Sinimaaria Kangas: Sulen seinä
(Portti 4/00)

Sinimaaria Kankaan novellit ovat mielestäni usein olleet poikkeuksellisen vaikuttavia sekä ideoittensa että kielensä puolesta. Sulen seinän kohdalla tuntuu kumminkin iskeneen kiire. Sulen seinässä perusidea on kiinnostava, mutta samalla sen verran korkealentoinen, että vaatisi huolellista perustusta. Kyse on limaseinästä, joka yllättäen ilmaantuu halkaisemaan koko maailman. Seinän pystyvät tuhoamaan (syljellään) vain tietynlaiset olennot, joitten perimässä on aineksia sekä pohjoisesta että etelästä.

Tätä ideaa ei saa niellyksi, koska sen hassuus verhotaan niin hätäisesti. Juonenkulussa on norsunmentäviä aukkoja ja kielellisestikin Kangas hapuilee: toistaa itseään ja tekee omituisia sanavalintoja sekä suoranaisia virheitä. Jo varhaisessa vaiheessa runnotaan kehiin keino seinän tuhoamiseksi. Asia onkin sitä myöten selvä; lukijalle ei enää jää erityistä ihmettelemisen tai jännittämisen aihetta. Pakolliset loppuselityksetkin hoidetaan niin kiivaassa tempossa, että voi melkein kuvitella miten kirjoittaja on vilkuillut kellonviisareita: pakko ehtiä postiin ennen kuin se suljetaan ja Portti-kisan määräaika umpeutuu.

Kuvailijana Kangas on mielestäni erittäin taitava, eikä hän sitä puolta kokonaan tuhri tässäkään tekstissä. Hän löytää omaperäisiä ja vaikuttavia yksityiskohtia esittelemään sekä henkilöitään että miljöitään. Monin paikoin Sulen seinää on kaikesta huolimatta ilo lukea. Sitäkin enemmän sitten harmittaa, kun se on jäänyt raakileeksi.

Sari Peltoniemi