Pasi Karppanen: Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin...
(Kosmoskynä 2/2004)
Kosmoskynän päätoimittaja 1/2004-
Oma ensikosketukseni STk:hon lienee tapahtunut joskus 90-luvun alussa. Portti oli tuolloin ilmestynyt myyntiin R-kioskeihin ja tehnyt nuoreen lukijaan lähtemättömän vaikutuksen.Muistan ensimmäisen ostamani Portin numeron tänäkin päivänä. Tuo oli 4/89 ja lehdessä julkaistuihin novelleihin kuuluivat Timo Surkan "Turistina Okapissa", Maarit Verrosen "Desierto.bas" (kirjoittajan esikoisnovelli) sekä Boris Hurtan "Perisynnin kosketus", päätösosa (kuten myöhemmin sain tietää) myyttiselle Rydberg & Hermelin -saagalle.
Pienen ikäni olin harrastanut scifiä ja fantasiaa sekä sen kirjoittamista. Olin kasvanut pienellä paikkakunnalla ja kuten kaikki vastaavan lapsuuden viettäneet tietävät, oli sense-of-wonder tuolloin pakko repiä sieltä mistä vain mahdollista. Nyt eteeni lyötiin lehti täynnä kirjoittajia, jotka olivat kotimaisia ja joiden jutut, jos minulta kysyttiin, olivat aivan yhtä hyviä kuin kenen tahansa ulkomaalaisen...
Portin voikin sanoa avanneen minulle ovet fandomiin. Sen kautta ja alkamalla pikku hiljaa tilailla muitakin kotimaisia sf/f-lehtiä sain vähitellen tietää muun harrastajakunnan olemassaolosta. Vuonna 1991 kävin ensimmäisessä Finnconissani kuuntelemassa Iain M. Banksia ja ihmettelemässä scifikuuluisuuksia, joista olin sitä ennen saanut lukea sf/f-lehtien sivuilta.
Tätä kautta päädyin lopulta myös Kosmoskynän tilaajaksi ja Suomen Tieteiskirjoittajien jäseneksi. Lehti ei kieltämättä vaikuttanut aivan yhtä siloitellulta ja ammattimaiselta kuin monet muut sf/f-lehdet (Aikakone, Tähtivaeltaja tai Portti) tuossa vaiheessa jo tekivät. Aistin kuitenkin lehteä lukiessani että olin löytänyt hengenheimolaiseni. Nämä olivat samaa porukkaa kuin minäkin. Tässä lehdessä puhuttiin scifin kirjoittamisesta.
Yhdistyksen kultaiset ajat, kuten sain myöhemmin kuulla, olivat tuossa vaiheessa jo takana päin. Minä en tuota kuitenkaan tuolloin tiennyt, vaan imin lehdestä itseeni Kirjallista Viisautta. Sen tiiviimpi tempautuminen mukaan yhdistyksen toimintaan, kuin sf/f-fandomiin muutenkaan, antoi kuitenkin odottaa aikansa.
Opiskeluaikani Lahdessa kuluikin pitkälti opiskelujen merkeissä. Kaupungista oli scifiseura tuossa vaiheessa jo kuollut pois eikä uutta ollut näköpiirissä ja fandom pysyi itselleni enemmän tai vähemmän suljettuna. Conit olivat minulle kuin suuria herätyskokouksia, joissa yksinäinen scifin harrastaja saattoi käydä vahvistamassa uskoaan ja vakuuttumassa siitä, ettei ollut ainoa joka näistä asioista oli kiinnostunut. Halleluja!
STk jatkoi omaa elämäänsä. Valmistuin ja vapaa-ajallani (jota minulla äkkiä oli runsaasti) alkoi se kiinnostaa minua entistä enemmän. Näin jälkikäteen minun on myönnettävä, että hallitusten ja päätoimittajien vaihtumiset menivät minulta jossain määrin ohi. Luin tyytyväisenä Kosmoskynää ja otin mm. aika ajoin osaa sen sivuilla tuolloin pyörineeseen Kuvitteellinen maailma-projektiin.
90-luvun kääntyessä kohti loppuaan aloin toki itsekin kiinnittää huomiota Kosmoskynän muuttuneeseen ulkomuotoon. Lehti alkoi vaikuttaa säläisemmältä, ohuemmalta ja... keltaisemmalta...
