Mari Saario: Puhdasviljelmä
(Spin 6/99)

Puhdasviljelmä alkaa perusteellisella mutta kiintoisalla kuvauksella mikrobiologin työstä. Kirjoittaja on tarkoin perillä siitä, mistä kirjoittaa, muttei silti sorru hämärään tai kuivakkaan tieteellisyyteen. Epäilemättä hänellä on mahdollisuus ja kykyä ammentaa erikoisalastaan paljonkin kaikenlaista mielenkiintoista näin kaunokirjallisellakin rintamalla.

Minä-muotoisen mikrobiologia-osuuden jälkeen siirrytään hiukan yllättäen fraktaalikuvioiden tanssiin, kosmoksen suuriin mullistuksiin. Tämäkin jakso on mielenkiintoinen ja nokkelasti toteutettu. Tämä osuus on myös selvästi tiiviimpi kuin alkupuoli, jossa rupatellaan hyvinkin laveasti. Alun minä palaa vielä yhden kappaleen ajaksi hiukan selittämään, mutta loppuunsa novelli ehättää hyvinkin kiireesti. Ja sitten lukija joutuukin ihmetyksen valtaan: - Hei, hetkinen…mitäs tässä oikein tapahtuikaan? Miten mikrobiologi ja fraktaalit liittyvät toisiinsa?

Kun novellin nimi on Puhdasviljelmä, niin sitä täytyy tietenkin pitää merkitsevänä evästyksenä. Joku nokkelampi ehkä hoksaa metaforan helpostikin, mutta minulta se oli pahasti hukassa. Ja vaikka viljelmät olisi helppokin yhdistää luojafraktaaleihin, niin alkuosio alkaa vaikuttaa auttamattoman pitkältä. Siinä esitellään perusteellisesti (sinänsä kiinnostavia) asioita, jotka eivät liity tarinan ytimeen oikein mitenkään. Novelli ei ole koherentti, sillä ainekset ovat oudossa suhteessa ja järjestyksessä. Tuntuukin siltä, että käsissä on kelpoisat eväät, mutta ne pitää saada sommiteltua uusiksi. Novelli saattaa olla liian ahdas astia – kannattaa harkita pitempää muotoa tai ihan erillisten novellien nippua.

Sari Peltoniemi