Jouni Rikhard Vienola: Nooan arkki
(Portti 2/01)

Jouni Rikhard Vienolan novelli Nooan arkki on mielenkiintoinen tapaus. Sen ainekset ovat kuluneet, mutta toisaalta ne on onnistuttu pukemaan sellaiseen muotoon, että tuloksena on jotain uutta. Perusidea novellissa on tuttuakin tutumpi. Novelli käynnistyy kuvauksella takapajuisen agraariyhteisön elämästä oudolla tapaa rajatussa ympäristössä. Sitten yksi ihminen, päähenkilö, onnistuu rikkomaan tuon maailman rajat ja katsomaan mitä niiden takana on. Omaperäiseksi perusideaa ei voi hyvällä tahdollakaan nimittää, mutta Vienola onnistuu välttämään pahimmat kliseisyyden karikot lastaamalla tarinan täyteen rankkaa vanhatestamentillista kuvastoa.

Rakenteellisesti Nooan arkki pysyy kokolailla hyvin kasassa, olkoonkin että painottuu ajallisesti turhan paljon tarinan alkuvaiheisiin. Tarinan käynnistävä agraarivaihe on tehty hyvin henkilöiden välisine suhteineen kaikkineen ja onkin kiireettömyydessään novellin parasta antia. Juonen päästessä kunnolla liikkeelle tapahtumat alkavat rullata nopeammin ja lopussa vauhti on jo sitä luokkaa, että helposti epäilee joko ajan tai energian puutteen iskeneen kirjoittajaan. Loppumetreillä mukana on jopa sellaista ongelmatonta ongelmien ratkaisua ja suorastaan julistavaa otetta, että tarina tuo etsimättä mieleen Ayn Randin Hymnin (kts. Portti 3/97).

Randin novellin tavoin myös Vienolan tarina puhuu isoista asioista. Nooan arkki on tarina Kohtalosta kirjoitettuna isolla K-kirjaimella, sellaisesta historiallisesta luonnonelementistä, jonka voimaa yksittäisen ihmisen on aivan turha vastustaa. Toisaalta novelli tarjoaa myös mahdollisuuden nähdä tämä tulkinta päähenkilön oman mielen lukijalle tarjoamana tuotoksena. Tarinan kertojana toimii jo ikämiehen vuosiin ehtinyt Nooa, joka tarkastelee tapahtumia omasta, aikakausien mahdollisesti hyvinkin värittämästä näkökulmastaan. Varmasti jokainen meistä mielellään näkisi oman elämänsä aikanaan, ei omalaatuisten sattumien tuloksena, vaan kehityskulkuna, jolla on alusta asti ollut määrätty tarkoitus.

Rakenteellisesti Nooan arkin suurin ongelma on nimenomaan sen edellämainittu alkupainotteisuus. Katseli sitä nimittäin mistä näkökulmasta hyvänsä, on myönnettävä, että huomattavasti kiinnostavampi kokonaisuudesta olisi tullut, jos tarinan loppuvaiheen tapahtumien kuvailuun olisi keskitytty yhtä paljon kuin alunkin. Sen verran hyvin Vienola kuitenkin onnistuu pitämään valitsemansa ainekset kasassa, että novellin sijoittumista Portin viimevuotisessa kisassa ainoastaan kunniamaininnalle täytyy aivan erikseen ihmetellä.

Pasi Karppanen