Pasi Karppanen: Prologi
(Kosmoskynä 2/2004)
Suomen Tieteiskirjoittajat täyttää tänä vuonna kunniakkaat kaksikymmentä vuotta. Tässä numerossa kaksitoista entistä puheenjohtajaa ja Kosmoskynän päätoimittajaa muistelee kulunutta kaksikymmenvuotistaivalta. Tuohon aikaan mahtuu yhtä ja toista, nousuja jos myös melkoisia laskuja.
Vaikka STk:n perustamissanat lausuttiinkin 1984, juontaa yhdistyksen synty tuotakin kauemmas. Syksyllä 1983 Veikko Rekunen aloitti Aikakone-lehdessä Kirjoittajapalstan, jonka ideana oli kerätä kotimaisia sf/f-kirjoittajia yhteen ja toimia tiedonvälityskanavana näiden välillä.
Maailma oli tuossa vaiheessa varsin erilainen kuin nyt. Internetit ja sähköpostit olivat vielä täyttä scifiä ja kirjoittajat elivät toisistaan huomattavasti enemmän eristäytyneenä. Tilanne, johon STk lopulta syntyi, olikin varsin kaukana siitä jonka tänä päivänä näemme ympärillämme.
Kesään 1984 mennessä kiinnostusta oli virinnyt jo niin paljon että omalle Science fiction -kirjoittajille (kuten termi tuolloin kuului) omistetulle yhdistykselle nähtiin tilaus. Elettiin uusia ja jännittäviä aikoja. Alan lehdissä oli alettu julkaista kotimaisia novelleja ja nähtiin, että tarvittiin oma yhdistys edistämään kotimaista sf/f:ää ja ajamaan kirjoittajien asemaa
Tuolloin kirjoitetuista säännöistä ovat luettavissa nuo ylevät tavoitteet, jota täyttämään yhdistys perustettiin. Parantaa suomalaisen tieteiskirjallisuuden tasoa, kouluttaa suomalaisia tieteiskirjoittajia, pyrkiä tekemään suomalaista tieteiskirjallisuutta tunnetuksi kotimaassa ja ulkomailla sekä toimia jäsentensä taloudellisen, oikeudellisen ja ammatillisen aseman parantamiseksi
Perustava kokous pidettiin 7.7.1984 Turussa. Rekusesta tuli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, mitä tehtävää hän hoitikin vuoteen 1986 asti. Vuonna 1985 seuran tuolloin vain Jäsentiedotteena tunnettu nidottu valokopionippu sai lopulta nimen Kosmoskynä ja alkoi Juhani Hinkkasen päätoimittajamana muistuttaa oikeaa sf/f-lehteä.
Rekusta puheenjohtajana seurasivat Pekka Supinen, joka sittemmin siirtyi päätoimittamaan omaa Finnzine-lehteään, Anetta Pirinen ja Johanna Sinisalo. Kosmoskynän päätoimittajuus puolestaan siirtyi Juhani Hinkkaselta ensin Juha Salmiselle ja tämän jälkeen (nyttemmin Arkadianmäellä vaikuttavalle) Jyrki Kasville joka päätoimittikin lehteä vuoteen 1991 asti.
1990-luvun alussa elettiinkin STk:n historian ”kultaisia vuosia”. Pirisen, Sinisalon ja Kasvin ajoilta mm. ovat peräisin myös uskomattomimmat tarinat kulinaarisista hallituksen kokouksista joissa chili virtasi ja viralliset asiat hoidettiin pikaisesti alta pois jotta päästiin ruokapöydän ääreen.
STk:sta ei kuitenkaan tullut (toisin kuin yhdistyksen tavoitteita lukiessa voisi kuvitella) USA:laisen esikuvansa kaltaista edunvalvontajärjestöä. Toisin kuin SFWA:lla, jonka ”pikkuveljeksi” STk:ta on joskus (sarkastisesti) nimitetty, ei sillä edelleenkään ole lakimiesten armeijaa jotka lähtisivät liikkeelle kun sf/f-kirjailijoiden etuja loukataan tai edunvalvojia, jotka varoittaisivat jäseniämme huijariagenteista...
