Jukka Laajarinne: Olin jo vienyt roskiksen
(Spin 3/99)

Olin jo vienyt roskiksen on kerrassaan kompakti perhekuvaus, jonka piikki osuu kirpeästi – itse asiassa on helppo kuvitella, millaiset tilanteet ovat johtaneet siihen, että tämä novelli on kirjoitettu.

"Kuka lähtee kauppaan?" "Minulla on verensokeri liian alhaalla", Mataleena totesi riutuneena. "En välttämättä selviäisi kauppaan asti. Bussipysäkille on matkaa yli kolmesataa metriä."

Idea on herkullinen, mutta pieni, joten kirjoittaja pysyy viisaasti myös niukassa formaatissa. Erityisesti pitää kiittää vähäeleistä sanontaa, jolla luodaan melkein kotimaisen realismin sävyjä. Tällä keinoin loppuhuipennus – jos sitä nyt voidaan näin luonnehtia – räjähtää silmille juuri oikealla hetkellä; huumorikin kirkastuu vasta vähin erin. Ajoitus siis toimii mitä mainioimmin ja antaa harkitun vaikutelman.

Totta puhuen luulin, että tämäntapaista satiiria olisi melkein mahdoton tehdä niin, että se tosiaan huvittaisi saati herättäisi muita tuntemuksia. Myönnettävä on, että Laajarinne onnistuu; novellin nimikin osuu – kerrankin – kymppiin.
 
Sari Peltoniemi