Saksalaisen scifin esihistoria On vaikea määrittää tarkkaa vuotta, josta saksalaisen scifin historian voisi sanoa käynnistyneen. Yksi hyvä ehdokas tällaiseksi voisi olla 1897, jolloin Kurd Laßwitz julkaisi kirjansa Auf zwei Planeten (”Kahdella planeetalla”). Laßwitzin kirjasta tuli äärimmäisen suosittu ja se oli aikansa suosituimpia utopiakuvauksia Varsin pian se käännettiin myös muille kielille ja kun se vuonna 1930 muun utopiakirjallisuuden tavoin kiellettiin natsihal-linnon toimesta, se oli myynyt maailmanlaajuisesti yli 70 000 kappaletta.
Sf/f:n, tai kuten laji tuolloin tunnettiin, utopiakirjallisuuden, kirjoittaminen käynnistyi Saksassa uudelleen Toisen maailmansodan jälkeen. Amerikkalaiset scifilukemistot rantautuivat myös Saksaan 50-luvun alussa ja tämä näkyy tuolloin kirjoitetussa scifissä. Siinä missä sotia edeltäneeseen scifiin olivat vaikuttaneet voimakkaasti Franz Kafkan tapaiset klassiset fantastikot tai tieteellisemmät visionäärit kuten Kurd Laßwitz ja Hans Dominik, oli sodanjälkeinen saksalainen scifi paljolti pelkkää amerikkalaisen novelliscifin apinointia. Moni saksalainen kirjailija oli menehtynyt sodan aikana ja tuntuu kuin tätä kautta myös saksalainen fantastinen kirjallisuus olisi menettänyt identiteettinsä.
Sodanjälkeinen aikaLäpi 1950- ja 1960-lukujen saksankielinen sf/f-kirjallisuus löytyi ainoastaan halvoista, lukemistolehdistä, joissa julkaistiin enimmäkseen amerikkalaisista scifilehdistä, kuten Analogista ja Galaxystä käännettyjä novelleja. Niiden saksalaisten kirjoittajien, jotka halusivat mukaan tähän scifin uuteen renessanssiin, oli tarinansa myydäkseen useimmiten käytettävä englanninkielisiltä kuulostavia salanimiä taakse ja yritettävä myös tyylillisesti jäljitellä amerikkalaisia kirjoittajia.
Saksalaisten kustantajien nähdessä syntyneen markkinaraon nämä alkoivat palkata kirjoittajatalleihinsa saksalaisia kirjoittajia, kyeten näin täyttämään lehtiensä sivut uusilla scifitarinoilla joka viikko. Tämän kehityksen tuloksena Walter Ernsting (salanimeltään Clark Dalton) ja Karl-Herbert Scheerin perustivat vuonna 1961 lehden, josta sittemmin tuli maailman pitkäikäisin scifilukemisto. Lehden nimi oli PERRY RHODAN ja se ilmestyy edelleen joka viikko, Saksan ohella Ranskassa, Alankomaissa, Tsekissä ja Brasiliassa.
Scifin uusi nousu
Scifin kustannustilanne muuttui dramaattisesti 1970- ja 1980-luvuilla. Todennäköisesti paljolti Star Warsin suosion ansiosta scifi alkoi myydä Saksassa erittäin hyvin. Tähän saakka vain kourallinen saksalaisia kirjailijoita, joista esimerkkinä mainittakoon Herbert Franke, oli onnistunut saamaan romaaninsa julkaistuksi ja tällöinkin vain pokkarimuodossa. Nyt tilanne kuitenkin muuttui ja 80-luvun scifibuumin myötä saksalaisten kirjoittajien oli äkkiä huomattavasti helpommin saada romaaninsa kustantamoissa läpi.
Itse kirjailijat eivät kuitenkaan tuntuneet olevan valmiita uuteen aikakauteen. Vain kourallinen kirjoittajia onnistui hyödyntämään tilannetta ja noina aikoina julkaistun scifin taso on valitettavasti varsin kyseenalainen. Ne kirjailijat, joilla olisi ollut kylliksi luovaa kykyä uusien maailmoja, kiinnostavien kulttuurien ja jännittävien avaruusseikkailujen (josta scifissä loppujen lopuksi kuitenkin on kyse) luomiseen, päätyivätkin pian hyödyntämään kykyjään kirjoittamalla esimerkiksi historiallisia romaaneja, jotka myivät paremmin.
