Pasi Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha
(Kosmoskynä 2/99)

Aikuiset ja lapset näkevät maailman eri tavoilla. Tämä on aihe, jota lukemattomat kirjailijat ovat hyödyntäneet halutessaan vapauttaa tarinansa reaalitodellisuuden kahleista. Lapsipäähenkilöitä aiemminkin menestyksellä käyttäneen Pasi Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha on tunnelmapala, joka kertoo pienen Murmeli-tytön sekä tämän isän välisestä, sattuman kautta omalaatuisen käänteen saavasta keskustelusta. Keskustelu purkaa auki tarinan, joka yhdellä tasolla on kertomus lentokoneella taivaalta pudonneesta eläinlastista ja kaikesta siitä, mitä sen jälkeen tapahtui, toisella tasolla jotain aivan muuta.

Kuten kirjoittaja itse samasta lehdestä löytyvässä artikkelissa kertoo, on tarina alunperin kirjoitettu, ei scifiksi, vaan nimenomaan "tavallista" kirjoituskilpailua varten. Tämä näkyy myös itse novellissa ja kirjoittajan on selvästi täytynyt pitää suitset tiukalla tarinallisten tasojen limittymisen ja muiden tapahtumat reaalitodellisuudesta irrottavien elementtien kanssa. Oikeastaan ainoa tällaiseksi luokiteltava on lapsinäkökulma, jota Jääskeläinen käyttää perustamalla novellin ei yhteen, vaan kahteen, erillisissä aikatasoissa vaikuttavaan lapsipäähenkilöön, joiden muodostaman emotionaalisen siivilän läpi varsinainen tarina suodattuu.

Itse juoni on novellissa viime kädessä sivuosassa ja sen suurimmat vahvuudet löytyvät nimenomaan onnistuneesta ihmiskuvauksesta. Novelli kertoo karun tarinan väkivallan tuhoavasta vaikutuksesta ja viattomuuden menetyksestä, mutta tekee sen verhoten tapahtumat vertauskuviin. Kuvitelman ja todellisuuden, lasten ja aikuisten maailman välistä ristiriitaa novelli käyttää myös tarinaa pehmentävän huumorin luomiseen ja paikoitellen novelli on jopa hysteerisen hauska. Lukijan naurussa on kuitenkin palan tunne kurkussa. niin valitettavan tuttuja ja yleisiä asioita novelli käsittelee.

Se, onko Taivaalta pudonnut eläintarha scifiä tai ylipäätään sitä, mitä spekulatiiviseksi fiktioksi tavataan kutsua, on novellin itsensä kannalta aiheeton kysymys. Hyvä kirjallisuus on hyvää kirjallisuutta huolimatta siitä, millaisia sen käyttämät vieraannuttavat elementit ovat.
 
Pasi Karppanen