Vesa Korhonen: Halt
(Kosmoskynä 4/01)

Kirjoittaja on ymmärtänyt ensimmäisen lauseen merkityksen koko novellin yleissävylle. "Ilmari oli nörtti." Tuollaisen paljastuksen jälkeen odottaa humoristista tekstiä, mutta ei Halt silti mitään pratchettmaista vitsien ilotulitusta ole, vaan paremminkin yksi ainoa novellin muotoon kirjoitettu vitsi, jonkinlainen maailmanhistorian viimeinen anekdootti.

Korhosen novellin taustalta paistaa läpi Arthur C. Clarken novelli Jumalan yhdeksän biljoonaa nimeä, minkä kirjoittajakin auliisti myöntää. Tämä ei yhtään vähennä sitä seikkaa, että Halt on kelpo novelli, tiivis teksti, joka ei harhaile asiastaan. Kieli on varsin sujuvaa paria lipsahdusta lukuunottamatta: "kiihtymys jatkui minuutista toiseen" kuulostaa kankealta. Keskiosan atk-slangi on hieman raskasta asiaan perehtymättömälle, mutta se ankkuroi novellin vahvasti tietoliikenteen todellisuuteen.

Kevyen koomisen otteen lisäksi kertoja lataa tekstiin välillä pahaenteisiäkin sävyjä osoittamalla päähenkilöiden ympäristöstä asioita, joita he eivät itse ollenkaan huomaa. Jo kolmannessa kappaleessa mainitaan ikään kuin ohimennen novellin päätepiste, maailmanloppu, mutta päähenkilöt ovat onnellisen tietämättömiä. Tässä onkin suurin ero Clarken novelliin, jonka hahmot osasivat odottaa ikävyyksiä, kun tietokone raksutti uhkaavaa tahtiaan Jumalan nimiä.

Mikään kovin maailmaa vapisuttava teos Halt ei ole novellin tapahtumista huolimatta, mutta tekstiä jää kuitenkin miettimään pariksikin hetkeksi. Clarken novelli tuo minulle mieleen ihmisen geenikartoituksen. Hiukan samalla tavallahan on kyse DNA:n emästen (atcg) kaikkien mahdollisten pötköjen selvittämisestä. Maailmanloppua ei kuitenkaan ole tullut. Mutta mitä saavatkaan aikaan teekkarit työpajoissaan?

Jarmo Karonen