Ja kun scifin uusi kukoistus loppui yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin, ”saksalaista scifiä” edustivat jälleen (edelleen suositut) lukemistolehdet, jotka tarjosivat lukijoille viikottain turvallisen annoksen tuttua avaruusoopperaa.
Eschbach-ilmiö
Scifimarkkinoilla 80-luvun lopulla tapahtuneen kriisin jälkeen yleinen mielipide oli, että eläminen scifiä kirjoittamalla olisi Saksassa sula mahdottomuus. Optimistit mainitsivat näissä yhteyksissä esimerkkinä aina fantasiakirjailija Wolfgang Hohlbeinin. Hohlbein kirjoittikin joitain sf/f-romaaneja, mutta oli ennen kaikkea lasten- ja nuortenkirjailija.
Vasta 1990-luvun puolivälissä tilanne muuttui, kun Andreas Eschbach osoitti, että hyvän scifiromaanin on mahdollista saavuttaa myös suuren valtavirtayleisön suosio. Eschbachin vuonna 1995 suoraan kovakantisena laitoksena julkaistu "Die Haarteppichknüpfer" ("Matontekijät") nousi bestseller-listoille. Näin teki myös Eschbachin toinen romaani "Jesus Video", josta tehtiin lopulta jopa minisarja Saksan televisioon. Escbachin romaaneja on käännetty ja julkaistu Ranskassa, Japanissa, Tsekissä, Venäjällä ja USA:ssa.Andreas Eschbachista kehittyi 90-luvulla menestyneen scifikirjailijan arkkityyppi, joka edelleen inspiroi monia aloittelevia, samanlaisesta kuuluisuudesta unelmoivia kirjoittajia. Tuo kuuluisuus ei kuitenkaan tule itsestään ja jos Eschbachin menestyksestä voi yhden asian oppia, on se että kirjoittajana kehittyminen sekä sellaisena menestyminen edellyttää kovaa työtä.
Julkaisunäkymiä
Vuonna 2003 Saksassa julkaistiin noin 15 scifiromaania ja yli 50 novellia. Tuohon lukuun eivät kuulu 52 vuosittain julkaistavaa Perry Rhodan -sarjan romaania, joiden takana on yli kymmenen kirjoittajan kaarti. Tämän lisäksi tulee fantasia, jota julkaistiin Saksassa 2003 kymmenen romaanin verran, olkoonkin ettei yhtään novellia.
Vaikka nuo luvut antaisivatkin ymmärtää, että novellien julkaiseminen on Saksassa helpompaa kuin romaanien, ei tämä ole asianlaita. Monet aiemmin hyvin menestyneet scifilukemistot on nimittäin lopetettu menekin laskun vuoksi ja kirjoittajien, jotka haluavat töitään julkaistuksi on itse asiassa huomattavasti helpompi saada romaani kustantamossa läpi, vaikka kyseessä sitten olisikin vain pienkustantamo.
Millaiset julkaisumahdollisuudet saksalaisella novellikirjoittajalla sitten on? Yksi mahdollinen julkaisukanava ovat aikakauslehdet. Kahdesti viikossa ilmestyvä tietokonealan lehti c't julkaisee novelleja, jotka tavalla tai toisella liittyvät tietokoneisiin (joita scifitarinoissa tunnetusti riittää).
Tämän lisäksi ovat muutamat saksalaiset sf/f-lehdet, kuten neljästi vuodessa ilmestyvät Nova tai phantastisch! sekä monet puoliammattimaiset verkkolehdet. Näistä kuitenkin vain phantastisch! maksaa kirjoittajilleen pienen rahallisen korvauksen, mistä johtuen useimmat kirjoittamisesta elinkeinonaan haaveilevat kirjoittajat keskittyvätkin ennen pitkää romaaneihin.
Scifikirjoittajatyöpajat
Scifikirjailijana läpimurrosta haaveileville novellien julkaisu on kuitenkin hyvä tapa aloittaa. Kaupallisten scifilehtien lisäksi ovat monet amatöörivoimin tehdyt scifi-fanzinet. Paras keino aloittelevalle kirjoittajalle, joka haluaa kehittyä kirjoittajana ja saada asiantuntevaa ohjausta, ovat kuitenkin scifikirjoittajatyöpajat.
