Petri Salin: Jumalan puistossa
(Portti 1/99)

Älkää antako nimen hämätä. Petri Salinin Jumalan puistossa edustaa juhlallisesta otsikostaan huolimatta varsin hurttia huumoria. Kaiketikin jonkinlaiseksi episodinovelliksi luonnehdittava tarina koostuu viidestä, toisistaan irrallisesta jaksosta, joiden kautta Salin kertoo, mitä maailmassa tapahtuisi, jos kuolema äkkiä häviäisi. Eläkeläisrouva Hulda Häkkisen jokseenkin morbidinoloisesta obituaariharrastuksesta käynnistyvän tarinan jaksojen mittakaava suurenee asteittain ja viimeisessä ollaankin sitten varsin kaukana Hietaniemen hautausmaalta.

Paitsi mittakaava, muuttuu myös tarinoissa käytettävän komiikan vaihde. Siinä missä ensimmäisessä jaksossa huumori on vielä melko katkeranoloista, satuttavaakin kuvausta eläkeläisen arjesta, on tyylilaji tarinan päättävässä osassa muuttunut jo täydeksi farssiksi. (Jotenkin tuli Mies ja alaston ase ykkösen aloittava kohtaus mieleen...) Omalla tavallaan mielenkiintoisen Salinin tarinasta tekee myös sen sitoutuneisuus aikaan, jolloin se on kirjoitettu, mukana suorastaan vilisee ajastamme tuttuja koti- ja ulkomaisia ja poliittisia silmäätekeviä. Nyt tarina saattaa vaikuttaa hupaisankin ajankohtaiselta, mutta jo muutaman vuoden kuluessa novelli tulee muuttumaan historiankuvaukseksi. Ei varsinaisesti mitään Suurta Kirjallisuutta, mutta oiva huumoripläjäys.

Pasi Karppanen