Sari Peltoniemi: Kosmoskynän kymmenen kysymystä - Haastattelussa Juha-Pekka Koskinen
(Kosmoskynä 3/2003)
Kymmenen kysymystä tehtiin tällä kertaa hämeenlinnalaiselle Juha-Pekka Koskiselle. Juha-Pekka on niittänyt kosolti mainetta mm. Portin novellikilpailussa. Hänet on nostettu kärkisijoille kilpailussa, jossa piti laatia ihan kokonainen historiallinen romaani. (Tämä menestys muuten saattaa lähiaikoina poikia J-P:lle muutakin leivänpäällystä kuin laakerinlehvät.) J-P:lle on hiljalleen kehittynyt oma tyyli ja oma uuttera tapa elää kirjoittajan elämää, mutta miten hän oman kirjoittajakuvansa hahmottaa? Kosmari kysyi eikä J-P kieltäytynyt vastaamasta.
1. Miksi kirjoitat?
Minulla on outo taipumus syöstä itseni toisiin maailmoihin ja tapahtumiin heti kun päivittäisessä elämässä tulee joutokäyntiä. Olen mielikuvitukseen singottu reportteri, joka kirjaa hengästyneenä ylös kaiken mikä tapahtuu hänen ympärillään. Ja sehän on pelkästään hauskaa.2. Miksi kirjoitat spekulatiivista fiktiota? Mitä muuta kirjoitat?
Taidan paremminkin kirjoittaa vain sitä muuta, tuiki tavallista proosaa. Fiktiota syntyy lopulta melko vähän mutta sitäkin railakkaammissa merkeissä. Yleensä silloin kun kaikki muu kyllästyttää, suunnistan ajan, paikan ja kulttuurin raja-aitojen tuolle puolen. Näissä hämärissä maailmoissa omakin käsityskyky on joskus kovilla. Tarinoiden ratkaisuissa saattaa esiintyä elementtejä joita itsekään ei meinaa tajuta vaikka ne ovat selkeästi näkyvissä. Fiktio onkin hyvää aivohierontaa joka estää mieltä luutumasta.3. Mainitse kirja (useampikin käy), joka on vaikuttanut sinuun kirjoittajana. Kerro hiukan, millä tavoin se on vaikuttanut.
Italo Calvinon Ritari jota ei ollut olemassakaan, Dostojevskin Rikos ja rangaistus sekä Raymond Chandlerin Näkemiin, kaunokaiseni. Nämä kolme kirjaa opettavat kirjoittamisesta kaiken. Calvino näyttää ettei mielikuvitukselle kannata asettaa rajoituksia jos osaa säilyttää luomansa maailman loogisena. Dostojevski puolestaan osoittaa meille että mielen sisällä riehuvia myrskyjä voi kuvata kiinnostavasti. Hänen ilmaisunsa ei ehkä välttämättä ole nykymakuun tarpeeksi tiivistä mutta se myöskin selvästi paljastaa, mitä jäävuoritekniikalla menetetään. Chandlerin tapa kuljettaa tarinaa puhuu puolestaan. Hän vie lukijaa ensi riveistä lähtien ilman mitään turhaa pupellusta. Juoneton tarinahan on yhtä kiinnostava kuin kuollut koira, olipa se kirjoitettu kuinka taitavasti tahansa. Parhaat tarinat syntyvät aina kun CDC-keitos onnistuu.4. Mitä ajattelet kotimaisesta scifistä ja fantasiasta? Millaisia sf-tekstejä mieluiten luet? Mainitse joku (tai joitakin) kotimainen sf-novelli, josta olet erityisesti pitänyt.
Olen lukenut suomalaista scifiä toivottoman vähän joten mitään yhtenäistä mielipidettä en ole kyennyt muodostamaan. Omia suosikkejani ovat tietenkin sellaiset tarinat, joissa on jokin raikas juoni ja terävä koukku. Olemassa olevien asioiden uudelleen oivaltaminen luo yleensä hurjemman juonen kuin galaksien ääreen ryntääminen.