Tällä hetkellä saksalaisille kirjoittajille on tarjolla kaksi hyvää, ammattikirjailijoiden vetämää scifikirjoittajatyöpajaa. Näistä toinen sijaitsee Pohjois-Saksassa ja toinen Itävallassa. Kummatkin ovat tuottaneet hyviä tuloksia ja monet niihin osallistuneet (muun muassa Andreas Gruber) ovat sittemmin saaneet novellikokoelmansa tai esikoisromaaninsa julkaistuksi pienkustantamon toimesta.
Valitettavasti romaanin saaminen läpi isommissa kustannustaloissa, kuten esimerkiksi amerikkalaisen Random Housen Saksan tytäryhtiössä tai saksalaisella Bastei-Lübbella, on huomattavasti vaikeampaa. Tästä johtuen näiden kustantamojen scifisarjoista löytyykin vain kourallinen saksalaisia nimiä. Edellämainitun Andreas Eschbachin lisäksi tällaisia kirjailijoita ovat Michael Marrak, H.D. Klein sekä Thomas Thiemeyer.
Fantasian uusi tuleminenScifn lisäksi on luonnollisesti fantasia (usein yhdistyneenä laajempaan fantastiseen kirjallisuuteen). Fantasian julkaiseminen tuntuu olevan tällä hetkellä jonkin verran scifiä helpompaa, johtuen siitä että eräät kustantamot ovat aloittaneet omat fantasiasarjansa. Tällä hetkellä julkaistavasta saksankielisestä fantasiasta löytyy niin tuttua tolkienilaista massafantasiaa kuin roolipelifiktiotakin, mutta onneksi myös joitain laadukkaita romaaneja.
Fantasia houkuttelee tällä hetkellä monia kirjoittajia, sillä saksalaiset kustantajat julkaisevat aina mieluummin saksalaista kuin käännösfantasiaa. Tähän ovat olemassa puhtaat rahalliset syyt. Ulkomaisen fantasian julkaiseminen edellyttää paitsi käännöstyöstä maksamista, myös rojaltien maksamista ulkomaille sekä ylipäätään kyseisen sarjan kustannusoikeuksista taistelua.
Tilanteella on omat hyvät jos myös varjopuolensa. Johtuen isommista fantasiamarkkinoista monet aloittelevat kirjoittajat ovat ryhtyneet kirjoittamaan omaa fantasiaromaaniaan ja kun käsikirjoituksen sivumäärä on pääsyt yli tuhannen, tarjonneet sitä kustantajalle. Ja jos kustantaja on ollut kylliksi fantasiaromaanin tarpeessa, on kirjoittaja myös saanut romaaninsa läpi. Valitettavasti vain kirjojen taso, jotka näin julkaisukynnyksen ylittävät ei juurikaan päätä huimaa ja pitkällä aikavälillä saksalainen fantasia alkaa vastata sitä huonoa kuvaa, joka useimmilla siitä valmiiksi on.
Uran luominen scifi- tai fantasiakirjailijana ei ole tällä hetkellä saksalaisella kielialueella todellakaan helppoa. Mutta jos kirjoittajalla on kylliksi halua kehittyä ja sinnikkyyttä voittaa vastukset, ei romaanin saaminen läpi isossa kustantamossa ole mahdotonta. Tätä kautta myös uran luominen scifi- tai fantasiakirjailijana saattaa onnistua. Eikä unohtaa sovi kaikkien niiden fanien tukea, joka kirjoittajalla on takanaan.Florian Breitsameter
Saksalainen sf/f-fandom pähkinänkuoressa
(Florian Breitsameterin tietojen pohjalta Pasi Karppanen)Länsisaksalaisen fandomin voidaan sanoa syntyneen 1950-luvun alkupuolella. Ensimmäinen ja edelleen toimiva sf-klubi Science Fiction Club Deutschland e.V. (SFCD) perustettiin 1955. Tällöin myös järjestettiin ensimmäiset saksalaiset sf-conit. Vuonna 1969 Heidelbergissä oli jopa WorldCon.
Tärkeimmät nykyiset sf-conit ovat Dortmundissa joka toinen vuosi järjestettävä Dort.Con (www.dortcon.de), Leipzigin ElsterCon sekä niinikään joka toinen vuosi järjestettävä ColoniaCon Kölnissä. Saksalaiset sf-klubit järjestävät myös muita, pienempiä sf/f-tapahtumia, minkä lisäksi Saksassa on oma fantasia-fandominsa, paljon roolipeli- ja Star Trek- sekä Star Wars-fanitoimintaa.