Kesään 1996 mennessä olin jo saanut niin paljon rohkeutta kasaan, että otin osaa yhdistyksen Orivedellä järjestämään sf/f-seminaariin. Tuosta seminaarista jäi minulle varsin lämpimät muistot ja sen voikin sanoa muodostuneen käännekohdaksi omalla fandom-urallani. Aikanaan kirjoitin seminaarista artikkelin, joka julkaistiin Spin-lehdessä (numerossa 1/98) ensimmäisenä ei-fiktiivisenä tekstinäni. (Kts. www-versio.)
Seminaarissa tutustuin myös STk:n hallituksessa istuvaan Vesa Lehtiseen, jonka nimeen olin aiemmin törmännyt lähinnä Kosmoskynän sivuilla. Vesasta muodostuikin ensimmäinen ja samalla pitkäaikaisin ystäväni fandomissa. Myöhemmin samana kesänä rohkaistuin lisää ja olin muiden sf/f-ihmisten kanssa Tampereella Viikinsaaren kesäretkellä (viimeisellä ennen kuin ko. perinne laitettiin muutamaksi vuodeksi naftaliiniin).
Noiden kahden positiivisen kokemuksen kannustamana sain lopulta kokoon niin paljon rohkeutta että päätin loppuvuodesta lähteä Helsinkiin STk:n vuosikokoukseen. Ei minulla rehellisesti sanottuna ollut selviä odotuksia siitä mitä tuolla tulisin näkemään, kourallisen ihmisiä ehkä ja ainakin jotain, joka kertoisi toimivasta yhdistyksestä. Mikään ei kuitenkaan olisi voinut valmistaa minua siihen mitä luvassa oli.
Paikalla kokouksessa oli lisäkseni vain kolme henkilöä, Vesa, kesällä Viikinsaaressa tapaamani Pekka Sirkiä, jotka edustivat hallitusta sekä jäsenistön edustajana pitkän linjan bibliofiili Olavi Tiainen. Ei hyvältä näyttänyt.
Kokous saatiin kuitenkin pidettyä ja uusi hallitus aikaan. Tapa jolla uusi hallitus kokoon kursittiin oli luvalla sanoen improvisoitu. Tuomas Colliander valittiin (poissaolevana) uudestaan puheenjohtajaksi, Pekka toimisi edelleenkin sihteerinä ja Vesa taloudenhoitajana. Itse suostuin hallituksen varapuheenjohtajaksi, jota titteliä sitten kannoinkin seuraavat seitsemän vuotta.
Miksi sitten ihmeessä halusin mukaan tällaiseen yhdistykseen joka selvästi näytti olevan kuolinkouristuksissaan ja enää armonlaukausta vaille? Osittain syynä lienee ollut silkka sääli tuolloista hallitusta kohtaan, niin surulliselta tunnelma tuona päivänä Manalassa nimittäin vaikutti.
Lisäksi juuri kotimainen sf/f tuntui minusta juuri siltä jutulta jonka edistämiseksi halusinkin tehdä työtä. Lahdessa ei edelleenkään ollut scifiseuraa (ei ennen kuin itse perustin sinne sellaisen tyngän hieman ennen kaupungista muuttoani). Näin juuri STk tarjosi minulle oivan väylän toimia fandomissa.
Kuten jo edellä Pekka Sirkiän perinpohjaisessa artikkelissa kerrottiin, ei STk ollut tuossa vaiheessa kehuttavassa kunnossa. Enemmän kuin toimiva yhdistys se oli sellaisen luuranko tai tyhjä ulkokuori.
Kantamani varapuheenjohtajan titteli oli muodollinen. Koska istuvan puheenjohtajamme (jota en tainnut koko ensimmäisen hallitusvuoden aikana nähdä) rooli oli enemmänkin nimellinen olisi siis ollut minun tehtäväni toimia yhdistyksen puheenjohtajana. STk:n hallitus koostui kuitenkin tuossa vaiheessa käytännössä kolmesta ihmisestä (allekirjoittaneesta, Pekasta ja Vesasta) joten jos olisin tuolloin alkanut leikkiä puheenjohtajaa, olisin vaikuttanut kirppusirkuksen tirehtööriltä.
