M.G. Soikkeli: Olisin minä vain helisevä vaski
(Portti 2/98)
 
M.G. Soikkelin Olisin minä vain helisevä vaski (Portti 2/98) on Paarmageddonia perinteisempi fantasiatarina. Fantasiamaailman kuvailuun (eli tunnelmalliseen kielimaalailuun) perustuva tarina etenee vakavasti ja pelkän kertojan äänen varassa. Tunnelma novellissa on kuin Silverbergin Yön Siivissä tai Clarken Lapsuuden lopussa, jos vertailukohtia halutaan etsiä suomennetusta materiaalista.

"Koska mikään czalcin liikkeissä ei ole turhaa, mikään muuta kuin tarkoituksellista, sen ilmaankohoaminen on nujertaa heidän mielensä. Kuin parvi ajatuksia, joilla on yhteiset siivet ja yhteinen tahto, olento liikahtaa ilmestyksenä heidän ylitseen. Se kohoaa kevyin siiveniskuin pimeään, kunnes he tajuavat kuinka ylös korkeuksiin luolaksi luultu holvi avartuu. Järkytyksensä lävitse he kuulevat kuilun korkeuksista lisää huokausten lailla havaittavia siiveniskuja. Yksikään niistä ei laskeudu valokehän ulottuville."

Kielellisesti rikas(tettu; ammattimies asialla) tarina, jossa juoni risteilee Usherin talon häviön, Baabelin tarinan ja Rocky Horror Show'n välillä. paremmanpuoleista fantasiaa, mutta tuskin Atorox-voittaja. Sijoitus: 5.-7.

Pekka Sirkiä