Juha Salminen: Asiaa, viihdettä ja provokaatiota
(Kosmoskynä 2/2004)
Kosmoskynän päätoimittaja 2/1986- 4/1988
Aloitin Kosmoskynän tekemisen kesken vuoden, kun Juhani Hinkkanen puolestaan peri Aikakoneen toimittamisen Jyrki Ijäkseltä. Tätä edelsi, että olin jonkun aikaa pyörinyt Tieteiskirjoittajien porukoissa, imeydyin siihen mukaan nimenomaan kirjoittamisen ja jonkinlaisen yleispätevyyden vetämänä, kun en oikein voinut samaistua yhteenkään paikalliseen sf-yhdistykseen.En ole varma oliko kyse samasta junamatkasta, jolloin pyyhin kaatunutta kaljaa Juhanin antamalla fanzinella, mutta jossain sentyyppisessä yhteydessä kaiketi kehuin uutta hienoa MacIntosh Plus -tietokonettani ja samassa huumassa halusin kokeillakin sitä lehden tekemiseen. Siihen aikaan niiden jotka jo olivat siirtyneet kirjoittamaan tietokoneella, kuului asiaan muistaa aina mainita millä laitteilla mikäkin juttu tai lehti oli tehty. Jostain tällaisesta impulssi lähteä toimittamaan Kosmoskynää lähti, vaikka en ollut silloin hallituksessakaan, ja kai taustallani opiskelija- ym. lehtien toimittajana oli myös tekemistä.
Lehteä oli tarkoitus tehdä enempi vähempi yhteistyössä Pekka Supisen kanssa ja alussa sekin oli auki, kummasta tuli päätoimittaja. Lehden toimittaminen jäi luontevasti enemmän minulle, kun Pekasta tuli yhdistyksen puheenjohtaja seuraavana vuonna. Sinä parina vuotena kun olin STk:n päätoimittajana ja myös sihteerinä, mieleeni muistuu erityisesti läheinen yhteistyö Supisen Pekan kanssa sekä lehden että yleisesti yhdistyksen toiminnan pyörittämisestä ja luulen meidän ominaisuuksiemme täydentäneen melko hyvin toisiaan. Vuonna -88 kuvaan tuli myös Jyrki Kasvi toimittajana.
Sisäpiiristä sisäpiirilleAlussa seurasin tietysti Juhanin jalanjälkiä ja monet hänen luomistaan malleista säilyivät mukana koko ajan, kuten Musta Aukko -keskustelupalsta. Lähtökohta Kosmoskynälle oli olla jonkinlainen järjestön ”tiedotuslehti”, ja kun jäsenkunta oli melko pieni, valikoitunut ja lisäksi tunsi melko hyvin toisensa, Kosmoskynästä tuli väkisinkin jonkinlainen sisäpiirin lehti. Siinä kerrottiin tulevista ja menneistä tapahtumista ja käytiin keskustelua. Vaikka veinkin lehteä hieman yleistajuisempaan suuntaan, sisäpiirimäisyys ja asioille vihkiytyneille kirjoittaminen leimasi sitä aivan tarkoituksellisesti.
Kenties laiskuuttani ja varmistaakseni juttujen saamisen halusin suuren osan sisällöstä koostuvan vakiopalstoista. Näitä vakiojorinoita kirjoittivat virkansa puolesta hallituksen jäsenet sekä avustajat kuten Pekka Sirkiä (Pekka-Sedän palsta) ja Kirjakuoriainen (Eeva-Liisa Tenhunen). Lisäksi pyrin tekemään muutaman ”toimituksellisen” jutun per lehti, kustantajien tai kirjoittajien haastattelu, kirjoittamisoheita jne. Loppu täyttyi silpusta jota poimittiin sieltä täältä.
Saatu materiaali yleensä pystyttiin julkaisemaan, vaikka sitten tekemällä lehdestä vähän paksumpi. Joskus sain kyllä lisänimen ”sensuuri-salminen”, kun jätin jonkun minunkin mittapuuni mukaan provosoivan kirjoituksen pois tai stilisoin jotain juttua hieman. Lisäksi Kasvi taisi hukata yhden jutun, mutta siinä ne pois jääneet jutut olivatkin.
Kosmoskynä ”sydän” oli tietysti Musta Aukko. Siellä käytiin vilkasta ja kiivastakin keskustelua ja se taisi olla palsta jonka lukijat avasivat lehdestä ensimmäisenä ”päällystakkia päältä eteisessä ottamatta” kuten joku lukija kuvasi. On väitetty osan kirjoituksista olleen sepitettyjä. Se on vale! Aktiivista provosointia kyllä harrastettiin. Siihen aikaan Helsingin Mafia oli jo voimissaan ja porukka jollain lailla kiinteämpää, hyvässä ja pahassa, ja se toimi erinomaisena toimittajan haarakonttorina. Kännipäissään ihmiset herkästi lupasivat panna mielipiteensä paperille, ja myöhemmin voi sitten karhuta sitä ja vedota annettuun lupaukseen.
Keskusteluun tuli lisää intensiivisyyttä siten, että joskus pyysin vastineen jo samaan lehteen, jolla sain ajatustenvaihtoon nopeutta. Lisäksi höystin mielipiteitä omilla kommenteilla, jotka myös ikään kuin jatkoivat keskustelua välittömästi. Vakiokirjoittajina olivat mm. Toni Jerrman, useimmiten jopa omasta aloitteestaan, Johanna Sinisalo, Ari Veintie, Leena Peltonen ja monet muut.
