Mervi Hujanen: Mervi muistaa jotain
(Kosmoskynä 2/2004)
Kosmoskynän päätoimittaja 1/1996- 4/1996
Ensimmäinen yhteys scifiinPienenä tyttönä olin kova lukemaan. Luin paljon seikkailukirjoja ja Tarzaneitten vierestä kirjastosta löysin Mars-kirjat. Siitä tartunnan saaneena jatkoinkin jo sujuvasti Asimoviin, Clarkeen ja Heinleiniin. Luin kaikki suomeksi ilmestyneet kirjastosta löytyvät scifi-kirjat 70 ja 80 -lukujen taitteessa (jep, niin vanha minä olen).
Sitten muutinkin jo Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan (scifistisesti) biotekniikkaa TKK:lle. Koulussa oli oppikirjat englanniksi, joten tässä vaiheessa vaihdoin kieltä ja aloin lukea kirjoja englanniksi. Kihlauduin ja erosin. Menin Meksikoon. Tulin takaisin ja menin antikvariaattiin. Antikvariaatissa törmäsin johonkin minulle ihan uuteen ja mieltäni järisyttävään: Tähtivaeltajaan. Tässä oli lehti, jossa puhuttiin scifistä. (Nyt siis eletään 1980-luvun puoliväliä). Ostin heti vanhemmatkin numerot ja ahmin ne kaikki. Ajatella, maailmassa on muitakin, jotka lukevat scifiä. Nämä tyypithän täytyy ehdottomasti tavata.
Ensimmäinen yhteys fandomiin
Tähtivaeltajassa mainittiin, että scifin harrastajat menevät kesäretkelle Tampereelle Viikinsaareen. Sinne siis! Tässä vaiheessa en tuntenut Helsingistä vielä ketään muuta, joka lukisi scifi-kirjoja.
Hyppäsin junaan, menin Tampereelle ja eksyin. Kyseltyäni neuvoja muutamalta alkuasukkaalta löysin tieni Viikinsaareen menevälle lautalle. Paikalla oli paljon minulle tuntemattomia oudon näköisiä ihmisiä. No, menin veneeseen ja sen rantauduttua saareen seurailin mustiin pukeutuneita ihmisiä kohti saaren keskustaa. En muista mitä itselläni oli päällä, mutta tuskin se mustaa oli ainakaan. En tietenkään puhunut kenellekään mitään.
Saaressa paistettiin makkaraa ja juotiin lonkeroa. Istuin hauskoja puhuvien miesten pöytään. Kovasti ne jotain suomalaista viihdesarjaa (Velipuolikuu) ja Rocky Horror Picture Showta (”ding dong, assholes calling”) siteerasivat. Myöhemmin opin, että pöydässä istujien nimet olivat Toni, Eija (hän asui Amsterdamissa), Marko, Markku Uusitalo, Zombie (!?) ja Kimmo. Meillä oli kaikilla kovin hauskaa, minulla ja Kimmolla varsinkin.
Paikalla oli myös vanhempia ihmisiä: Sinisalo ja Mänttäri sekä joku muu tamperelainen joka toimitti Portti-nimistä lehteä. Nuori poika, jolla oli paksut silmälasit, näytti suoraan Beatlekseistä reväistyltä. Hänen nimensä oli Marko ja hän kertoi minulle roolipeleistä. Jee, tuota on pakko kokeilla. Kiitti vaan, Marko, siinä meni sitten sunnuntait ja keskiviikot. Lisäksi Englannissa Brightonissa olisi kuulema kokoontuminen kesällä. Ilmoittauduin heti mukaan. (Enkä ollut kaatokunnossa. Itte olit, Toni.)
Illalla piti lähteä pois saaresta ja jouduimme Tampereen kaduille. Markulle tuli pissahätä, mutta ikävä kyllä poliisien mielestä pitää käyttää vessaa. ”Tampere, poliisihuumorin kehto” totesi herra Uusitalo vastustamattomalla äjjä-vikaisella aksentillaan. Poliisisedät todistivat huumorintajunsa panemalla Markun putkaan. ”Kävele vain eteenpäin” sanoi Johanna minulle.
Mentiin yöksi jonnekin, onneksi minullakaan ei ollut mitään suunnitelmia. Taisi olla joku Ruokosemäki. Katsottiin videoita (kai) ja kirjoitettiin Manniselle kortti. Squeeze me. Seuraavana päivänä mentiin syömään Tex-Mexiä ja ajettiin autolla pyöräilijän päälle. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ei edes pyöräilijälle, joka me ystävällisesti veimme tarkastettavaksi terveyskeskukseen.
