Pasi Jääskeläinen: Mekaanikko
(Spin 1/00)Pasi Jääskeläisen Mekaanikko on idealtaan oikeastaan aika yksinkertainen: pieni Mekaanikko-poika löytää sähkölaitteitten todellisen olemuksen elikkäs ötökän, joka pitää vapauttaa. Tällä kertaa Jääskeläinen ei myöskään kehittele runsaita sivupolkuverkostoja vaan kertoo levollisesti sadun aikuisille. Fantasia sijoittuu näppärästi arkeen ja siinä sivussa tulee terävästi tarkasteltua mm. kasvatusperiaatteita.
Samaan tapaan kuin tuonnempana arvioitavassa M.G. Soikkelin novellissa, osoittautuu tässä tarinassa keskeiseksi seikaksi se, miten asia esitetään. Tietenkin tämä on kirjoittamisen perusasia aina ja kaikilla, mutta tässäkin tapauksessa siitä haluan erikseen mainita. Ajatelkaa vaikka Stephen Kingiä: eikö teistäkin tunnu naurettavalta ajatus tarinasta, jonka päähenkilö on tappaja-auto? Tai demonin riivaama pyykkikone?
En osaa analysoida, mistä kaikesta Jääskeläisen (tai Kingin) tyyli muodostuu; minkälaisista lauserakenteista ja sanankäänteistä imu syntyy. Voin vain aavistella, miten nämä pikku mekaanikot suunnittelevat tekstinsä, valikoivat palaset huolella ja ripottelevat pitkin matkaa koukkuja, jotka analyyttinenkin lukija huomaa vasta sitten kun ei enää pääse irti.
En väitä, etteikö tämän novellin kantava ideakin olisi hauska, mutta suurimman nautinnon ainakin minä saan siitä, kuinka kertomus tulee ikään kuin liki. Tempo on levollinen ja tapahtumia pedataan huolellisesti; niin sadusta tulee tosi. Jääskeläinen osaa jutustella, ja nyt siihen tarjoaa erityisen hyvän mahdollisuuden minäkertoja, jolle on ikään kuin luvallista olla jotakin muuta kuin lakonisen jämpti. Jutustelussa on silti se varjopuoli, että useimmiten syntyy pieniä rönsyjä, jotka ovat paitsi tarpeettomia myös tehonsyöjiä. Tässä novellissa niitä tosin ei ole monta.
Jääskeläisen novelli on koko maisema, tyylitelty toki, mutta silti yksityiskohtainen. Hän venyttää ideaansa ja tarkastelee sitä eri kulmista. Olen ymmärtänyt, ettei tämäntyylinen novellointi ole Suomessa tällä haavaa kovin muodikasta, mutta ihmettelen silti, kun edes yhdelle Jääskeläiselle ei tahdo löytyä sijaa kirjallisuuskentältä. Mielestäni hän kykenee tälläkin novellilla vastaamaan hyvin monenlaisten lukijoitten vaatimuksiin. Jos minä olisin kustantaja, niin pestaisin tämän miehen ja keräisin rahat pois niin korkeakirjallisuuden ystäviltä kuin teinipojiltakin.
Sari Peltoniemi