Boris Hurtta: Kaksi lystikästä kirjahullua
(Portti 2/01)

Hurtan mainiot bibliofiilit ansaitsisivat jo päästä kovien kansien väliin. Nämä tarinat ovat jo kirjallisen tyylinsä puolesta niin erikoisia ja viehättäviä, että varmasti kiinnostaisivat laajempaakin lukijakuntaa. Siksi toiseksi ne olisivat loistavaa tyylittelyn oppimateriaalia nuoremmalle kirjoittajapolvelle: tällaista tarinaa pystyy iskemään, kun vaivautuu perehtymään, etten sanoisi uppoutumaan, taustoihin niin, että jokainen yksityiskohta istuu maisemaan ja jokainen sanavalinta sopii tyyliin.

Tällä kertaa juttu on tavallista pienimuotoisempi eikä siihen sisälly demonisia käänteitä, joihin Hurtan novelleissa on päästy tottumaan. Itse asiassa tämän tekstin spekulatiiviset elementit ovat muutenkin sen verran niukat, että Atorox-listalle ei liene asiaa. Kaksi kirjanhimoista ukkelia on suurin uhrauksin päässyt pariisilaiseen antikvariaattiin, joka on tulvillaan himoittuja aarteita. Mitä tapahtuu, kun bibliofiiliä loukataan verisesti? Ukkojen arvomaailma on tietysti lukijoille jo ennalta selvä, mutta Hurtta sekoittaa pakkaa hiukan ja harhauttaa lukijaa tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä. Loppuoivallus onkin sitten makea.

Roope Ankka on se henkilö, joka näistä sedistä – niin kuin toki kiihkomielisistä keräilijöistä ylipäätäänkin – tulee voimakkaimmin mieleen. Kunnia on tärkeä asia, mutta ei niin tärkeä, että sen suojelemiseksi kannattaisi vaarantaa kirjakeräelmiä.
SP