Juhani Hinkkanen: Kosmoskynäilyä
(Kosmoskynä 2/2004)
Kosmoskynän päätoimittaja 2/1984-1/1986 & 4/1992
Kaksikymmentä vuotta Kosmoskynää ja Suomen Tieteiskirjoittajia! En ole varma olisinko moista uskonut kun 14. heinäkuuta 1984 kokoonnuimme Turkuun yhdistyksen perustavaan kokoukseen!Tässä omien Kosmoskynä-aikojeni historiikin kirjoittamisessa oli se ongelma, että olen osittain jo tehnyt sen, heti tuoreeltaan, Juha Keräsen Pulsari-lehden numerossa 4/1985 (kyseinen teksti luettavissa kotisivuillani osoitteessa www.aikakone.org/juhani/arkisto/tieteiskirjoittajat.html ja haaskasin parhaat anekdootitkin jo tuolloin. Laadin kotisivuilleni myös koosteen toimittamieni Kosmoskynien pääkirjoituksista (www.aikakone.org/juhani/arkisto/kosmoskyna.html) joten pientä toistoa voi seuraavassa tulla.
Mutta yritetäänpä nyt kuitenkin. Alussa siis oli Kirjoittajarinki, jonka Veikko Rekunen pani alulle 1983, ja siinä mukana parikymmentä enemmän tai vähemmän lahjakasta kirjoittajanalkua. Kirjoittajarinki keskusteli kirjoittamisen ohella myös kirjoittajayhdistyksen perustamisessa ja niin tapahtui, että Harri Haarikolta kuului kutsu Turkuun Suomen Science Fiction Kirjoittajien Yhdistystä perustanaan. Ja Turun kaupunkiin, tuomiokirkon portaille, saapui 15 kirjoittajaa ja nuo viisitoista panivat alulle organisaation, joka tänään, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, tunnetaan nimellä Suomen Tieteiskirjoittajat.
Ylevää, vai? Mitenkä myyttisistä tapahtumista muuten kirjoittaisi? Yritetään silti jatkaa hiukan maanläheisemmin. Yhdistys päätti perustaa jäsenkunnalle postitettavan tiedotteen ja ensimmäisen numeron (1/84) toimitti puheenjohtajamme Veikko Rekunen. Minä lupauduin toimittajaksi muistaakseni ensimmäisessä vuosikokouksessa joulukuussa 1984 ja numero 2/84 oli pääosin minun kokoamani. Sen sisältö ei ollut kovin monipuolinen: Rekusen ja minun pääkirjoitukset, yhdistyksen säännöt ja jäsenluettelo, muutama tiedotusluontoinen asia ja pari kuvituskuvaa. Yksi noista tiedotuksista oli kuitenkin sikäli merkittävä, että siinä julkistettiin nimikilpailu Jäsentiedotteelle, mutta siitä lisää tuonnempana.
Jäsentiedote 3 (1/85) oli ensimmäinen, joka näytti muultakin kuin kälyiseltä monistekimpulta, olihan siinä ihan oikea kansikuva, Jouni Wääräkankaan astronauttibaletti avaruudessa. Sisältöäkin rupesi jo hiukan pakollisten pääkirjoitusten ja puheenjohtajan puheenvuorojen lisäksi olemaan, pääjuttuna (valitettavasti) oma juttuni ainoan tuolloin kirjoittamani novellin syntyvaiheista. Sanon “valitettavasti” siksi, että en tuota novellia enää kovin korkealle arvosta ja olen sittemmin tajunnut, että minua ei ole tehty kaunokirjailijaksi.
Miksi minut sitten on tehty, siitä minulla ei vielä tänäkään päivänä ole aavistusta. Se mikä tässä numerossa oikeasti oli merkittävää oli lukijapalsta Mustan aukon debyytti. Siitä kehittyi noina kaukaisina internettiä edeltävinä aikoina moneksi vuodeksi merkittävin suomalainen sf-keskustelufoorumi ja sen alullepanemisesta olen yhä vielä aika ylpeä (samoin kuin siitä, että ko. numeron pääkirjoituksessa lanseerasin maailmalle idean Finnconista, niitä kuulemma järjestetään vieläkin).