Yksi asia mihin kiinnitin huomiota oli kuvitus. Scifikuvioissa oli paljon lahjakkaita piirtäjiä jotka etsivät julkaisukanavaa ja lehdestä tuli eläväisempi kun sivuja höysti piirroksilla – valokuvien laita oli senaikaisilla systeemeillä vähän niin ja näin. Vakiopiirustajakaartiin kuuluivat mm. Sami Toivonen, Pekka Manninen, Timo Surkka, Kari Öhman ja Jouni Wääräkangas. Hannu Mänttärin kanssa tehtiin semmoinenkin harvinaisuus kuin yhden kuvittajan kokonaan kuvittama lehti.
Tekniikasta vielä sen verran, että koko ajan lehteä tehtiin tosiaan MacIntosh Plussalla, joka selviytyi hommasta kunnialla. Silloinhan kuvia ei laitettu taitossa mukaan vaan ne lätkittiin paperille tulostetuille sivuille, jotka monistettiin. Aluksi sivut väännettiin jopa matriisikirjoittimella, mutta sitten yritin päästä tulostamaan ne laserilla joko TKK:n tai jonkun muun instanssin laserilla, sellaiseen kuin ei itsellä ollut varaa. Yksi inttikaveri oli töissä Macintosh -myymälässä ja sitä käytin pari kertaa, ja semmoinenkin tapaus muistuu kun menin kaverin avustuksella tulostamaan yhden lehden kauppaketjun toimistoon ja Jussi Pajunen tuli ihmettelemään, että kuka se siinä printtailee ja mitä...
Taitto oli melkoista tihrustamista pikku ruudulla ja välillä kikkojen kokeilu ylitti luettavuuden vaatimukset. Yritin kuitenkin vakioida ulkoasua siedettäväksi vaikka sisältö olikin silppua ja otsikot pieniä kun mahdollisimman paljon asiaa yritettiin mahduttaa mahdollisimman vähille sivuille. Viimeisenä vuotena Kasvi taittoi osan lehdestä omalla järjestelmällään ja silloin alkoi konekapasiteettikin riittää valokuvien julkaisemiseen.
Mafia painovirhejahdissaKohokohtia lehden toimittamisessa olivat ilman muuta jokaisen lehden ulostulo monistuksesta. Usein se ajoittui juuri ennen seuraavaa mafiailtaa, jolloin saatoin viedä nipun tuoreeltaan muille luettavaksi. Lehteä odotettiin, sitä luettiin ja kommentoitiin – uudet Musta aukko -kirjoitukset sai parhaassa tapauksessa heti alulle. Sellainenkin ”hauskuus” asiaan sisältyi, että kun viimeistely tuli aina tehtyä kiireessä niin joukkoon saattoi eksyä muutama painovirhekin. Niiden etsiminen oli oma hupilajinsa. Joskus laitoin seuraavaan lehteen korjaukset, mutta siitäkin joku taisi mennä löytämään virheitä... Muistan erityisesti Markku Uusitalon kunnostautuneen tässä painovirhejahdissa.
Palaute oli voittopuolisesti hyvää ja lehden teko hauskaa. Joskus tahallinen provosointi keskusteluun kylläkin iski takaisin. Jokunen loukkaantui esim. Musta Aukko -kirjoituksesta niin, että erosi koko yhdistyksestä. Myös Pekka-Sedän arvosteluissa ehkä ammuttiin välillä niin yli, että minäkin sain osani. Jälkeenpäin ajateltuna ajoittain saatettiin sortua lööppijournalismiin – kiinnostavuutta haettiin ylilyöntien kustannuksella ja tyylitaju ei ollut aina hanskassa.
Tähän liittyy sekin, että yritin saada käyntiin kotimaisten novellien arvostelupalstaa, joka nyttemmin onkin toteutettu. Siihen aikaan kirjoittajien omalle lehdelle ei haluttu roolia, jossa arvostellaan ikään kuin omaa porukkaa, ja arvostelut otettiin niin henkilökohtaisesti, että saatettiin tosiaan erota koko yhdistyksestä. Kosmoskynän viihteellisyydessä ja räväkkyydessä saattoi piillä siemen myöhempien aikojen eripuralle ja kiinnostuksen laskulle, joka oli tuhota koko yhdistyksen vuosia myöhemmin.
1980-luvulla Suomen Tieteiskirjoittajat oli ainoa valtakunnallinen scififandomista noussut yhdistys ja se oli siinä erikoisasemassa, että siihen kuuluivat aktiiviset ja kirjoittavat harrastajat. Näin ollen sen vuosikokouksiin ja kirjoittajakursseille kokoontui tuttu aktiivikaarti ympäri Suomea ja se toimi tärkeänä linkkinä paikallisten yhdistysten välillä. Vaikka aktiivitoiminta scifin ympärillä jäi minun osaltani paljolti niihin vuosiin, ovat monet sen aikaiset ystävyydet jääneet elinikäisiksi ja nimenomaan se saa yhä uudestaan palaamaan scifin pariin tapaamaan hulluja ihmisiä jotka tulivat noina intohimoisen harrastamisen vuosina läheisiksi.Juha Salminen
Julkaistu Kosmoskynä 2/2004:ssä. Kuva: Juhani Hinkkanen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.