Jarmo Kervinen: Aamuruskon poika eli Ensimmäinen Juuson kirja
(Portti 3/01)

Ensimmäisen Juuson kirjan teksti on aseteltu raamatulliseen malliin: luvut osittuvat jakeisiin ja kunkin luvun alussa on tiivistelmä siitä, mitä tuleman pitää. Täytyy tunnustaa, että novellia lukiessa herää varsin nopsasti halu lukea vain nuo tiivistelmät (näinhän sitä koulussakin selvitettiin erinäisiä merkkiteoksia). Jae-systeemi tekee lukemisesta aika raskaan ponnistuksen, kun luonteva lukurytmi alituiseen katkeaa. Toisaalta on myönnettävä, että jakeet tuovat tekstille aivan omanlaisensa tunnelman ja luonteen: sitä lukee jotensakin kunnioittavasti. Syntyy vekkuli ristiriita, kun kipeänrealistinen mielenjärkkyminen puetaan juhlavaan ulkoasuun.

On kuitenkin todettava, ettei Colosseum taida olla tälle novellille oikea kritiikkiareena, koska juttu ei sisällä sf-aineksia. En oikein osaa arvioida, kuinka osuvasti Kervinen kuvaa mielen sairastumista; saattaa hyvinkin olla, että tekstin ansiot eivät vain avaudu sellaiselle, joka ei aihetta juurikaan tunne. Minun silmiini teksti oli varsin raskassoutuista. Alun herättämä kiinnostus karisi nopeasti, kun kävi ilmi, että keskityttäisiin yksinomaan Juuson päänsisäisiin tapahtumiin. Sinänsä on kiintoisaa nähdä, kuinka Juuso muuttuu ja selviää, mutta tämä ei ole kovin lukijaystävällinen näkökulma. Novellin yleisvaikutelma on abstrakti: viileän filosofinen ja analyyttinen. Juuso ei tule lukijalle läheiseksi, eikä kiinnostus siis viriä sitäkään kautta.

Mutta kuten sanottu, saattaa olla kyse vain siitä, että Juuson kirja ei Colosseumille oikeastaan kuulu ja tulee näin ollen viattomana raadelluksi.

Sari Peltoniemi