Tämä johtui paljolti tuolloin vallinneesta kustannuspoliittisesta tilanteesta. Ammatikseen scifiä tai fantasiaa kirjoittavien kirjailijoiden ammattikuntaa ei meillä ollut (kuten ei ole nytkään). Scifi oli kirjallisuudenlajina vieläkin pahemmin marginaalissa kuin nyt eikä edes senkaltaisesta tilanteesta, joka nykyisin vallitsee olisi 80-luvun alussa voinut edes unelmoida.
STk:n ihmistyö- tai rahalliset resurssit eivät myöskään ole koskaan vastanneet niitä yleviä päämääriä, joita yhdistys lähti aikoinaan toteuttamaan. Useammin kuin kerran yhdistys on tasapainoillut kuilun partaalla ja selvinnyt ainoastaan yhdistyksen aktiivien tekemien, joskus jopa taloudellisten uhrausten turvin.
Turhautuminen resurssien puutteeseen on ollut havaittavissa niissä sähköpostikeskusteluista joita olen tätä numeroa kootessani entisten päätoimittajien ja puheenjohtajien kanssa käynyt ja tuon pystyy lukemaan myös eräistä tämän numeron muisteloartikkeleista. Rahaa eikä mahdollisuuksia tehdä kaikkea sitä mitä olisi haluttu, ei koskaan ole ollut tarpeeksi.
Vaikka nuo jälkikäteen myyttisen maineen saaneet 80-luvun lopun ajat yhdistyksen kannalta eräässä mielessä lihavimpia siis olivatkin, ei STk tuolloinkaan kylpenyt resursseissa ja aika ajoin siihen ladattiin kohtuuttomia vaatimuksia (noista enemmän Johannan artikkelissa). Myös projekti kotimaisten scifitekstien kääntämiseksi ja niiden markkinoimiseksi USA:laisille scifilehdille 90-luvun alussa karahti karille.
Ammattiliittoa STk:sta ei siis tullut, vaan yksi scifiseura muiden joukossa. Noita oli tuossa vaiheessa noussut ympäri maata isoimpiin kaupunkeihin ja fandom eri lehtineen ja seuroineen sellaisena kuin me sen nykyisin tunnemme alkanut muodostua. Sf/f:n kenttä oli tuolloin huomattavasti yhtenäisempi kuin nykyään ja kaikki alasta kiinnostuneet puhalsivat enemmän tai vähemmän yhteen hiileen.
Myös STk:lla oli tuolloin tärkeä rooli kotimaisen fandomin kentässä. Parhaina aikoinaan STk järjesti päivien pituisia kirjoittajakursseja, jossa kirjoittajat saattoivat tavata toisiaan (tuokin pääosin ennen netin ja sähköpostin aikakautta). Kosmoskynän lukijakirjepalstalla käytiin innokasta, aika ajoin turhakin innokasta keskustelua, jossa tunteet kävivät kuumana eikä sanan säilää säästetty.
Toisin kuin muilla seuroilla, ei STk:lla kuitenkaan ollut tukenaan samalaista yhden kaupungin faneista muodostunutta tiivistä aktiivien verkostoa. Sf/f-piirit ovat lisäksi pienet, sf/f-kirjoittajapiirit vielä pienemmät, ja tuosta joukosta vieläkin pienempi osa on halukas uhraamaan suuren osan kirjoittaja-ajastaan muuhun kuin kirjoittamiseen. Aktiivien joukko, josta STk saattoi voimansa ammentaa olikin siis varsin rajallinen.
