Kari Tanskanen: Aistit
(Finnzine 3/98 - 3/99)

Keväällä esikoiskirjansa Joutilaisuusinstituutti (Welkin Books, 2000) julkaisut Kari Tanskanen on kirjoittajana vahvimmillaan antaessaan mielikuvituksensa hyppiä tajunnoista (ja elämänmuodoista) toiseen. Milloin Elijah-astronautti, milloin cameleon, milloin salamander, milloin pisces... tai Arat Askenski, kirjoittajan ilmeinen alter ego... Kaikki nämä ovat erikoisen kirjoittajalahjakkuuden mielen tuotteita; ja osa Finnzinessä ilmestyneistä teksteistä esikoisteoksessa myöhemmin mukana olleita.

Tylsintä ja pitkästyttävintä tekstiä Tanskaselta on lukea tavanomaista, arkisen järjen tasolla etenevää pornopätkää (Aistien osa 3, Fz 1/99), jossa ei siinäkään millään muotoa mennä julkaisukynnyksen ali. Macho- ja skitzo-androidin matkasta (osin jopa inhimillisten) aistien maailmaan kertova novellisarja tosin vaatinee tämän virityksen, ikään kuin pakollisena kuviona. Ja onhan aisti-iloittelu samalla lepohetki Tanskasen assosiaatioproosan (proosarunon?) parissa vietettyjen osien 1-2 jälkeen.

"Te van Houtenin kaakaota ostakaa!" (tätä edesmenneen neuvostolyriikan tunnetuimpiin kuuluvaa repliikkiä ei Tanskasella ole, mutta aivan hyvin voisi olla; vrt. osa 1, Fz 3/98, s. 22: "Have a break, have a -- ").

Parhaimmillaan ja nautittavimmillaan Tanskasen teksti on kirjoittajan antaessa tajuntansa virrata esteettömästi, ilman turhia kytköksiä tähän inhaan triviaaliin eksistenssiin, kuten hienosti sanonta kuuluu... Näissä kohdin Tanskasen tekstin runous ja proosallisuus ovat enemmän kuin osiensa summa.

Toivottomimmillaan ja huonoimmillaan hänen tekstinsä on silloin kun mies ja nainen keskustelevat keskenään kotioloissa... aarrrgghhh... Huomio, Suomen äärimmäisen harvat oikeat kustannustoimittajat, punakynää ja saksia kliseiselle Tanskaselle, pliis!!!

Ja mistä kuuluu, kuka käskee? Sanonko, mitä häh. Yy kaa koo, lähdemme Vietnamiin, heitä pois kirjasi ja tartu aseeseen; helmiäisportit auki, yy kaa koo. 4304¤%##"5099¤C¤C¤C¤ Kolme postiin neljä. Potenssit pois! .

..Jyy kat tö point?

Aivan, tätä on Tanskanen; tässä on Tanskasen tekstien aidoin olemus ja syvin viehätys. Aisti-iloittelua ilman tajunnan häiritseviä rajoja logiikasta ja... järjestä...? hip hop hei... puhumattakaan. Mutta ei teksti sentään aivan "nonsenseä" ole... Ei, ei sentään... Herranjumala, jättiläiskanit hyökkäävät...! ...taas..

Annetaanpa kirjoittajalle itselleen puheenvuoro (osa 5; Fz 3/99, s. 31):

"Älähän ole ylikriittiinen. Ei se teksti niin toivottaman surkeaa ole. Julkaisukelvotonta tietenkin, mutta jokin siinä viehättää minua.
Mikähän se JOKIN mahtaa olla?
En pysty vielä erittelemään, täytyy perehtyä tekstiin tarkemmin.
Et kai aio lukea sitä uudestaan?
Et kai aio estää minua lukemasta sitä?"

Todettakoon vielä lopuksi, että Tanskasen "assosiaatio-tyyli" toimii paremmin lyhyissä kuin pitkissä pätkissä. (Mielestäni Joutilaisuusinstituutin novellijärjestyksen olisi pitänyt olla päinvastainen, ja parhaiten olisi käynyt, jos alun novellit olisi pätkitty lyhyemmiksi osiksi kirjan loppuun; ja pääosin jopa jätetty pois.)

Mutta lukeaa silti Tanskasen tekstejä; niissä on kyllä sitä "jotain"... Ainakin ne antavat toisen näkökulman... Ja mm. Joutilaisuusinstituutissa oleva kuvaus androidipäähenkilön amokista on mielestäni selvää klassikkoaineista ;-)

Pekka Sirkiä