Petri Salin: Valtio
(Finnzine 4/00)

"Unta vain on lyhyt elämämme."

Tämänkertaisen Shakespeare-kehitelmän päähenkilönä on Myrsky-näytelmästä tuttu Caliban, ihmisen, kalan ja liskon sekasikiö, joka asuu idyllisellä paratiisisaarella. Iso S (enkä nyt tarkoita Salinia) – tuo sf-kirjallisuuden arkkivaari – tarjoaa tässäkin mainion pesämunan, jonka Petri Salin käyttää taidokkaasti ja tarkkasilmäisesti hyväksi. Novelli tietenkin sisältää viitteitä lähtötekstiin, mutta lukijan ei ole välttämätöntä Myrsky-näytelmää tuntea.

Caliban on tragikoominen hahmo, josta Salin saa paljon irti. Calibanin liikkuminen olo- ja valtiomuodosta toiseen on lumoavaa luettavaa. Hän mm. koettaa kaitsea kalat kuuliaisiksi alamaisiksi ja ottaa toistuvasti yhteen ahneen mustekalan kanssa. "Ei liene aivan yleisessä tiedossa se seikka, että kiertämällä lonkeron pään rullalle siitä saa vallan erinomaisen nyrkin."

Caliban saa vastaparikseen salaperäisen Miettisen, joka himoitsee Prosperon loitsukirjaa. Calibania on helppo naruttaa, mutta loihtiminen ei ole yhtä yksinkertaista. Miettinen kumminkin tulee auttaneeksi Calibania ymmärtämään kansanvallan merkityksen sekä järjestäneeksi saarelle kansan, joka luonnollisesti on merkittävä osa mainittua yhteiskuntajärjestelmää.

Vähäinen henkilömiehitys ja niukaksi rajattu miljöö riittävät mainiosti rakennusaineiksi. Sekasikiö Caliban kirvoittaa sekä hyvät naurut että sitä empatiaa, jota tämäntapaiset hahmot väistämättä keräävät kontolleen. Toimintaakin riittää yltäkylläisesti. Kuivakampi kirjoittaja olisi pistänyt Calibanin ja Miettisen haastamaan loputonta pohdiskelevaa dialogia, mutta nyt pohdinnat on lukijaystävällisesti sijoitettu rivien väliin. Tärkeintä on, että merivesi kuohuaa ja maagiset salamat singahtelevat samaan tyyliin kuin lähtötekstissä ja ison S:n draamoissa yleensäkin; me viihdymme, meitä itkettää ja varsinkin naurattaa – tarina ja henkilöt siis jäävät mieleen.

Sari Peltoniemi