Rasimus: Oikopolut
(Legolas 1/02)

Oikopolut on novelli, jonka kaltaisia Suomessa ei juurikaan enää kirjoiteta. Kyseessä on lyhyt, vain vajaan aukeaman mittainen pikkutarina miehestä, jota oikotiet alkavat kiinnostaa tämän vaimon jouduttua sairaalaan sekä miehen tuon johdosta tekemästä odottamattomasta havainnosta. Tuon enempää juonesta on oikeastaan mahdoton kertoa pilaamatta novellia niiltä lukijoilta, jotka eivät mahdollisesti ole sitä vielä lukeneet.

Puitteidensa puolesta tarinassa on paljon samaa kuin monissa muissa suomalaisissa, kotimaiseen reaalitodellisuuteen perustuvissa scifinovelleissa. Vastaavista lähtökohdista olisikin saattanut hyvin saada venyttämällä aikaseiksi normimittaisen, Portin kisassa kunniamaininnalle sijoittuvan tarinan. Se, mikä kuitenkin tekee Oikopoluista niin onnistuneen, on nimenomaan sen tiivis muoto.

Aivan turhaan nimimerkin taakse kätkeytynyt Rasimus on kyennyt luomaan vajaassa parissa sivussa tiiviin pikkutarinan, joka lyhyydestään huolimatta täyttää kaikki täysipainoisen novellin tunnusmerkit. Lyhyessä novellissa on toimiva juoni, hyvin rakennetut päähenkilöt (yksi nyt ainakin), selkeä alku, keskikohta ja loppu sekä toimiva loppukoukku. Henkilökuvaus kieltämättä jää novellissa varsin viitteelliseksi, mutta kaikkea ei näin pieneen tilaan luonnollisesti voi saada mahtumaan.

Mitä todennäköisimmin tätäkään novellia ei ensi vuonna nähdä Atorox-kymmenikössä, sen taannee jo novellin lyhyys ja julkaisukanava. Sen verran soisi kuitenkin edes kirjoittajien Rasimuksen lyhyen tarinan noteeraavan, että ainakin lukisivat sen kertaalleen läpi. Aina novelli ei nimitäin tarvitse toimiakseen kymmeniä ja taas kymmeniä sivuja, vaan hyvän tarinan voi rakentaa huomattavasti lyhyempäänkin tilaan.
 
Pasi Karppanen