johanna Sinisalo, Petri Salin ja Antti Oikarinen kertoilivat omista sijoittuneista novelleistaan.
Iltapäivällä STk:n ohjelmassa oli paneli otsikolla ”Isona minusta tulee scifikirjailija”. Anne Leinosen vetämässä paneelissa Tero Aalto, Pasi Karppanen. Mari Saario ja Shimo Suntila kertoivat kirjoittamisesta omasta näkökulmastaan.
Ohjelmanumero osoittautui melkoiseksi yleisömenestykseksi ja neljänkymmenenviiden minuutin ajan täysi salillinen yleisöä saikin kuunnella varsin hengästyttävätahtista mielipteenvaihtoa siitä, mikä ajaa ihmisen kirjoittamaan, niiden kuuluisien istumalihasten tärkeydestä ja siitä, voiko sähköpostien kirjoittaminenkin olla taidetta...
Sunnuntaina STk:n ohjelma käynnistyi Markku Soikkelin vetämällä kritiikkitapaamisella. Alunperin työpajaksi aiotusta tilaisuudesta muodostui lopulta varsin rauhallinen, tunnelmaltaan välitön parituntinen, jonka aikana tilaisuuden osanottajat keskustelivat kritiikin antamisesta ja sen saamisesta, hyvän kritiikin ominaisuuksista ja yleisemminkin kotimaisen scifin julkaisutilanteesta.
Keskustelu sivusi myös kotimaisia sf/f-palkintoja. Koska Atorox on yleisöäänestys, vaikuttaa tulokseen loppujen lopuksi eniten äänestäjän henkilökohtainen mieltymys esimerkiksi lajityyppiin tai kirjoittajan tyyliin. Myös ajatus kunkin vuoden sf/f-novellien parhaimmiston julkaisemisesta kirjana, eräänlaisesta ”Best of SF SF” -kokoelmasta nostettiin jälleen esille, mutta jätettiin hautumaan. Tilausta moiselle olisi, mutta asiasta innostunut kustantaja puuttuu.
Kritiikkitapaamisen jälkeen STk:n ohjelmassa oli Pasi Karppasen ja Sari Peltoniemen vetämä, leikkimielinen novellintunnistuskisa. Ideana kisassa oli tunnistaa kotimaisia sf/f-novelleja mahdollisimman nopeasti lukunäytteiden perusteella. Palkintona oli tomaatteja, jotka kelpasivatkin kesäkuumalla osanottajille. Mahdollisesti johtuen turhankin kryptiseksi jääneestä nimestään ”Kosmoskynän taksonomia” (joka sivumennen sanoen ei ollut vetäjien keksimä) ei tilaisuus kuitenkaan houkutellut paikalle kuin kourallisen yleisöä.
Iltapäivällä STk:n ohjelmassa oli vielä pikaraapalekisan voittajien julistaminen, joka suoritettiin samassa yhteydessä Baltastica-kirjoituskilpailun palkintojenjaon kanssa. Baltastica itsessään ei ollut virallisesti STk:n projekti, mutta kannatanee mainita tässä yhteydessä, sillä niin kisan sihteeri kuin sen Suomen tuomarikin löytyvät STk:n riveistä.
Raapalekisan palkintojenjako puolestaan suoritettiin Baltastican yhteydessä siitä syystä, että aiemmista vuosista poiketen kisassa oli tänä vuonna kaksi sarjaa, suomen- ja englanninkielinen sarja. Suomenkielisessä sarjassa tuomaristo valitsi parhaaksi Kari Lehden raapaleen We’re Not in Aldebaran Anymore, Howard. Englanninkielisessä sarjassa voittajaksi selviytyi Martin Hoare tarinallaan Observations of Planet Earth.
Yhteenvetona voisikin todeta Finncon X:n onnistuneen STk:n osalta erinomaisesti. STk oli tänä vuonna mukana useamman ohjelmanumeron voimin kuin kertaakaan aikaisemmin ja myös conia varten tehty englanninkielinen Kosmoskynä saatiin tiukasta aikataulusta huolimatta kasaan kunnialla. Kiitokset siis kaikille mukana olleille, niin ohjelmanumeroiden eteen työtä tehneille, esiintyjille kuin yleisöllekin..
Tästä on hyvä jatkaa Jyväskylän Finnconissa. Siellä nähdään!Julkaistu Kosmoskynä 3/2003:ssa. Kuvat: Aatu Poutanen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Tekstin ja kuvien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.