Näin roolikseni muodostuikin toimia yleisenä innostajana, aktivoijana ja perseellepotkijana. Näin että STk oli yhdistys jolla oli potentiaalia ja mahdollisuuksia, ihmiset olisi saatava vain kiinnostumaan siitä. Niinpä ryhdyinkin innokkaasti puuhaamaan yhtä ja toista.
Rakensin yhdistykselle uudet www-sivut jotka korvasivat vanhat, Sirkiän tuolloin ylläpitämät. Suunnittelin yhdistykselle uuden esitteen. Potkin hereille STk:n arvostelupalvelun, joka oli tuossa vaiheessa uinunut jo useamman vuoden ruususen unta. Käynnistin STk:n rintanappituotannon, joilla yhdistykselle alettiin tahkota rahaa (noilla on sittemmin kustannettu useammankin Kosmoskynän painokulut).
Pekka lie suhtautunut ylenmääräiseen intooni ja (ehkä perusteettomaan) tulevaisuudenuskooni lievästi huvittuneena, muttei lyönyt kapuloita rattaisiinkaan, vaan päinvastoin kannusti kaikkia yhdistyksessä tuolloin ”mahdollisimman suureen omatoimisuuteen”.
Oivalsin myös, että oleellisin mitä Kosmoskynä ja STk kaipasivat oli saada kirjoittajat kiinnostumaan siitä uudelleen.
Olin tuossa vaiheessa lukenut innolla jo vuosia kotimaisia novelleja alan lehdistä ja minusta oli kovin kummallista (ja väärin) ettei niitä noteerattu sf/f-lehdistön parissa mitenkään tai kirjoittajat saaneet novelleistaan juurikaan palautetta. Tämä aikana, jolloin joka ikinen Riimukansan tarun osa ja etäisimminkin alaa sivunnut teos arvosteltiin seikkaperäisesti lehtien sivuilla.
Tästä syystä käynnistinkin vuonna 1999 Kosmoskynässä novelliarvostelupalstan, luihuna ideanani paitsi korjata edellämainittu puute, myös saada nimenomaan kirjoittajat kiinnostumaan lehdestä ja yhdistyksestä. (Esikuvana palstalle sivumennen sanoen oli Sarjainfon pienlehtikatsaus, joka kuitenkin arvosteli lehdet omaan makuuni aika ajoin turhankin pintapuolisesti.)
Ensimmäinen osa tuosta sittemmin Kosmiseksi Colosseumiksi (Pasi Jääskeläisen toimesta) nimetystä palstasta ilmestyi Kosmoskynässä 1/99 ja arvioi siis loppuvuoden 1998 novellisadon. Toisaalla lehdessä Pekka arvioi loput niistä vuoden 1998 novelleista, jotka vuoden 1999 Atorox-listalle olivat päässeet (Ei siis kaikkia, vaikka Pekka toisin edellä siis väittikin.)
Tämä työ alkoikin vähitellen kantaa hedelmää ja mukaan ilmaantua uusia aktiiveja. Pasi Jääskeläinen kiinnostui Kosmoskynästä ja alkoi suunnitella sille uutta ulkoasua. Pasi ehtikin toimia muutaman numeron verran lehden toimitussihteerinä. (Ensimmäiset Pasin synkähköt oikovedokset ovat edelleen mielestäni paremman näköisiä kuin lopulta toteutunut versio.)
Anne Leinonen, tuolloin minulle tuttu lähinnä nimenä Portin sivuilta, ilmoitti olevansa käytettävissä ja aloitti STk:n ”rinkimanagerina”. STk:n alun alkujaan jo 80-luvulla perustamista kirjoittajaringeistä vain yksi oli tuossa vaiheessa toiminnassa, muut olivat aikojen kuluessa kuolla kupsahtaneet. Sari Peltoniemi puolestaan liittyi vuonna 2000 seurakseni Kosmisen Colosseumin arvostelijakaartiin.