Tuo alkoi ennen pitkää näkyä myös yhdistyksen toiminnassa vereksien voimien puutteena. Sinisalon jälkeen puheenjohtajan nuija siirtyi ensin 1992 Jukka Laajarinteelle, 1993 Eeva Jaegerille ja 1995 Eeva-Liisa Tenhuselle. Kosmoskynälle ei kuitenkaan saatu Kasvin jälkeen pysyvää päätoimittajaa, vaan vuoden 1992 lehdet toimitti jokaisen eri henkilö (Johanna Sinisalo, Ari Veintie, Leena Peltonen ja Juhani Hinkkanen.)
Nuo, sittemmin ”suuriksi heittopussivuosiksi” nimetyt ajat jatkuivat seuraavanakin vuonna, koska kukaan tuolloisesta hallituksesta ei katsonut voivansa ottaa lehteä yksinään vastuulleen. 1993 lehdellä oli siis kolme päätoimittajaa, em. Jaegerin ja Laajarinteen lisäksi Jukka Halme, joista Jaeger toimitti kaksi numeroa ja Laajarinne sekä Halme yhden.
90-luvun edetessä yhdistyksen parhaat ajat alkoivatkin olla takanapäin. Jäsenmäärä oli hiljalleen huvennut ja yhdistys rutisi resurssien puutteessa. Vuonna 1994 Kosmoskynän otti ohjaksiinsa Marko Kivelä, joka tekikin sen parissa hyvää työtä kaksi vuotta. Kaikki ei kuitenkaan ollut yhdistyksessä hyvin.
Yhdistys toimi, mutta jokainen uusi hallitus tuntuu olleen vaikeampi saada muodostettua. Rahaa tai resursseja ei ollut mikä vaikutti yleiseen aktiivisuustasoon. Käytettävissä olevien aktiivien määrä väheni eikä sellaisia korvaavia voimia, jotka olisivat kokeneet kotimaisen sf/f:n edistämisen asiakseen ja olleet valmiita tekemään työtä sen eteen ollut näköpiirissä.
Lopullisen notkahduksen voi sanoa tapahtuneen 1995, kun koko tuolloinen hallitus erosi. Puheenjohtajaksi saatiin Pekka Sirkiä (joka kertoo omista kokemuksistaan noilta ajoilta enemmän omassa perinpohjaisessa artikkelissaan) ja Kosmoskynän päätoimittajaksi vuoden ajaksi Mervi Hujanen. Vuonna 1997, yhden Anna Jääskeläisen toimittaman numeron jälkeen myös päätoimittajan pesti siirtyi Sirkiälle.
Seuraavat neljä vuotta niin Kosmoskynä kuin STk:kin pysyivät pystyssä pääosin juuri Sirkiän panoksen ansiosta. Kyse oli tuossa vaiheessa kuitenkin vain viivytystaistelusta. Yhdistys seilasi eteenpäin ”sammutetuin lyhdyin”. Sirkiä jatkoi (alati ohenevan) Kosmoskynän päätoimittamista Tuomas Collianderin ja Olav Tirkkosen toimiessa enemmän tai vähemmän nimellisesti yhdistyksen puheenjohtajina.
Tuo viivytystaistelu kuitenkin kannatti. Uuden vuosituhannen vaihtuessa kääntyi uusi lehti myös STk:n historiassa. Vähitellen mukaan alkoi valua uusia aktiiveja, joiden mukanaan tuoma tekemisen into ja energia houkutteli mukaan lisää ihmisiä.
Vuonna 2000 Kosmoskynää alkoi päätoimittaa Anne Leinonen ja lehden profiili kohota. Puheenjohtajaksi saatiin 2001 Shimo Suntila, jonka kaudella yhdistys siirtyi takaisin juurilleen Turkuun ja yhdistys nousi monessakin mielessä jälleen jaloilleen.
