Jouko Kivinen: Testaaja
(Kosmoskynä 2/02)

Suomalaisen spekulatiivisen fiktion mielenkiintoinen piirre on sen taipumus seurailla muun maailman trendejä, mutta tehdä se pienoisella viiveellä tai ainakin ei-ihan-niin-ajan-hermolla. Jouko Kivisen Testaaja edustaa kaikin puolin tyylipuhdasta kyberpunkkia, tuota Gibsonin ja kumppaneiden vuosikymmen pari sitten liikkeelle potkaisemaa kirjallisuudensuuntausta, joka kuitenkin on ollut jo hyvän aikaa poissa muodista ja jopa ehditty julistaa kuolleeksi useampaan kertaan.

Jos Testaaja olisi kirjoitettu ja julkaistu vaikkapa vain kymmenen vuotta sitten esimerkiksi Tähtivaeltajassa, olisivat kaikki taputtaneet käsiään ja sanoneet sen olevan suomalaisen kyberpunkin kelpo edustaja. Nyt, ajan vierähdettyä ja kansainvälisen scifin tuulien kääntyiltyä useampaankin otteeseen, novelli vaikuttaa suuryhtiöineen, virtuaalitodellisuuksineen ja erilaisine asiaankuuluvine teknisine vimpaimineen lähinnä vanhanaikaiselta.

Tämän lisäksi Testaajassa on muutamia piirteitä, jotka tekevät siitä novellina turhankin yllätyksettömän. Näistä ensimmäinen liittyy tarinan maailmaan. Novellissa on mukana kaikki se, mikä kyberpunkkiin kuuluu, mutta ei tämän lisäksi oikein mitään sellaista uutta tai omaa, joka riittäisi palkitsemaan lukijan. Novelli on viimeistä piirtoa myöten uskollinen kyberpunkin ehta edustaja, mutta sellaisenaan aivan yhtä tylsä kuin esimerkiksi esikuvilleen viimeistä piirtoa myöten uskolliset tusinafantasiatarinat.

Toinen seikka, mihin novelli kompastuu, on itse tarina. Juonellisesti novelli nimittäin on varsin tasapaksu, ilman sen suurempia nousuja, laskuja tai oikeastaan minkäänlaisia yllättäviä käänteitä. Ja juonen merkitys sentään on seikka, joka on aina ollut olennainen osa kyberpunkin tech noiria. Muutenkin novellissa on juonellisesti selvää hapuilun makua. Hakematta syntyykin vaikutelma, kuin kirjoittaja itselläkään ei olisi ollut varmaa käsitystä siitä, mihin suuntaan tarinaansa viedä.

Ei Testaaja loppujen lopuksi ole sen huonompi kuin monet muutkaan, esimerkiksi Portin sivuilla julkaistavat scifinovellit. Jos tarkkoja ollaan, on se yksi toimivimmista perus-scifijutuista, joita Kosmoskynän sivuilla on toistaiseksi julkaistu. Myös kerronta on kirjoittajalla hyvin hanskassa eikä novellissa ole suurempia kielellisiä mokia. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kokonaisuutena Testaaja on yksinkertaisesti turhan tavanomainen. Sen verran loppuunkaluttu aihe kun tietoverkoissa seikkailevat datalehmipaimenet ovat, että tätä nykyä vaadittaisiin jo melkoinen kirjoittajanero, että aiheesta saisi enää mitään uutta tai omaperäistä irti.
 
Pasi Karppanen