Seuraavassa numerossa (2/85) kerroin julki lehden nimikilpailun tulokset. Äänestysprosentti oli alhainen ja äänet jakautuivat tasan Kosmoskynän ja Tähdenlennon kesken, ja lopullisen valinnan teki vuosikokous kesäkuussa 1985 Tampereella TamConissa, lopputuloksen tietänette joskaan ette ehkä sitä, että nimen keksijä oli Pekka Sirkiä, edelleenkin fandomista tuttu. Samoin julkistin tiedon Kosmoskynä-palkinnon perustamisesta. Se jaettiin ensimmäisen kerran Tamconissa Kari Mäentakalle (vai onko se Mäentaalle, en ole koskaan ollut ihan varma), joka mm. aloitti kotimaisten novellien julkaisemisen Spin-lehdessä.
Tämän numeron kohokohta oli kuitenkin Musta aukko, jossa jo nyt oli käynnissä täysi mellakka, mikä osoittanee sen että sitä tarvittiin. Dialogi tuolloin oli kuitenkin varsin hidasta, ilmestyihän lehti käytännössä vain kolme kertaa vuodessa, mutta olipahan kirjoittajilla aikaa hioa sanottavaansa mitä nykyisillä www- ja usenet-forumeilla ei juuri näe, irc:stä nyt puhumattakaan.
Lehti numero 5 (päiväämätön, ilmestyi lokakuussa 1985) olikin sitten ensimmäinen “oikea” Kosmoskynä. Sen eniten keskustelua synnyttänyt artikkeli oli Johanna Sinisalon “Viisi teesiä Suomen Tieteiskirjoittajille”, josta keskusteltiin ja väiteltiin Mustassa aukossa monen numeron ajan. Mainio juttu oli myös Antti Oikarisen “Muutamia mietteitä, mielipiteitä sekä muuta mutinaa”, joka saapui, en enää muista oliko ihan lyijykynällä ja ruutupaperilla, mutta käsinkirjoitettuna kuitenkin.
Ei sillä sinänsä mitään väliä ollut, naputtelinhan useimmat tekstit muutenkin monistusoriginaaleiksi käsin parilla esihistoriallisella kirjoituskoneella (toisen niistä olin saanut pitkän päivätyön Karistolla tehneeltä tädiltäni, tämä yhäkin talouttamme koristava mustan- ja krominkiiltävä hirviö on kuulemma Arvi A. Kariston vanha, lieneekö totta). Tietokoneen olin tuolloin nähnyt vain kaukaa ja sivuntaitto-ohjelmista en ollut ikinä kuullutkaan.
Oikarinen on varsin sujuvakynäinen esseisti. En ole paljonkaan seurannut fanzineja viime vuosina mutta eiköhän hän ainakin Finnzineen kirjoittele. Yhden tradition aloitti myös Sid-Sid Keräsen novelli “Saanko esitellä: Bug Rogers, atomiajan sankari vertansa vailla”, johon hän oli hankkinut kritiikit useilta tuon ajankohdan sf-vaikuttajilta.
Toimittajakauteni viimeiseksi jäi Kosmoskynä 6 (tämäkin päiväämätön, ilmestyi kesäkuussa 1986). Tässä numerossa julkistin Tieteiskirjoittajien ensimmäiset koulutuspäivät. Ne järjestettiin hyvällä menestyksellä Tuusulan kansanopistolla 9.-10. elokuuta 1986, vetäjänä oli Uudenmaan läänintaiteilija Kosti Sironen ja luennoitsijoina olivat myös P.A. Manninen ja Leena Peltonen, joka sittemmin veti useita STK:n kirjoittajakursseja Jyväskylässä 1990-luvun puolella ja palkittiin huomattavan huonosti julkituodulla Kosmoskynä-palkinnolla vuonna 1991.
Muistan Tuusulasta erityisesti kallioon luentosalin ikkunoiden alle liidulla piirretyt ihmisruumiiden ääriviivat. Olikohan jossain aikaisemmassa koulutustilaisuudessa kritiikki ollut niin ankaraa, että suivaantuneet taiteilijanalut olivat heittäytyneet tuhoonsa kolmannen kerroksen ikkunoista? Paikalla vieraili myös parin paikallislehden toimittajat, jotka haastattelivat osanottajia ja jutut luvattiin toimittaa minulle niiden ilmestyttyä mutta ei niitä tähän päivään mennessä ole näkynyt. Mahtoivatko ilmestyä ollenkaan vai oliko niissä jotain mitä minun ei haluttu näkevän? Ei kai sentään.
