Saara Henriksson: Alternaattori työssään - STk:n kirjoittajakurssi Piikkiössä 17.-18.4.2004
(Kosmoskynä 3/2004)
Tärkeintä scifikirjoittamisessa on keksiä paras mahdollinen tapa, jolla ideasta tulee lukijaystävällinen, kiehtova tarina. Näin kiteytti hyvän scifikirjoittamisen olemuksen Anne Leinonen STk:n kirjoittajakurssilla huhtikuussa. Yhdeksän kurssilaista ja kurssin vetäjät Anne, Markku Soikkeli ja Liisa Rantalaiho viettivät viikonlopun Piikkiössä syventymällä genren saloihin.
Maailma, henkilö, juoni
Scifi kertoo asioista sellaisina kuin ne voisivat olla mutta eivät ole, fantasia niin kuin ne eivät voisi olla (mutta ehkä haluaisimme niiden olevan). Scifin tulee herättää älyllistä ihmetystä, fantasian voimakkaita tunteita.
Kurssilla käsiteltiin pääasiassa novellin kirjoittamista. Novellilla tarkoitetaan lyhyttä proosaa, joka voi olla tunnelmapala tai kokonainen tarina, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Scifinovellit edustavat yleensä jälkimmäistä.
Kurssin ennakkotehtävänä oli laatia tuhkimotarinalle synopsikset kolmesta eri näkökulmasta. Jaottelu perustuu Orson Scott Cardin scifikirjoittamisen oppaaseen, jossa tarinan osa-alueet jaetaan maailman, idean, juonen ja hahmojen kesken.
Lauantai lähti käyntiin, kun Markku ja Anne käyvät käsiksi ensimmäisiin maailman luomiseen keskittyviin synopsiksiin. Huomaan heti, että lajin klassikot on syytä tuntea: oma synopsikseni, jossa tuhkimo on valtamerialus, tuo yhden kurssilaisen mieleen Helliconian ja Asimovin, toisen kurssilaisen sypsis muistuttaa Pratchettia.
Seuraavaksi siirryimme henkilölähtöisten synopsisten arviointiin. Eri kirjoittajat lähtevät kirjoittaessaan liikkeelle eri elementeistä. Annelle luontevinta on lähteä liikkeelle henkilöistä, koska päähenkilöiden välille on helpompi kehittää ristiriita kuin maailmalle tai tapahtumalle. Mari Saario sanoi lähtevänsä liikkeelle spekuloinnista: entä jos joku jotakin. Itse lähden liikkeelle tilanteesta, pysäytyskuvasta. Synopsikseni päähenkilö, Tuhkimo, on yhdistetty minulle toisaalta tuttuun ympäristöön, toisaalta yllättävään tilanteeseen.
Novellille ominaista on käänne, muutos. Markkua kiinnosti juonen kannalta sen käsittely, mikä arkisessa tuntuu maagiselta, eli arjen ja magiikan yhdisteleminen. Tuhkimoaiheesta voi saada aikaiseksi surumielisen sadun, ja tällainen satu on voimakas vaikutukseltaan. Oma mediakriittinen synopsikseni sai kritiikkiä siitä, että ajankohtaiset aiheet, kuten Idols-kilpailu, vanhenevat nopeasti. Siirrettynä tulevaisuuteen yhteiskunnalliset novellit aikalaiskuvauksina kestävät kauemmin, mutta toki menettävät siinä yhden aspektin.
Idea
Idealähtöinen tarina ei kuulunut ennakkotehtäviin, koska Markku piti sitä liian vaikeana. Ideointia tehtiin osana kurssin ohjelmaa yksin tai parityönä. Satunnaisien lehdistä löydettyjen uudissanojen pohjalta piti kehitellä tarina. Ideat sanoista kuten kvanttiveturi ja vieritesti lähtivät elämään omaa elämäänsä, ja niistä syntyi loistavia tarinanalkuja. Varsinkin alternaattori laittoi mielikuvituksen liikkeelle. Alternaattori voisi olla henkilö joka päättää, millä tavoin virallinen historia kirjoitetaan tällä viikolla. Tällainen tarina sijoittuisi kirkolliskokousdraamaan. Tai sitten alternaattori voisi olla kone joka vaihtaa esineiden paikkaa, esimerkiksi onnettomuuden tuhojen minimoimiseksi.