Informaatioketju edellisten ja tulevien hallitusten välillä kuitenkin katkesi ja uudet hallitukset joutuivat aloittamaan työnsä käytännössä tyhjän päältä. Kärjistäen voisi jopa sanoa sen STk:n, joka Sirkiän jälkeen aloitti toimintansa, oli täysin eri STk kuin vuosikymmentä aiemmin vaikuttanut.
Vaikka STk olikin näin pelastunut, ei se edelleenkään kylpenyt rahassa. Moni sellainen projekti jonka yhdistys olisi halunnut toteuttaa, oli rahapulan takia pakko haudata. Kosmoskynän tekeminen imi edelleen valtaosan yhdistyksen varoista ja taloudellisessa mielessä se oli (päinvastaisista yrityksistä huolimatta) kaikkea muuta kuin kuivilla.
Aktiivisella yhdistystoiminnalla on myös ikävä piirre polttaa ihmiset loppuun turhankin nopeasti, ellei näillä välillä ole mahdollisuutta käydä lataamassa akkujaan. Vuonna 2002 Anne Leinonen, päätoimitettuaan lehteä lähes kolme vuotta, lopetti tuossa tehtävässä ja pesti siirtyi vuodeksi istuvalle puheenjohtajalle Shimo Suntilalle. Vuonna 2004 päätoimittajan pestin otti vastaan tuolloinen istuva varapuheenjohtaja Pasi Karppanen (eli allekirjoittanut).
Vuoden 2004 alussa Suntila vetäytyi myös puheenjohtajan tehtävistään. Koska näin sekä Kosmoskynän päätoimittajuus että puheenjohtajuus oli jälleen kerran yhden ihmisen harteilla, tehtiin hallituksessa uudelleenjärjestelyjä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Anne Leinonen, joka siis tulee virallisesti hoitamaan tuota tehtävää vuodesta 2005 eteenpäin.
Tällä hetkellä STk toimii aktiivisemmin kuin todennäköisesti koskaan aikaisemmin historiansa aikana. Yhdistyksessä on osaavia ihmisiä, joilla on kykyjä ja halua edistää kotimaista sf/f:ää. Sen ylläpitämä arvostelupalvelu on kirjoittajien ahkerassa käytössä, kurssitoiminta pyörii jälleen ja yhdistys on mm. mukana kaikkiaan kolmessa eri kirjoituskilpailussa, merkittävimpänä Turun Science Fiction -seuran kanssa järjestettävä Nova.
Mitä tulee yhdistyksen resursseihin tai mahdollisuuksiin tehdä asioita, on kovin harva asia kuitenkaan muuttunut kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana. STk:ta pyörittää ja Kosmoskynää tekee edelleen aivan liian pieni vapaaehtoisjoukko. Sitä, että STk toimii tällä hetkellä niinkuin aktiivisesti kuin toimii, voikin pitää pienoisena ihmeenä.
Myös taloudellisessa mielessä STk ja Kosmoskynä ovat kaikkea muuta kuin kuivilla. Jäsenmaksut eivät edelleenkään kata kunnolla edes lehden painokuluja (eikä Kosmoskynä esimerkiksi saa tällä hetkellä minkäänlaisia kirjallisuuslehtitukia). Rahaa tehdä kaikkea sitä mitä yhdistys haluaisi, ei edelleenkään ole.
Sille että STk toimii ja vaikuttaa on kuitenkin olemassa tarve. Scifi ja fantasia elävät tällä hetkellä uutta kaupallista nousuaan ja myös kotimainen sf/f on tuon myötä alkanut lopultakin nostaa päätään. Nyt, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, on olemassa tilaus STk:n tapaiselle vaikuttajalle, jonka tehtäviin kuuluu pitää korkealla alan kotimaisen tuotannon lippua.
Tuo on ainakin se mihin itse uskon.
Pasi Karppanen
Julkaistu Kosmoskynä 2/2004:ssä. Kuvat: Juhani Hinkkanen. WWW-versio: Pasi Karppanen. Kuvien ja tekstien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.