Petri Salin: Binäärisonetti
(Finnzine 1/00)

Petri Salin on taas lempiaiheensa parissa. Tällä kertaa hän lennättää Shakespearen tulevaisuuteen ja kohottaa hänet melkoisen korkeaan arvoon. Miljöönä hohkaa hikinen Buenos Aires, jossa päähenkilö, minäkertoja, kaupittelee Shakespearen teoksia. Muuan taho on niistä erityisen kiinnostunut, mikä on ruvennut askarruttamaan sankariamme. Hän päättää selvittää asian. Juoni etenee sangen suoraviivaisesti loppuratkaisuun, joka sitten taas on aika vekkuli. Suoraviivaisuus ylittää soveliaisuuden rajat kohdassa, jossa päähenkilö vangitaan; koko vangitsemistapahtuma kuitataan seuraavasti: "He saavat minut kiinni nopeammin kuin osaan odottaa. Vastarinta on turhaa. He ruiskuttavat käsivarteeni jotakin. Olin niin lähellä onnistumista."

Jos kohta juoni kulkee hiukan kulmikkaasti, niin ympäristön ja tunnelmien kuvaaminen onnistuu paremmin. Alkukuva tosin taitaa olla Blade Runnerista. Ajankohta ilmenee sutjakasti pieninä sanoina ja huomautuksina: "Sytytän sikarin. Se on aito havannalainen Romeo y Julieta. Niin aito kuin parhaimmalla nanoteknologialla voidaan valmistaa." Voimaa on myös ajatuksissa, siinä peruskudelmassa, jolle novelli on perustettu. Novellin idea on viehättävän velmu; Salin onnistuu puristamaan muutamasta kliseestä jotakin uutta. Siellä täällä vilkkuu lausehelmiä, joita jää tavaamaan toisenkin kerran: "Kirjat pyrkivät ohjelmoimaan meidät uudestaan."

Jostakin syystä Salin suosii tässä novellissa lyhyttä, yhden lauseen virkettä. Sellainen alkaa puuduttaa varsin nopeasti, vaikka tavallaan sopiikin tyyliin eli tällaiseen hiukan dekkarihenkiseen tulevaisuuskehitelmään. Niin ikään pidän hiukan arveluttavana pitkähköjä englanninkielisiä sitaatteja; jopa yksi keskustelu käydään englanniksi.

Sikäli se tietysti on perusteltua, että käsitellään nimenomaan Shakespearea. Englanti menettelee siksikin, että useimmat meistä sitä ymmärtävät. Traditioomme kumminkin kuuluu kätevä sisäinen käännöskone, jonka ansiosta meidän ei tarvitse kirjoittaa puheita sillä kielellä kuin ne lausutaan. Pikku repliikit tietysti antavat toisinaan mukavaa paikallisväriä, mutta pitempiä vieraskielisiä lausumia ja keskusteluja kannattaa mielestäni harkita perusteellisesti.

Sari Peltoniemi