Vesa Lehtinen: Lampi
(Kosmoskynä 4/01)

Vesa Lehtisen Lampi on niitä fantasiatekstejä, joissa tapahtuu jotakin elämää suurempaa. Siis eräänlainen alkukertomus tai syntytarina, mutta tällä kertaa inhimillisemmästä lähtökohdasta. Lehtisellä on henkilöt eikä hän törsää Isoja Alkukirjaimia.

Nuori Birimin rakastuu papittareen ja tulee valjastetuksi tärkeään tehtävään. Hän ei kuitenkaan jää palkkiotta, eikä papitar ole sellainen kylmäkiskoinen harpyija kuin papittaret usein tapaavat olla.

Tarinan magia paljastuu lopulta melko käytännönläheiseksi. Alun tyyli ja viitteet vihjaavat suuremman luokan mullistuksiin, joten lukija joutuu hiukan pettymään tai ainakin asennoitumaan uudella tavalla. Pohjimmiltaan on kuitenkin kyse rakkaustarinasta ja rakkauteen liittyvästä symboliikasta. Lehtinen käyttää hiukan juhlavaa kieltä, joka tähän tarkoitukseen hyvin sopiikin.

Mielestäni Lampi toimii mukavasti juuri tällaisena pienimuotoisena syntysadun ja fantasianovellin ristisiitoksena. Jotakin pientä lisälatinkia jäin kaipaamaan, mutta toisaalta on hyvä, että Lehtinen pysyttäytyy hienovaraisessa tulkinnassa eikä liiemmin paatostele. Tällainen lähestymistapa antaa lukijan omalle mielikuvitukselle liikkumatilaa.

Sari Peltoniemi