Petri Laine: Rauniolinnan vanki
(Portti 2/01)

Tässä tarinassa vuorotellaan kahden aikatason välillä: suomalainen herrasmies tuntee nykyajassa outoa vetoa Ruotsin vallan aikaiseen saariston rauniolinnaan, kun taas kauempana aikalinjassa, 1700-luvun lopulla, mies venäläisessä univormussa soutaa linnoitukselle varoittamaan venäläislaivaston hyökkäyksestä. Tarina etenee kysymyksien varassa: Miksi herrasmies tuntee vetoa linnaan? Kuka tuo 1700-luvun mies lopulta on? Voiko linnakkeen komentaja luottaa hänen varoituksiinsa?

Osa kysymyksistä jää ilman lopullisia vastauksia. Venäläispukuisen varoittajan henkilöllisyys ja taustat jäävät epämääräisesti kahden vaiheille. Muut mysteerit kiertyvät uudestisyntymän ympärille. Tarinan perimmäinen idea tuntuu nojaavan näihin seikkoihin, mutta en oikein ymmärrä sen mielekkyyttä. Loppukohtauksessa miehet puntaroivat edellisen elämän syntyjä syviä. Ihmisen ei pidä surra syntejään, jos hän on uskonut tekevänsä oikein, eikä varsinkaan silloin, kun synnit on tehty jo edellisessä elämässä? Tuohon kohtaukseen tuntuu piilevän jotain uskomattoman tympeämielistä. Jos novellissa on aineksia mielekkäämmille loppupäätelmille, minä en osaa avata niitä.

Petri Laine kirjoittaa sujuvaa kieltä, ja hän myös totta vie osaa kertoa tarinaa ja luoda tunnelmaa. Siksipä harmittaa niin vietävästi, että tarinan perusidea vaikuttaa lähinnä hölmöltä ja sisältö on yhtä tyhjän kanssa. Onko tarinaan otettu uudestisyntymä lähtökohdaksi vain sen takia, että on päästy kuvaamaan purjelaivojen meritaistelua scifi-lehdessä? Ehkä olisi kannattanut kirjoittaa ihan rehellinen laivastoseikkailu ilman sf-elementtejä, sillä minusta kyseinen kohtaus on novellin parasta antia: siinä on ruudinsavun tuntua ja tykkien jylyä.

Muitakin Laineen tekstejä lukiessani olen törmännyt samoihin rasituksiin. Ideat tuntuvat kuluneilta ja toteutus sujuvalta, mutta epämääräisen tyhjältä. (Esimerkiksi novelli Tie (Spin 3/01) on kuin tylsähkö Twilight Zone -tv-sarjan jakso, josta ei oikein ota selvää, mihin sillä on pyritty.) En halua tällä kritiikillä lannistaa Lainetta, vaan päinvastoin kannustaa entistä kovempiin suorituksiin. Hän kirjoittaa jo sen verran kovalla ja varmalla tasolla, että voisi olla pienen aikalisän paikka ja miettiä, mitä hän oikeastaan haluaa tarinoillaan kertoa ja miten hän voisi repiä itsestään enemmän tehoja irti. Tarinaideoitakin kannattaisi miettiä toinenkin tovi. Minusta Laineella olisi rahkeita kunnianhimoisempaankin tekstiin kuin Rauniolinnan vanki.

Jarmo Karonen