Vuonna 2001 Anne otti lopulta Kosmoskynän toimittaakseen ja lehti alkoi muistuttaa Seppo Koskisen taiton ansiosta aivan oikeaa lehteä. Annen määrätietoista panosta lehden kehittämisessä ei voinekaan mielestäni liikaa korostaa. Lehdessä alettiin julkaista kirjailijoiden (ensimmäisinä tuolloin kirjansa julkaisseiden Johanna Sinisalon ja Kimmo Lehtosen) haastatteluja ja Kosmoskynästä muodostua nykyisin tuntemamme kotimaisen scifin ja fantasian äänitorvi.
Vuonna 2000 alkoi myös STk:n päämajan hidas siirtyminen Helsingistä Turkuun. Jo muutamaa vuotta aiemmin, sf/f-seurojen yhteistyökokouksessa, STk:n tuolloisen surkean tilan tultua selväksi muille osanottajille, Enhörningenin päätoimittaja Ben Roimola oli laukaissut idean STk ”kaappaamisesta” Turkuun, jossa selvästi tuossa vaiheessa oli enemmän aktiivisuutta ja vereksiä voimia.
Olin tutustunut Shimo Suntilaan, Turun fandomin energiapesään, Turun sf-seuran puheenjohtajaan ja puolen tusinan muunkin yhdistyksen puuhamieheen jo Viikinsaaressa. Sittemmin olin ollut tähän yhteydessä muutenkin (tuota oli noina aikoina vaikea välttää) ja Shimo oli tuntunut kiinnostuneelta kotimaisesta sf/f-novellistiikasta (Spin-lehden profiilinkohotus oli tuolloin niinikään alkamassa).
Tästä syystä ehdotinkin Shimon värväämistä mukaan hallitukseen. Vuosikokouksessa 2000 Shimo suostuikin STk:n uudeksi puheenjohtajaksi ja alkoi ainakin omasta mielestäni yhdistyksen vahvin kausi aikoihin. Pitkästä aikaa STk:lla oli puheenjohtajana ”kokenut järjestöjyrä” jolla oli hyppysissään yhdistysbyrokraattiset kuviot ja jolla oli myös aivan oikea halu nostaa yhdistys jaloilleen.
Shimon kaudella STk onnistuikin kehittämään paljon hyvää ja kaunista, joista saavutuksista suuren osan tulinkin luetelleeksi jo edellisen Kosmoskynän pääkirjoituksen yhteydessä. STk sai itselleen pysyvän päämajan Turkuun Terrakodille, yhdistykselle perustettiin oma sähköpostilista, ja Kosmoskynän painatus siirtyi Helsingistä Turkuun (painatuskustannukset putosivat liki puoleen).
STk:n ja TSFS:n välinen läheinen yhteistyö, joka Shimon tultua puheenjohtajaksi lähti toden teolla käyntiin, oli saanut alkunsa jo muutamaa vuotta aiemmin ja voin itsekin myöntää olleeni tuolloin vaikuttamassa tapahtumien kulkuun.
Vuonna 1997 TSFS oli järjestänyt novellikilpailun, jossa olin itsekin sijoittunut. Näin minua luonnollisesti kiinnosti, aikoiko TSFS järjestää jatkoa kisalleen. Tästä syystä aloinkin paria vuotta myöhemmin pommittaa Shimoa mailein asian suhteen. Shimo heitti pallon STk:lle ja tiedusteli, olisiko sillä kiinnostusta tulla mukaan järjestämään novellikilpailua yhdessä TSFS:n kanssa?
Lopputuloksena oli kisa, jonka nykyisin tunnemme NOVAna. Vuosien varrella olenkin ilolla ja tyytyväisyydellä seurannut sen kasvua kehittymistä varteenotettavaksi suomalaiseksi novellikilpailuksi. (Tulkoon myös tässä yhteydessä kerrottua, että nimi 'Nova' oli alun alkujaan allekirjoittaneen aivoituksia.)
Asiat rullasivat suuremmitta ongelmitta aina vuoteen 2002 saakka. Anne oli tuolloin päättänyt oman kautensa Kosmoskynän päätoimittajana ja koska ketään muutakaan ei hommaan löytynyt, oli Shimo ottanut tehtävän hoitaakseen. Jälkikäteen ajatellen se oli ehkä virhe, mutta tuossa tilanteessa parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut.