Assimiloidun fandomiinOlin ihan otettu. Olin löytänyt erittäin mukavia ihmisiä ja nämä kuulemma kokoontuivat joka toinen viikko jossain ravintolassa. Tämä scifi-fandom sitten muuttikin elämääni melkoisesti. Helsingin scifi-mafia on vaihtanut kokoontumispaikkaansa (Kannas, Kantis, Horror club ja Urkki) mutta jäsenet ovat säilyneet. Tämän heimoni kanssa olen juonut tuhansia litroja olutta. Lisäksi olen saanut vuosikaupalla korkeatasoista viihdykettä, satoja mielenkiintoisia ja monimutkaisia ajatusrakennelmia sekä paljon oikeita ystäviä.
Fandom muuttaa myös ihmisten ulkonäköä. Joillekin tulee kaljamaha, joillekin ei. Useiden pukeutuminen muuttuu, jotkut ovat tyylikkäitä luonnostaan. Jostain syystä fandomiin, sellaisena kuin se Helsingissä koetaan, on aina liittynyt vahva visuaalinen ”melkein-rock” -tyyli. Ari Veintie tuli Äänekoskelta yllään ei vain ruudullinen paita, vaan myös ruudulliset sukat. Hetken kuluttua flanellit oli vaivihkaa palautettu kotiin muun tarpeettoman mukana. Helsinkiläisen scifistin ei tarvitse lajitella pyykkiään, kunhan muistaa ostaa valkaisematonta pesuainetta. Petri Hiltunen tuli Kesälahdelta kuin Billy Idol konsanaan. Kattopellillä päällystetyt saappaat ja peroksidilla valkaistu tukka. Nykyään tyyli on tyylikkäämpi. Myös minä olen oppinut jättämään toppahousut kotiin talvisinakin mafiailtoina.
Kosmoskynällä kirjoitetaan
Scifi-lehtiä oli muitakin kuin Tähtivaeltaja. Oli Spin, Portti, Aikakone, Ikaros ja Kosmoskynä. Kosmarissa hienointa oli Musta Aukko. Lukijakirjeitä! Lisäksi Kosmoskynää lukiessani tuli ensi kertaa mieleen, että sitähän voisi itsekin kirjoittaa, vaikka novelleja. Kosmarissa oli ihan asiantuntevia ohjeita novellikirjoituksesta ja esim. maailmojen luomisesta. Minä tein niin kuin kaikki järkevät nuoret ja liityin heti Suomen Tieteiskirjoittajiin ja tilasin Kosmarin.
Myös Suomen Tieteiskirjoittajat kokoontuivat Mafioissa. Jostain syystä minua pyydettiin mukaan hallitukseen ja Kosmarin päätoimittajaksi. Kai siksi, kun olin paikalla. Pekka-Setä oli Tieteiskirjoittajien puheenjohtaja, Tuomas Colliander taloudenhoitaja ja Paula Kouki taittoi lehteä.
Päätoimittajan työ oli minusta helppoa ja hauskaa. Kyselin vain ihmisiltä haluaisivatko he kirjoittaa tai piirtää Kosmariin. Mietin heille myös valmiiksi aiheita. Useimmiten ihmiset sanoivat: joo, mikä ettei. Joskus piti vääntää kädestä vähän kovempaa. Ja sitten jotkut tyypit lähettivät juttuja pyytämättäkin. Niin kuin vaikka tämä Soikkeli. On muuten kuulema joku professori ja verkkopäiväkirjakin sillä on. Ne jutut olivat aina oikein hyviä, mutta kauhean asiallisia. Vuoden jälkeen homma alkoi tuntua vähän työltä ja sitten saatiinkin jo uusi päätoimittaja.
Miltä nyt tuntuu?
Muutama vuosi sitten, kun kirjahyllytila Helsingissä alkoi loppua, muutin toisen Tähtivaeltajasta tutun kanssa Ylistaroon. Meitä onkin täällä melkoinen keskittymä: Veikko Rekunen, Kivi ja minä. Helsingin mafiassa käymme Kiven kanssa yhä edelleen ja posti kantaa kotiimme Tähtivaeltajan, Marvinin ja Kosmoskynän. Scifi-kirjoja ostamme Akateemisesta. Tutustumistani tieteiskirjallisuuteen en kadu hetkeäkään.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Suomessa on opittu arvostamaan scifiä. Osa kunniasta kuuluu ehdottomasti fandomille ja fanzineille. (Kannatan edelleen Tähtivaeltajan teoriaa: kaikki mikä on hauskaa, on scifiä). Myös fantasia ja sarjakuvat ovat jo suurten massojen huvia. Uusia tekijöitä tarvitaan koko ajan. Finlandia-palkintokin on scifin jo ennen päivänlaskua. Seuraavaksi Nobel. Keep watching the skies!
Mervi Hujanen
Julkaistu Kosmoskynä 2/2004:ssä. Kuva: Mervi Hujanen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.