Päivi Santikko: Kevätpäiväntasaus
(Legolas 2/01)

Vuoden 2001 Nova-kilpailussa toiseksi sijoittunut novelli on fantasiakertomus murrosikäisestä tytöstä, joka kokee olevansa yksin ja ainutlaatuinen. Novelli on lähes tyylivaliosuoritus, jossa kaikki palaset virkerakenteista yksittäisten sanojen valintaan on laskettu tarkasti kohdalleen. Novellin pitkät virkkeet venyttävät sietokyvyn rajoja äärimmilleen, mutta jotenkin ne onnistuvat pysymään koossa, taittumaan sulavasti lauseesta toiseen. Vaikka Kevätpäiväntasauksen jännittävä kieli ärsyttäisikin, sitä kannattaa itsekunkin tutkia.

Sujuvasti etenevä pieni tarina verhoaa tarinan päähenkilön symbolien köynnökseen. Tarinan universaalia tasoa ei varmasti olisi haitannut, jos päähenkilöstä olisi tehty hieman lihallisempi, persoonallisempi olento.

Joihinkin ihmisiin luonto leimaa lähtemättömän jälkensä. Jotkut löytävät itsensä. Löytävätkö nämä ihmiset kuitenkaan koskaan toisiaan? Kaikkeus on avara, lukemattomien mahdollisuuksien kenttä. Ahdistaako tietoisuus sinua vai saako se sydämesi täyttymään onnesta ja toivosta? Kevätpäiväntasaus on teksti, josta mielellään etsii asioita kerta toisensa jälkeen.

Jarmo Karonen