Kari Tanskanen: Imuri
(Kosmoskynä 1/00)

Onhan sitä itsekin tullut monta kertaa epäilleeksi, että pölynimurissa on demoni. Silti tästä novellista on vaikea löytää mitään innostavaa. Novellin nimi kertoo juonesta kaiken tarpeellisen – ehkä vielä tarkempi olisi "Vaarallinen imuri". Heti kättelyssä ilmenee, että siivouskomerossa väijyy hyvin kykeneväinen tomunimijä. Lopun saattaakin sitten arvata.

Päähenkilö on pullea mieshenkilö, jolle vaimo puhuu rumasti niin kuin vaimoilla on tapana: "…ja taatusti saat olla saamatta muutamaan aikaan! Kattoisit etees etkä törmäilis tuolla tavoin ja laihduttaaki taas saisit, jos susta olis edes siihen, senkin läskiahteri!" Miesparka imuroi ahkerasti ja elättelee toivetta, että sittenkin pääsisi "kastamaan kärkeä myöhemmin illalla".

Novellin tarkoitus on olla hauska; ehkä se jonkun mielestä onkin. Ehkä jotakuta huvittaa kuvaus vaimosta, joka makaa selällään lattialla hame kasvoille lennähtäneenä ja tuskasta kipristellen. Ehkä jotakuta naurattaa imurin pohdiskelu roskakulttuurin ihanuudesta. Minua hymyilyttivät muutamat sanavalinnat, mutta ei sitten muu. Ja kun huumori ei aukea, niin mitään muutakaan antia on tästä novellista paha repiä. Kielellisesti Tanskanen on varmasti lahjakas ja näppärä, mutta tässä jutussa kyvyt hautautuvat puisevan idean ja väkinäisen komiikan suohon.

Sari Peltoniemi