Erityisesti kotimaisista novelleista on jäänyt mieleeni Marja-Liisa Heinon Katsoi silmin tuhminkin. Tässä tarinassahan kaksi myyttiä on nivottu yhteen vaikuttavalla tavalla. Erilaisten aineksien yhdistely, todellisten ja kuviteltujen, on aina viehättänyt minua.5. Oletko törmännyt kirjallisuudessa sielunveljeen tai –siskoon – onko siis jonkun kirjoittajan teksti tuntunut jollakin tapaa tutulta ja läheiseltä tai samankaltaiselta kuin oma ilmaisusi?
En ole tunnistanut oman ääneni kaikua muiden kirjoituksissa. Vain tuo harrastamani laajalla rintamalla rynnistäminen synnyttää lukkarinrakkautta Waltaria kohtaan. Olenhan kahlannut dekkarin verilammikoissa, historiallisen romaanin mutaisilla teillä ja viiltävän proosan lasisirpaleilla niinkuin Waltarikin.6. Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana? Entä heikkouksinasi?
Vahvuuteni on läheisteni kauhistelema räiskyvä mielikuvitus. Tarinan aihoita lojuu nurkissa aina vähintään saavillinen ja alimmaiset pukkaavat jo hometta. Varsinaisia kirjallisia vahvuuksia en osaa itseltäni löytää, lähes kaikkia ominaisuuksiani on sekä haukuttu että kehuttu...
Suurin heikkouteni on se, etten kykene pysymään ideoitteni tahdissa. Tällöin käy usein niin, että haluan hiki päässä saattaa edellisen tarinan loppuun jotta pääsisin aloittamaan uuden. Tällöin viimeistely, tuo tarinan tomaatinversoihin kohdistuva varkaitten nyppiminen, jää usein osittain tekemättä. Tosin ikä näyttää parantavan tämänkin vaivan.7. Mitä kirjoitat tällä hetkellä tai mitä kaavailet seuraavaksi ryhtyväsi kirjoittamaan?
Tällä hetkellä viimeistelen ristiretkiromaania, joka saattaisi ilmestyä ihka oikean kustantamon kustantamana syksyllä 2004. Lisäksi hion vanhaa dekkaria uuteen uskoon, teen käsikirjoittajaystäväni kanssa tv-elokuvan ehdotelmaa sekä kypsyttelen ihka uutta romaania. Hiljaiseloa siis…8. Mikä on ollut merkittävin opetus, jonka kirjoittajana olet saanut (tai oma huomio tms.)?
Istumalihasten pitää olla hyvässä kunnossa eikä saa pelätä pimeää. Vanhoihin töihin, sekä epä- että onnistuneisiin, ei saa jäädä rypemään. On syytä myös muistaa ettei mikään mennyt tunnustus kirjoita kirjailijan puolesta yhtäkään kirjainta tyhjään paperiin. Ja ehkäpä tärkeintä on muistaa se, ettei kaksi kriitikkoa ole koskaan samasta asiasta samaa mieltä.9. Jos pääsisit matkustamaan mihin tahansa aikaan ja paikkaan, niin minne menisit (ja miksi juuri sinne)?
Matkustaisin vuoteen 30 jKr ja Jerusalemiin tarkkailemaan tilannetta. Saattaisin kysyä Pietarilta neljännen kerran eikö hän tunne vangittua miestä.10. Jos saisit tavata kenet tahansa kuvitteellisen henkilön, niin kenet haluaisit tavata (ja miksi juuri hänet)?
Tahtoisin päästä vapauttamaan Karl Rossmannin ikuisesta painajaisestaan. Kertoisin hänelle että on parempi tuhoutua itsekseen kuin kitua huonossa seurassa. Kafkan painajaisiin eksyneitten ihmisten opastaminen selville vesille olisi palvelus ihmiskunnalle.
Juha-Pekka Koskisen tuotantoa:Novellit:
Juhlat Brookhavenissa (Portti 1/00)
Corvus corone (Astraaliripaska, 2001)
Unien talossa (Astraaliripaska, 2001)
Kuilu (Portti 2/01)
Pyhän Jaakobin kiusaukset (Portti 3/02)
Uurnajaiset (Portti 3/03)
Uneton vankilassa (Portti 4/04)
Paimentamisen sietämätön keveys (Spin 3-4/04)
Ääriviivaton (Tähtivaeltaja 1/05)Romaanit:
Ristin ja raudan tie (2004)
Viisi todistajaa (2005)
Julkaistu Kosmoskynä 3/2003:ssä. Kuva: Jyrki Sahinoja. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.