Alternaattoriin palattiin myöhemmässä harjoituksessa, jossa yksi scifin ja fantasian klisee piti naittaa keskenään. Kurssilla jaettiin osanottajille lista fantasian ja scifin käytetyimmistä kliseistä ja tökkivistä juonirakenteista. Osallistujat saivat yön yli pohdittavaksi tehtävän, jossa tarina piti kehitellä scifi- ja fantasiakliseen pohjalta. Jotkut tyytyivät vaadittuun kahteen, mutta osa sai tungettua tarinaan kliseitä minkä ehti. Itse kehitin scifikliseen ”se ei ollutkaan peliä” ja fantasiakliseen ”hirviöt” pohjalta tarinan, jossa kaverukset pelaavat labyrintissa peliä ja suggeroivat toisensa pelkäämään hirviötä, joka onkin olemassa.
Harjoituksen tarkoituksena oli huomata, että totuttujen kliseiden yllättäväkin yhdisteleminen toi esille uusia, tuoreita ideoita. Jatkoharjoituksena piti keksiä magialle säännöt tai rajoitukset. Kaikkivaltias päähenkilö kun on perin tylsä ja ratkoo kaikki ongelmat ennen kuin ne edes ilmaantuvat. Oman hirviöni määräsin heikentymään joka kerta, kun se kamppailee yhtä kaveruksista vastaan.
Outouttaminen
Lauantaina Liisa Rantalaiho puhui outouttamisesta, tai vieraannuttamisesta, scifin keinona. Lajille tyypillistä on lukijan älyllinen vieraannuttaminen niin, että tämä tietää, että tarina ei ole realistinen. Lukija tietää, että nyt ollaan jossain muualla.
Romaanissa toimivia outouttamisen keinoja voivat olla esimerkiksi päähenkilön sukupuolen/iän/rodun paljastaminen vasta myöhemmässä vaiheessa, episodirakenne tai genren sekoittaminen toiseen. Outous vaatii rinnalleen tuttua, johon se vertautuu. Esimerkiksi lapiosta voi kirjoittaa, mitä sillä tehdään kuussa, tai keksiä sille uuden käyttötarkoituksen tutussa ympäristössä. Mikä on fandomille liian tuttua, ei kuitenkaan outouta enää. Markku pohti myös metaforien, kuten säiliömetaforan tai ylhäällä-alhaalla –asetelman käsittelemistä uusilla tavoilla scifin keinoin.
Novellista ja sen ympäriltä
Anne kertoi novellin kirjoittamisen tekniikasta. Yksi tekniikka kirjoittaa novelleja on, että yhdistelee tyyliin IDEA+IDEA+IDEA -> NOVELLI. Toinen tapa on käyttää novellin tekniikkaa, esimerkiksi moninäkökulmatekniikkaa lähtökohtana. Tai sitten novellin kirjoittaminen voi lähteä liikkeelle henkilöhahmosta ja tilanteesta, esimerkiksi kirjoittajan omasta unesta. Yleisin näkökulma, josta novelli kerrotaan, on päähenkilöön eläytyvä esitystapa, johon on yhdistetty muiden henkilöiden näkökulma dialogin muodossa. Myös minä-muoto on suosittu.
Viikonloppuna puhuttiin lisäksi novellin muodosta ja poetiikasta. Markku vertasi novellin historiaa arkkitehtuuriin, jossa vallitsevat tietyt ihanteet, mutta myös rajoitukset. Perinteinen tarinallinen novelli on antanut sijaa modernille, psykologiselle novellille. Tällainen novelli voi olla viipale elämää, tutkielma epäyhtenäisyydestä (esim. mitä kaikkea tapahtuu 17. huhtikuuta), rajakokemukset tai jokin tapahtuma: ei-yllättävä, poikkeuksellinen tai ulkoinen tapahtuma. Novellissa voi toimia psykologinen predikaatio: jotain muutakin on tekeillä, kuin mitä ihmiset konkreettisesti tekevät.
Novellit voidaan jakaa myös porkkana- ja appelsiininovelleihin. Porkkananovellilla on ketjurakenne, novelli kärjistyy lopussa, kun taas appelsiininovellissa kaikki lohkot ovat samanarvoisia, ja alta paljastuu sama sisältö tai rakenne.
Markku ja Anne arvioivat myös suomalaisen spekulatiivisen fiktion tilaa. Tekstien kohderyhmänä on yleensä fandom, ja pitäisikin pohtia, miten saataisiin muita kohderyhmiä, tai tavoitettaisiin suuri yleisö. Kirjoittajan tulisi Markun mukaan miettiä, millaisia muotoja ja aiheita hän voi käyttää itselleen haasteena, ja ylittää se, ketä hän yrittää tekstillään miellyttää. Novellimuotoa voi kohdella haastavana rajoituksena ja motivoida itsensä kirjoittamaan työ loppun saakka.
Julkaistu Kosmoskynä 3/2004:ssa. Kuva: Mikko Saario. WWW-versio: Pasi Karppanen. Tekstien ja kuvien copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.