Merkittävin saksalaiselle scifille myönnettävä palkinto on Deutscher Science Fiction Preis, jonka voittajan valitsee SFCD:n asettama raati. Kurd-Lasswitz-Preis on saksalaiselle ja kansainväliselle scifille myönnettävä palkinto. Sen voi sanoa olevan eräänlainen ”Saksan Nebula”, sillä voittajan valitsevat sf-ammattilaiset.Wetzlarer Phantastik-Preis on Wetzlarin kaupungin jakama, fantastiselle kirjallisuudelle myönnettävä palkinto. (Wetzlarilla on muun muassa oma yksinomaan sf:lle omistettu kirjasto.) Tämän lisäksi on olemassa joitakin internet-palkintoja kuten esimerkiksi Deutscher Phantastik Preis, mutta näiden merkitys on vähäisempi.
Tärkein ja vanhin saksalainen scifiklubi on em. Science Fiction Club Deutschland. Tämän lisäksi löytyy saksalaiselle Perry Rhodan -scifilukemistolle omistettu Perry Rhodan FanZentrale sekä muita, pienempiä sf-klubeja, kuten 1978 perustettu Perry Rhodan Briefclub Bullys Schreibtisch, 80-luvin alkupuolella syntynyt Atlan Club Deutschland, fantasia- ja roolipeliklubi Follow (Fellowship of the Lords of the Land of Wonder) sekä lukuisa joukko Star Trek -klubeja.
Tärkeimmät saksalaiset sf/f-lehdet ovat neljä kertaa vuodessa ilmestyvät phantastisch! sekä Nova, jotka julkaisevat kummatkin sekä kotimaisten että ulkomaisten kirjoittajien tekstejä. Fandom Observer on kuukausittain ilmestyvä uutislehti, josta löytyy sekä paperinen että www-versio. Tämän lisäksi löytyy monia muita, pienempiä sf-lehtiä.
Saksalaisista sf/f-aiheisista verkkolehdistä ja www-sivustoista merkittävin on SF-Fan.de (www.sf-fan.de) joka julkaisee uutisia, arvioita ja novelleja. Tämän lisäksi maininnan arvoisia ovat uutissaitti Phantastik.de (www.phantastik.de) sekä nettilehti Alien Contact (www.alien-contact.de).
Saksan tämän hetken kuuluisin scifikirjailija on Andreas Eschbach, jonka kirjoja on julkaistu myös Ranskassa, Japanissa, Italiassa sekä piakkoin myös USA:ssa. Tämän lisäksi on monia muita kuten Michael Marrak, Marcus Hammerschmitt, Barbara Slawig, H.D. Klein, Birgit Rabisch, Wolfgang Jeschke, Oliver Henkel, enimmäkseen fantasiaa kirjoittava Wolfgang Hohlbein sekä itävaltalainen Andreas Gruber.
Näiden nimien lisäksi on monia saksalaisiin sf-lukemistoihin kuten Perry Rhodaniin kirjoittavia nimiä. Näitä ovat muun muassa Robert Feldhoff, Arndt Ellmer, Rainer Castor, Manfred Weinland, Michael Marcus Thurner, Achim Mehnert, Uschi Zietsch, Leo Lukas ja monet, monet muut.
Florian Breitsamer (s.1969) valmistui kemistiksi, mutta ryhtyikin sarjakuvakääntäjäksi ja kirjailijaksi (mm. ”Wissen aktuelt Technik”). Breitsamer on saksalaisen fandomin monipuolinen aktivisti ja innokas con-kävijä. Hän julkaisi vuosina 1992-97 viikoittaista fanzinea ”Fandom-A-Week” ja kehitti sen nettiversiosta saksalaisen fandomin sivuston SF-Fan.de; vuosina 1995-2000 hän toimi Deutsche Science Fiction Preis -palkintokomitean puheenjohtajana. Hän on nykyisin kirjallisuuden ja elokuvan alueen erikoistoimittaja Saksan ainoassa kaupallisessa tieteiskirjallisuuslehdessä phantastisch!.
Julkaistu Kosmoskynä 4/2003:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.
