Anetta Meriranta Pirinen: Valon liikettä veden pinnalla
(Kosmoskynä 2/2004)
STk:n puheenjohtaja 1989-1990
AP: Kumman tässä oikeastaan pitäisi kirjoittaa?AM: Kummankin. Minä liityin yhdistykseen, sinä olit puheenjohtaja.
AP: Mutta vain siksi, että suomalaiset viranomaiset ja pankit ja niin edelleen eivät oikein tykkää siitä, että papereissa on eri nimi kuin siinä paperissa, jolla henkilöllisyys todistetaan. Sinun nimesi on edelleen julkaistuissa kirjoituksissa.
AM: Enemmän tai vähemmän. On ollut tapauksia, joissa on unohdettu, ettet sinä ole kirjoittanut mitään muuta kuin nimesi virallisiin papereihin...
AP: Ja sekös sinua kismittää. Mennään asiaan. Miten törmäsit STk:iin?
AM: Olin perustavassa kokouksessa. Helsingissä oli ollut parin päivän tieteiskirjoituskurssi, jolla olin, ja siitä pääteltiin, että voisin olla kiinnostunut yhdistyksen perustamiskokoukseen menosta. Aivan oikein. Meitä oli siellä Turussa kymmenisen kappaletta, ja yhdistys saatiin perustettua, ja Rekunen oli puheenjohtaja.
AP: Onko muistissa mitään erikoista siltä päivältä?
AM: Meitä oli muutama, istuimme kokoustalon rappusilla, ja näimme, miten meitä kohden käveli mies, jolla oli muukalaisnaamari naamallaan. ”Taitaa olla meikäläisiä”, totesi joku takanani. Niin ja kokouksen jälkeen yksi turkulaisista sanoi, että nähdään sitten Tampereen huviretkellä.
AP: Se kohtalokas huviretki, josta saan kiittää sukunimeäni, mutta se on ihan toinen tarina se. Jäikö sieltä Turusta mitään muuta hihaan?
AM: Kavereita. Ihania ihmisiä, joiden kanssa tulisin viettämään monta hauskaa hetkeä. Ihmisiä, jotka selittämättä tajuavat, mitä on kirjoittamisen tarve. Niitä tuli sitten tietysti lisää myöhemmin.
AP: Ja sitten joku vuosi myöhemmin...
AM: ... sinusta tuli puheenjohtaja.
AP: Niin, Supisen Pekka ja Salmisen Juha olivat tehneet hyvän vuorotyön hallituksessa, jonka rahastonhoitaja olin - periaatteessa en halunnut sihteeriksi, koska se homma yleensä lykätään naisille - ja kun he olivat luopumassa toimesta, minäkin harkitsin luopumista. Puhuivat ympäri, ja ehdottivat, että astuisin ruoriin puheenjohtajana.
AM: Ja sitten sinut valittiin.
AP: Joo. En kyllä ollut läsnä kokouksessa. Olin Ranskassa silloin.
AM: Palasit kuitenkin maahan, ja hoidit hommaa pari vuotta. Jäikö jotain erityisesti mieleen?
AP: Ei oikeastaan, se oli enimmäkseen rutiiniluontoista yhdistyksen pyörittämistä. Lähdinkin siihen sillä mielellä, että itse kukin hoitakoon luottamushommia, koska haluamme yhdistyksen pysyvän elossa ja hyvissä voimissa, mutta ei minulla mitään ihmeellisiä politiikan yms. muutoksia mielessä ollut. Nyt kun säännöllisesti katselen maailman eri puolilta koottua näyttelyä Worldconissa, tulee mieleen, jääkö puheenjohtajakauteni pysyvimmäksi merkiksi valokuva, jossa kuristan vyöllä tulevaa kansanedustajaa, koska toimittamallaan lehdellä on ollut ilmestymisongelmia.
AM: Jätitkö homman haikein mielin?
AP: Jonkun muun vuoro tuli astua remmiin. Ja minähän olin lähdössä maastakin...
AM: ... niinkuin minäkin.
AP: Niin, kirjoitat kuitenkin edelleen Suomeen?
AM: Aina välillä. En tosin ole paljon kirjoitellut Kosmoskynään, mutta kyllä kai yhdistyksen jäsenet aina silloin tällöin nimeeni törmäävät. Kiva olisi kyllä tavata vanhoja tuttuja välillä. Vaikka uusiakin tietysti on.
AP: Niin, olet aktiivisesti mukana Cambridgen tieteiskirjoittajien tapaamisissa ja tekstejäsi käsitellään niissä?
AM: Kyllä. Tosin ei niitä suomenkielisiä. Mutta sen olen huomannut, että samanlaisia me kirjoittajat olemme kaikkialla. Meillä on tarve kirjoittaa. Ja vaikka viihdymme yksinämme muistikirjan tai kirjoituskoneen tai tietokoneen äärellä, aina on kiva välillä tavata samanmielisiä ihmisiä; käydä läpi tekstejä, heittää vähän herjaa, nauraa yhdessä. Tuntea olonsa kotoisaksi, juuri niin kuin Suomen Tieteiskirjoittajissakin.
Anetta Meriranta Pirinen
Julkaistu Kosmoskynä 2/2004:ssä. Kuva: Pekka P. Pirinen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.