Sari Peltoniemi: Kosmoskynän kymmenen kysymystä - Haastattelussa A.C. Ross
(Kosmoskynä 1/2004)
Kosmoskynän kysymyssarjaan vastaa tällä kertaa salaperäinen A. C. Ross. Hän ei esittelyjä kaipaa, koska kirjoittaa sf-tarinoita nimimerkin suojissa. Mainittakoon kuitenkin, että hän on menestynyt komeasti sekä Portin kilpailussa että Atorox-äänestyksessä. Hänen omaperäinen tyylinsä on herättänyt ihastusta, jopa intomieltä, monen lukijan mielessä. Fanikaarti on siis olemassa ja odottaa lisää A. C:n merkillisiä tarinoita.
1. Miksi kirjoitat?Luulen, että kaikilla kirjoittavilla ihmisillä on kirjoittamiseensa samankaltainen syy. Kirjoittaminen on minulle paras tapa käsittää maailmaa ja järjestää omia ajatuksiani.
2. Miksi kirjoitat spekulatiivista fiktiota? Mitä muuta kirjoitat?
Vaikka en ole mitenkään erityisesti tieteiskirjallisuuden fani, haluan ehdottomasti kirjoittaa juuri tieteiskertomuksia. Tähän on useitakin syitä:
1. ESKAPISMI. Sf-kirjoittaminen on minulle lomaa toimittajan työstä ja muusta rasittavasta asiakirjoittamisesta. Kun kirjoitan sf-tarinoita, minun ei tarvitse alituisesti miettiä ”onkohan tämä nyt ihan varmasti totta?” - voin päästää mielikuvitukseni irti ja tehdä fantastisesta niin totta kuin haluan.
2. LIIKA FUNTSAILU. Päähäni on kertynyt kaikenlaisia irrallisia, toisiinsa mitenkään liittymättömiä tiedonpalasia, jotka tietämätön ja ihmettelevä mieleni yhdistää toisiinsa sf-tarinoiksi.
3. HAN SOLO. Olin 12-vuotias, kun Tähtien sota tuli ensi-iltaan vuonna 1977 – ja tietenkin sekosin täysin. ”The Golden Age of science fiction is twelve” –määritelmä pitää ainakin minun kohdallani paikkansa. Imperiumin vastaisku (1980) oli vielä hurjempi kokemus, sillä elokuvan päätteeksi idolini Han Solo jäädytettiin seinäreliefiksi. Sulatusta piti sitten odottaa Jedin paluuseen (1983) asti eli peräti kolme vuotta! Onneksi käytin tuon ajan hyödyllisesti fantasioimalla päässäni jatko-osia Tähtien sota –saagalle.
Aina silloin tällöin yritän kirjoittaa jotakin muuta kuin sf-kertomuksia. Viime aikoina olen opetellut elokuva- ja tv-käsikirjoittamista, eikä näissä tarinanpätkissä ole (toistaiseksi) mitään sf-elementtejä.
3. Mainitse kirja (useampikin käy), joka on vaikuttanut sinuun kirjoittajana. Kerro hiukan, millä tavoin se on vaikuttanut.
Jim Thompsonin rikosromaani Tappaja sisälläni (Killer Inside Me, 1952) on epäilemättä kirja, joka on vaikuttanut kirjoittamiseeni kaikkein eniten, sillä olen apinoinut sitä yli kymmenen vuotta.
Thompsonin kirjassa on ovela minäkertoja-rakenne: aluksi minäkertoja – tyhmäksi tekeytyvä šeriffi – tietää enemmän itsestään ja tilanteestaan kuin lukija, mutta kirjan loppua kohden lukija tietää minäkertojasta huomattavasti enemmän kuin tämä itse.Omissa novelleissani olen yrittänyt saada lukijaa vuoroin samastumaan minäkertojaan, vuoroin vieraantumaan tästä. Yleensä yritän tarinan alkupuolella saada lukijan huolestumaan minäkertojan ahdingosta. Kertomuksen edetessä annan minäkertojalle kuitenkin arveluttavia ja vastenmielisiä piirteitä, jolloin lukija joutuu mielessään taistelemaan samastuako minäkertojaan vai ei. Useimmiten minäkertojani ovat hieman hölmöjä, huijattuja tai muuten vain pihalla (ne kaikkein vinksahtaneimmat minäkertojani eivät ole päässeet julkisuuteen). Lukijan on sitten valittava tunteeko hän sympatiaa tällaista minäkertojaa kohtaan vai kokeeko kenties olevansa tämän yläpuolella.