Vuodesta 2003 muodostui kuitenkin Turun fandomille raskaampi kuin kukaan oli kuvitellut. Järjestettävänä oli Finncon, joka oli ensimmäistä kertaa paitsi Baltcon, myös Eurocon, eli ainakin yhtä kertaluokkaa isompi rutistus. Tämän lisäksi conin jälkeen tapahtunut murto ja conikassan varkaus vei TSFS:n kriisitilaan ja työllisti Shimon suureksi osaksi loppuvuotta.
Tämä näkyi myös Shimon lopulta käsittämättömäksi kasvaneessa työlastissa. Finncon-Euroconin alla Shimolla oli ollut conijärjestelyjen lisäksi toimitettavanaan kaikkiaan yhdeksän eri lehteä. Näihin kuului myös Kosmoskynän englanninkielinen Eurocon-spesiaali (edellinen oli tehty Sinisalon ja Kasvin aikoina vuoden 1990 Worldconiin).
Myös kyseinen englanti-spesiaali oli sivumennen sanoen alun alkujaan allekirjoittaneen idea ja myönnän huseeranneeni ehkä turhankin aktiivisena takapiruna sen tekemisessä. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen että lehti valmiiksi saatiin. Tuo lehti onkin jotain, josta olen tähänastisella fandom-urallani eniten ylpeä.
Loppuvuodesta 2004 Kosmoskynän tilanne oli kuitenkin jo sellainen, että lupauduin syyskokouksessa ottamaan lehden päätoimitettavakseni. Olinhan jo useamman vuoden esittänyt varsin kovaan ääneen näkemyksiäni ja ideoita lehden suhteen (ja samalla suututtanut useammankin taittajan, seikka josta edelleen tunnen huonoa omaatuntoa).
Vuoden 2004 alussa Shimoon iskenyt burnout tuli lopulta koko fandomin tietoon (merkit tuosta olivat olleet ilmassa jo jonkin aikaa) ja Shimo luopui paitsi STk:n, myös liki vuosikymmenen johtamansa TSFS:n puheenjohtajuudesta. Näin huomasin olevani paitsi Kosmoskynän päätoimittaja, myös yhdistyksen virkaatekevä puheenjohtaja.
Kesän 2004 aikana huomasin liian monen pallon ilmassa pitämisen yksinkertaisesti mahdottomaksi (tähän ajankohtaan osui myös oma muuttoni Lahdesta Turkuun). Vuoden 2003 lehtien aikataulu oli ollut jo valmiiksi suomeksi sanottuna perseellään. Kk 1/03 ja 2/03 olivat tulleet ulos vasta Finnconiksi ja loppunumerot pitkällä vuoden 2004 puolella.
Nyt tilanne liukui astetta pahemmaksi pallotellessani yhtä aikaa puheenjohtajan, päätoimittajan ja ties kuinka monen muun vastuunakin kanssa. Tilanteen hälyyttävyyden ilmeisesti huomatessaan Anne lopulta suostui syyskokouksessa 2004 uudeksi puheenjohtajaksi, seikka josta en voisi tätä kirjoittaessani olla enempää iloinen.
Tällä hetkellä oloni onkin toiveikas. Yhdistyksellä on kokenut puheenjohtaja, jolla on kykyä ja halua kotimaisen sf/f:n edistämiseksi. STk toimii aktiivisemmin kuin olisin saattanut ikinä toivoa tullessani mukaan yhdistyksen toimintaan. Näin huolimatta siitä että ihmisiä tekemässä kaikkea onkin edelleen liian vähän.
On mahdoton sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En myöskään tiedä kuinka kauan omat fandom-patterini kestävät. Kosmoskynä on kuitenkin tällä hetkellä se, johon haluan eniten panostaa. On epävarmaa ehdinkö tai onko minulla energiaa koskaan toteuttaa kaikkia niitä kymmeniä ideoita, jotka minulla lehden varalle on.
Josta pääsemmekin nyt käsissänne pitämään 20-vuotisspesiaaliin. Tuo nimittäin oli yksi niistä ideoista, jotka välittömästi tiesin haluavani toteuttaa kun päätoimittajuuden vastaan otin. Sellaisen kaksikymmenvuotias yhdistys ja lehti minusta nimittäin ehdottomasti ansaitsivat.
Pasi Karppanen
Julkaistu Kosmoskynä 2/2004:ssä. Kuvat: Jarmo Karonen ja Aatu Poutanen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.