Else Lassila: Vihreinä lähtevät lehdet
(Portti 1/00)

Ollaan Suomessa, aika on nyt. Lannoitetehtaan työntekijät pussittavat uutta ihmeravinnetta. Tehtaan miehet soittavat naisille suutaan ja käyttäytyvät muutenkin näitä kohtaan karkeasti. Päähenkilö on pakkauslinjalla töitä painava Hille, naimisissa oleva ja jo keski-ikää lähestyvä nainen. Kotona ei mene hyvin, tytär on murkkuiässä ja mies juoksee vieraissa. Arjen harmaus painaa päälle kunnes ilma tuntuu loppuvan. – Suomalaista ahdistusproosaa tuoreen Finlandia-palkintoehdokkaan sivuilta? Ei, vaan Portin novellikilpailussa kunniamaininnalle päässyt Else Lassilan scifinovelli Vihreinä lähtevät lehdet.

Lassilan tarinan suurin vahvuus on sen luoma painostava ilmapiiri. Näin ahdistavana en ole koskaan lukenut suomalaista arkitodellisuutta kuvattavan. Novellin ihmiskuvaus on niinikään osuvaa, kaikessa inhorealistisuudessaan paikoin jopa ihailtavan luotaantyöntävää ja tarinassa esiintyvät tyypit tuttuja jokaiselle, joka on jossain elämänsä vaiheessa ollut tehtaassa töissä. Varsin taiten novelli myös rakentaa kuvauksen kokoon kuristuvasta maailmasta. Toisin kuin päähenkilö, lukija tajuaa mitä on tapahtumassa, muttei voi kuin seurata Hillen asteittain tapahtuvaa vieraantumista todellisuudesta.

Vaikka novellilla siis onkin ansionsa, on myönnettävä, että enemmän paikallaan se olisi sittenkin ollut muualla kuin scifilehden sivuilla. Niin yksisilmäiseltä kuin se saattaakin kuulostaa, ei Vihreinä lähtevät lehdet nimittäin ole scifiä tai muutakaan spekulatiiviseksi fiktioksi luettavaa kirjallisuutta. Tapahtumat edes jollain tavalla arkitodellisuudesta irrottava elementti yksinkertaisesti loistaa poissaolollaan. Kirjoittajalla on selvästi kykyjä arkiproosan luomiseen, mutta näin sovellettuna nuo kyvyt eivät pääse oikeuksiinsa ja tuloksena on vain petetyksi itsensä tunteva lukija.

Pasi Karppanen