4. Mitä ajattelet kotimaisesta scifistä ja fantasiasta? Millaisia sf-tekstejä mieluiten luet? Mainitse joku (tai joitakin) kotimainen sf-novelli, josta olet erityisesti pitänyt.
Tietämättömyyteni sf-kirjallisuudesta on laajaa ja syvällistä, mutta jopa minäkin olen huomannut, että suomalaisen sf-kirjallisuuden pitäisi jo olla maailmankuulua. Kotimaiset novellithan hakkaavat kevyesti esimerkiksi monet Hugo-palkitut löpinät. Suomessa on paljon aktiivisia sf-harrastajia, joten eikö tästä joukosta löydy ihmisiä, jotka tosissaan ryhtyisivät ajamaan suomalaisen sf:n maailmanvalloitusta?
Minulla on itse asiassa melkoisia vaikeuksia löytää mieluisaa luettavaa, sf tai muutakaan. Voi olla että kirjallinen makuni on toivottoman jälkeenjäänyt, sillä turvaudun mieluiten vähintään 40 vuotta vanhoihin klassikoihin. Parhaillaan on menossa Richard Mathesonin kirja I Am Legend (1954), joka ainakin alkupuoliskon perusteella vaikuttaa nerokkaalta.
Kotimaisista sf-novelleista pitää tietenkin mainita ainakin Pasi Jääskeläisen parhaimmat: ”Missä junat kääntyvät” (Portti 4/97) ja ”Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa” (Portti 4/99). Toisinaan käy niin, että Portin kilpailun kolmoset tai kunniamainitut yllättävät; mieleeni ovat jääneet mm. Timo Surkan ”Tapaus Urkuri” (Portti 1/97), Anne Hiipakan ”Uponnut” (Portti 1/98), Carita Forsgrenin ”K.H.E.I.R.O.N.” (Portti 3/01), Boris Hurtan ”Tautimies” (Portti 4/01), Kari Tossavaisen ”Pelto” (Portti 1/02) ja Tuomo Jäntin ”Verkko” (Portti 4/03).
5. Oletko törmännyt kirjallisuudessa sielunveljeen tai –siskoon – onko siis jonkun kirjoittajan teksti tuntunut jollakin tapaa tutulta ja läheiseltä tai samankaltaiselta kuin oma ilmaisusi?
Tämä kuulostaa aika pöyhkeältä, mutta kerrotaan nyt sitten: sielunveljeni on H. G. Wells. Wellsin Tohtori Moreaun saari –romaani (The Island of Doctor Moreau, 1896) on ehdoton sf-suosikkini, jännittävä ja älykäs kirja. Ja mikä mielenkiintoisinta, kirjaa lukiessani minusta tuntuu välillä siltä, että olen ITSE kirjoittanut sen… Muut Wellsin tekstit eivät ole valitettavasti tehneet samanlaista vaikutusta, joten ehkä en sittenkään ole Wellsin reinkarnaatio.
6. Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana? Entä heikkouksinasi?
Vahvuuteni ovat varmaan myös heikkouksiani. En erityisemmin halua lukea yksityiskohtaisia miljöökuvauksia ja vältän niitä myös omissa teksteissäni. Ihannekirjoittajani on James M. Cain, joka ei yleensä haaskaa sanojaan turhiin maisemakuvauksiin (”Se oli vain tuollainen tienvarsikuppila, samanlainen kuin miljoona muuta Kaliforniassa.”).
Sf-kirjallisuudessa vieraiden maailmojen kuvailu vaatii ehkä muutaman sanan enemmän, mutta yritän selvitä mahdollisimman vähällä. Kuvailen maisemia yleensä kertomuksen alussa – virittääkseni lukijan tunnelmaan – ja tarpeellisissa käännekohdissa.