Toimittajakauteni päättyi kun otin vastaan tarjouksen ryhtyä Aikakone-lehden päätoimittajaksi, päätös joka näin jälkikäteen tarkastellen oli oikeastaan virhe, olenhan aina ollut kykenemätön pitämään deadlineja, mitä jo Kosmoskynien ilmestymisajankohdatkin osoittavat. Olen aina ollut täysin kykenevä keskittymään mihin tahansa asiaan täysillä jonkin aikaa mutta kun kyllästyn niin olen yhtä lailla täysin kykenevä heittäytymään johonkin ihan toiseen asiaan yhtä täysillä ja jättämään edellisen projektin hunningolle oli se sitten miten tärkeä hyvänsä. Sittemmin olen alkanut epäillä Asberger-syndroomaa, se kun tuntuu kuvailevan elämäntapaani varsin osuvasti. Niinpä oli varmasti Kosmoskynällekin pelkästään eduksi, että luovutin sen Juha Salmisen osaaviin käsiin.
Kosmoskynästä ja Tieteiskirjoittajista en siltikään ihan kokonaan päässyt irti. Vuonna 1989 kirvoittivat Aikakoneen Ursalta Aikakone ry:lle siirtymisen liittyvät vaiheet minulta ja Leena Peltoselta varsin kirpeän artikkelin tapahtumien kulusta (Kunniallinen tapa päästä eroon Aikakoneesta, Kosmoskynä 2/89), mikä tuotti meille paitsi Kosmoskumi-palkinnon niin herätti myös melkoista pahennusta, koska Suomessa ei pidetä hyväksyttävänä likapyykin pesemistä julkisuudessa. Mutta olisiko sitten pitänyt vain vaieta ja jättää faktojen tilalle fandomissa asiasta kierrelleet totuusarvoltaan vaihtelevat huhut? Aivan mahdotonta. Tänään seisomme yhä jokaisen tuolloin kirjoittamamme sanan takana ja sama pätee tietenkin myös kaikkiin muihin yhteisiin teksteihimme, missä ne sitten onkin julkaistu.
Niin ja sitten toimitin vielä yhden numeron, vaihtuvien päätoimittajien vuotena 1992, numeron neljä, koska olin sf-seurojen yhteistyökokouksessa 1991 lupautunut niin tekemään. Sen parissa oli hauskempaa kuin minkään muun toimitustyöni, ehkä siksi että kyseessä oli kertaprojekti ilman mitään pitempiaikaista toimittajavastuuta. Nyt kun kaksitoista vuotta myöhemmin sitä jälleen selasin niin se osoittautui paremmaksi kuin muistin, ainakin paremmannäköiseksi.
Alkuaikojen numerot oli siis kasattu sakset-ja-liimaa tekniikalla huonoilla kirjoituskoneilla kirjoitetuista palstoista ja muiden kirjoittajien vaihtelevalla tekniikalla väsäämistä monistusoriginaaleista. Nyt käytössäni oli Olivetti 286 -tietokone ja WP 5.1, jolla tuotin sivutaitot jättäen tyhjät paikat kuvia varten, täyttäen ne sitten printteihin liimatuilla valokopioiduilla kuvituskuvilla ja toimittamalla lopuksi koko nivaskan monistettavaksi, tietotekniikan riemuvoitto siis. Sisältökin taitaa olla melko kelvollinen, ehkä luen sen jonain päivänä uudelleen.Tätä kirjoittaessani selailin muitakin kuin “omia” Kosmoskyniäni ja löysin joitain asioita, joiden olemassaoloa en enää edes muistanut, kuten Salmisen ja Pekka Supisen Kosmoskynään 7 (2/86) minusta tekemän haastattelun ja Musta aukko -kirjeen, jonka sen johdosta kirjoitin seuraavaan numeroon. Sanoin ehkä “Ne oli hyviä vuosia, kun pystyi tekemään itse lehteä” ja muuta vastaavaa mutta olisi insinöörimme sentään tosiaankin voinut muokata puhekielen kirjakieleksi.
Sittemmin olen kostanut. Kun Toni (Jerrman, toim. huom) Aikaconin jälkeen pyysi minua purkamaan nauhalta Salmisen loppukommentit eräästä paneelikeskustelusta Tähtivaeltajaa varten, tein sen sanatarkasti. Mitä Toni teki, sitä en ole koskaan tullut tarkistaneeksi. Havaitsin myös että aika moni lehdessä sen alkuaikoina julkaistuista valokuvista oli minun ottamiani. Enkä muistanut enää edes englanninkielisessä Kosmoskynä 2/90:ssä julkaistua juttuani suomalaisesta fandomista, nyt pelottaa. Vanhuus ei tule yksin...
Juhani Hinkkanen
Julkaistu Kosmoskynä 2/2004:ssä. Kuvat: Juhani Hinkkanen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.