Toni Salmivuori: Aavevaunu
(Spin 1/01)

Aavevaunu on sellainen hiukan erilainen sf-novelli, siis meidän friikkien näkökulmasta katsottuna. Itse asiassa se on sellainen sf-novelli joka voisi kelvata valtavirrankin ystäville, ja jota he voisivat ystävällisesti luonnehtia absurdiksi ja sadunomaiseksi.

Taikuri Oskari Toivonen kerää raitiovaunuunsa kaikenkarvaista väkeä jalkapuolesta oravasta pulskaan avantouimariin. Symboliikka aukenee nopeasti, mutta tekstin juju ei olekaan siinä, vaan hauskassa tavassa kuvata ratikan matkaa ja taikurin vaiheita. Tupakkitehtailijan puutarhassa patsaatkin vetävät röökiä, puutarhuri käyttää kukkia sairaalan happiteltassa ja niin poispäin.

Tarinassa vallitsee aivan oma logiikkansa. Nova-raatia siteeratakseni: "On huima lähtökohta lähestyä aihetta kuin aihetta unen ja taian logiikan kautta. Lähestymistapa tarkoittaa, että lukija jää ikään kuin oman onnensa nojaan eikä välttämättä pysty hahmottamaan kaikkea, mistä on kysymys. Lukukokemus saattaa muodostua kiehtovaksi tai luotaantyöntäväksi, lukija joko uppoutuu kirjoittajan luomaan maailmaan tai ei saa siihen minkäänlaista kontaktia. Aavevaunu toimii oikeastaan yllättävänkin hyvin. Siinä on hullua eteenpäin rientämistä, suoraan tajuntaa puhuttelevia kuvia ja helposti aukeavia hahmoja."

Novellin ansioita ovat myös omaäänisyys, mainio nimistö ja se lämmin sävy, jolla matkustajia kuvataan. Mutta taikurin ainoa taika jää käyttämättä. Mikä se mahtaa olla?

(Novelli sijoittui vuoden 2000 Nova-kisassa neljännelle sijalle.)

Sari Peltoniemi