Kosmoksen nurkkaus - Anne Leinonen: Sivistäkää Penttejä ja Pirkkoja!
(Kosmoskynä 4/2004)
Kun olin viime kesänä Oriveden opistolla opettajana luovan kirjoittamisen peruskurssilla, törmäsin penttiin, jota voidaan pitää scifistä ja fantasiasta tietämättömän ihmisen prototyyppinä.
Opiston esitteen mukaisesti kurssini sisältönä oli opettaa tarinan rakentamista, ihan niitä perusasioita, joita jokainen voi sitten omassa kirjoittamisessaan hyödyntää. Mitään genrerajauksia siihen ei sisältynyt, vaan jokainen kurssilainen sai lähestyä tehtäviä omista lähtökohdistaan.
Yksi oppilaistani, kutsutaan häntä nyt pentiksi, ei ilmaantunut paikalle ollenkaan, vaan hän oli kuulemma viime hetkellä vaihtanut ryhmää. Aloin epäillä, että hän oli bongannut tiedotustilaisuudessa kauniimman vetäjän ja harhautunut tämän perässä väärään luokkaan. Itse kurssi sujui mukavasti, kun ryhmäkokokin oli sopivan pieni, perehdyimme tarinan aloitukseen ja kokonaisuuden rakentamiseen vapaamuotoisten tehtävien avulla.
Myöhemmin kurssipäivien aika-na yhytin tämän pentin Oriveden hotellin baarista. Esittäydyimme, ja tutun nimen kuullessani kysyinkin, miksi pentti oli minut niin brutaalisti hyljännyt.
- Kävin kotisivuillasi ja huomasin, että olet kirjoittanut scifiä ja fantasiaa. En halua kirjoittaa scifitekstejä, pentti perusteli minulle viime hetken valintaansa.
Anteeksi mitä?
Kurssiesitteessähän puhuttiin luovan kirjoittamisen perusteista. Ei siellä mitään lajityypeistä tai genreistä mainittu. Mutta näin vain kävi. Oleellistahan tässä ei ole mielestäni se, mitä pentti ajatteli minusta kirjoittajana tai opettajana, vaan se, että scifi ja fantasia olivat pentille niin punainen vaate, että hän luki kurssiesitteenkin kuin piru Raamattua ja teki julkaisuistani omia synkkiä johtopäätöksiä. Pentti oli vielä laittanut minulle sähköpostitse ennakkotehtävänsä, olisi hän voinut kysyäkin, mitä aikoisin kurssilla opettaa. Mutta ei. Science fiction ja fantasia oli hänen mielestään pahasta, vältettävä juttu. Hän ajatteli, ettei hän millään voisi koskea tieteiskirjallisuuteen, saati oppia siitä mitään. Science fictionia aktiivisesti harrastava opettaja voi vaikka aiheuttaa pahalaatuisen tartunnan!
Toisen, hieman samankaltaisen kokemuksen, sain Pieksämäellä Sylvi-Symposiumissa, jossa keskusteltiin lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Minua oli pyydetty puhumaan kotimaisesta fantasiakirjallisuudesta, ja sitä sitten esittelin niin fandomin kuin lasten- ja nuortenkirjallisuuden kannalta. Sivusin esityksessäni mm. termejä korkea ja matala fantasia, vilautin fandomin lehtiä ja heitin joitakin alan harrastajien hyvin tuntemia kirjailijanimiä.
Puheenvuoroni jälkeen kirjastoalan ihminen ja opettaja, kirjallisuudesta kiinnostunut pirkko siis, kävi kiittämässä uusista ajatuksista.
- En tiennytkään, että fantasiassa on näin monta puolta.
- Kannattaa siis lukea muutakin kuin Potteria!
- Leena Krohn, Johanna Sinisalo ja Pasi Jääskeläinen olivat ihan uusia nimiä tässä yhteydessä. Pitää vissiin tutustua.
Pirkkojen palaute oli positiivinen ja innostunut, mutta yhtä lailla kuin pentin tapauksessa, se kieli tiedon vähyydestä ja ennakko-olettamuksista. Nyt voidaan tietenkin kysyä, onko ylipäänsä tarvetta sivistää, valistaa ja ehkä käännyttää näitä penttejä ja pirkkoja science fictionille myönteisimmiksi. Mielestäni sitä on syytä tehdä aina silloin kuin se vaivattomasti onnistuu. Pentit, jotka ovat jo kantansa valinneet, ovat vaikeampia tapauksia, mutta uskon, että monen kohdalla inho perustuu olettamuksiin ja yleistyksiin. En pidä tarpeellisena käännyttää heitä (jos se ylipäänsä on mahdollista), mutta sivistäminen voisi estää heitä tekemästä enempää vahinkoa ympäristössään.
Hyvä olisi, jos ihmisten suhtautuminen tieteiskirjallisuuteen perustuisi edes jollakin tasolla faktoihin, eikä suinkaan epämääräisiin olettamuksiin. Omalta osaltamme voimme tehdä jotakin, jos ei muuta niin korostaa tieteiskirjallisuuden moninaisuutta ja monipuolisuutta ja vetää keskustelua pois laserpyssyistä ja velhosauvoista. Tilalle voi tarjota haasteita vaikka siitä, millaisen uudenlaisen näkökulman tieteiskirjallisuus voi antaa kokemaamme todellisuuteen. Pidemmän päälle se edistää kaikkien etuja, niin kirjoittajien kuin lukijoidenkin.PS. Jos kurssilaisia saadaan riittävästi kasaan, Orivedellä järjestetään ensi kesänä fantasiakirjoittamisen kurssi. Kaikkien penttien kauhuksi!
Julkaistu Kosmoskynä 4/2004:ssä. Sisällön copyright tekijän. Kaikki oikeudet pidätetään.