Else Lassila: Vaihtotalo
(Portti 3//01)

Vaihtotaloudesta tulee vaihtotalo, kun vaihdanta yltää koskemaan myös ihmisiä. Ja millaisissa oloissa voidaan ihmisiä vaihtaa? Lassilan novelli voidaan lukea dystopiana tai sitten tyyten toiseen maailmaan sijoittuvana juttuna. Yhtä kaikki on kyse ajasta ja paikasta, jossa vallitsee kastijärjestelmä. Järjestelmään kuuluvat vahva patriarkaalisuus ja toki myös ne kapinalliset, jotka elävät vuorilla.

Päähenkilöt ovat rampa Rauna nelosluokasta eli paarioitten ryhmästä ja Lio, rikas poika ykkösluokasta. Jo lähtöasetelmasta kuvastuu novellin hienoinen ennalta-arvattavuus. Tämä ongelma ei kuitenkaan tunnu vakavalta rasitteelta, koska novelli jää mieleen muitten ansioittensa vuoksi.

Lassila on kokenut kirjoittaja, jolta lause taittuu somasti. Kielellisesti Vaihtotalo on viehättävä novelli. Hienosti taittuu myös kuvaus: vaihdokkien talosta syntyy lukijan päässä aivan erikoisen riipaiseva mielikuva hajuineen päivineen. Lassila kuvaa pätevästi myös henkilöittensä päänsisäisiä liikahduksia - varsinkin Raunaan on helppo samastua.

Osaa henkilöistä vaivaa pieni vähäverisyys. Esimerkiksi Lion isä Turi ja vaihtovirkailija Sidge ovat kauttaaltaan pahoja olentoja, joitten toimissa ei juurikaan sävyjä erotu. Rauna puolestaan on viimeiseen asti lempeä ja hyvä. Toisaalta henkilögalleriaan kuuluu myös iljettävä (tai iljettävää esittävä) Joklim, joka pysyy arvoituksena loppuun asti: hän saa jopa mahdollisuuden valita suuntansa.

Lukujen alkuihin on sijoitettu katkelmia "Castiljan lähihistoriasta". Nämä katkelmat toimivat kyllä tyylillisesti hyvin, mutta tuntuvat paikoin tarpeettomilta. Silloin ne eivät tuo tarinaan mitään uutta sen paremmin sisällön kuin tunnelmankaan kannalta. Vielä moittisin novellin lopetusta, joka tuntuu jäävän ilmaan roikkumaan. Pienellä viilauksella, vaikkapa jollakin sopivan lakonisella huomautuksella, lopusta olisi saatu tehokkaampi.

Pienistä puutteista huolimatta Vaihtotalo oli vetävä luettava, josta jää mieleen monta erikoisen hienoa kuvaa.

Sari Peltoniemi