Muutenkin yritän kirjoittaa aika helppoa kieltä, yksinkertaisia lauseita. Kirjoitan tekstini uusiksi monta kertaa ja siivoan pois kaikki hankalat virkkeet, joihin lukija saattaisi kompuroida. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia: myöhemmin novellejani lukiessani olen huomannut, että tekstini ovat ”ylitoimitettuja” – novellieni lukeminen on kuin laskisi jäistä liukumäkeä.
7. Mitä kirjoitat tällä hetkellä tai mitä kaavailet seuraavaksi ryhtyväsi kirjoittamaan?En ole talvella 2003-04 päässyt muiden kiireiden takia kunnolla kirjoittamaan, joten nyt (huhtikuussa 2004) olen vieroitusoireista melkein hysteerinen. Tietokoneeni tiedostoissa odottaa järkyttävä määrä keskeneräisiä tarinoita, sillä minulla on tapana jättää kertomuksia kasvamaan – kuukausiksi, jopa vuosiksi. Ainakin kymmenen juttua huutaa vuoroaan.
8. Mikä on ollut merkittävin opetus jonka kirjoittajana olen saanut (tai oma huomio tms.)?
Portin novellikilpailu on aika hyvä koulu – jos novelli ei menesty kisassa, siihen saattaa olla hyvä syy. Viime aikoina olen sekoittanut tyylilajeja ja kirjoittaessani pilkannut omaa kirjoittamistani, eikä se välttämättä ole lukijoiden mieleen. Itseäni tällainen sekoilu on tietysti naurattanut kovastikin.
Olen myös oppinut, että oma arvostelukyky ei ole paras ja ainoa mittari. Syksyllä 2001 olin heittää yhden epäonnistuneen ja aivan mauttoman novellini roskiin. Viime hetkellä päätin kuitenkin lähettää tarinani Portin novellikilpailuun, koska se oli varmin tapa päästä mokomasta eroon. Olin iloinen ja järkyttynyt, kun ”Sokeat näkevät unia” voitti Portin kisan ja seuraavana vuonna vielä Atorox-palkinnon.
9. Jos pääsisit matkustamaan mihin tahansa aikaan ja paikkaan, niin minne menisit (ja miksi juuri sinne)?Haluaisin olla kärpäsenä katossa älyttömän monessa ajassa ja paikassa, mutta nyt pitää vain luottaa omaan mielikuvitukseen. Ehkä eniten kiinnostaisi matkustaa ihmiskunnan alku- ja loppuhetkiin. Haluaisin tietää, miten päätimme ruveta apinoista ihmisiksi ja miten esivanhempamme, ilmeisestikin melko pieni ihmisyhteisö, onnistui pysymään hengissä. Toisaalta haluaisin ihan uteliaisuuttani nähdä nykyisen ihmiskunnan ”lopun”, joka toivottavasti ei ole mikään spektaakkelimainen tuho, vaan ihmislajin muuttuminen toiseksi ihmislajiksi tai toiseksi olomuodoksi.
10. Jos saisit tavata kenet tahansa kuvitteellisen henkilön, niin kenet haluaisit tavata (ja miksi juuri hänet)?
Joku Tarzan voisi tietysti olla kiva frendi, jos sattuu eksymään viidakkoon. Muuten tapaan fiktiivisiä henkilöitä mieluiten vain kirjojen sivuilla. Näin heidät voi kohdata silloin kuin itse haluaa - ja eroonkin pääsee varsin näppärästi.
A.C. Rossin julkaistu tuotanto:Mustan laguunin morsio, osa II – Pojan paluu (Portti 1/94, 1. palkinto Portin novellikilpailussa)
Alias (Portti 3/96)
Museo (Portti 1/99, kunniamaininta Portin novellikilpailussa)
Gepardin viimeiset päivät (Portti 2/00, jaettu 3. palkinto Portin novellikilpailussa)
Sokeat näkevät unia (Portti 4/01, 1. palkinto Portin novellikilpailussa, Atorox-palkinto)
Julkaistu Kosmoskynä 1/2004:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.