Keijo Tähtinen: 9 lyhyttä erikoista
(Finnzine 1/02)

Huoltamolla
Darth Vader ja hänen tummanpuhuvat vaatteensa
Vierailu
Antin mustikkareissu
Kaunon ensirakkaus
Alusta korjaamassa Denebissä
Kiertoajelulla Helsingissä vuonna 2025
Warboom-planeetan sotajaarli seikkailee
Avaruusulysseia 2020
 

Kuten tekstisikermän otsikot jo osoittavat, on Keijo Tähtisellä loputtomasti hillittömiä ideoita. Finnzine esittelee hänet "scifin Huuhaa-Innaseksi", mikä sekin paljastaa näitten tekstien luonteesta jotakin olennaista: kyse on omaperäisistä huumorikatkelmista, joissa varsin luovalla tavalla naitetaan suomalainen rahvas ja avaruuden möhkiäiset.

Novellimaisimmin toimii Huoltamolla. Tähtinen malttaa kehitellä tilannetta ja henkilöitä sen verran, ettei enää ole kyse kertakäyttövitsistä. Novelli yhdistää tulevaisuuden ihmeisiin suomalaiset perusarvot ja nauraa kummallekin.  Hauskuus tulee esiin hienovaraisemmin ja hykerryttävämmin kuin muissa teksteissä. Kerrassaan herkullinen on tilanne, jossa avaruusaluksessa kaikaavat vuorotellen Sepi Kumpulaisen laulu ja hälytyssireeni.

Darth Vader -tarinassa nimihenkilö on naimisissa Tellervo Mäntysen kanssa ja kohtaa arjen pieniä ongelmia. Idea on mainio, mutta toteutetaan laiskasti. Juttujen kärki jää kovin tylsäksi, kun huipentuma on esimerkiksi se, että Tellervo luulee miehensä kypärää potaksi. Tellervo ja Darth kuulostaa ensialkuun nimiparina kerrassaan riemulliselta, mutta eihän tämä idea kovin monta kertaa jaksa naurattaa. Darth-katkelmat ovat tällaisina lopulta aika yhdentekeviä. Niiden tarkoitus on hauskuttaa, mutta siihen ne eivät yllä. Kirjoittajan kannattaisi nostaa rimaansa ja olla tyytymättä niihin vitseihin, jotka ensimmäisinä tulevat mieleen.

Vierailu pelaa sutjakammin. Siinä herkutellaan samalla idealla kuin Fredric Brown kirjassaan Marsilaiset, menkää kotiin!. Tämänkin jutun lähtökohta on lupaava ja antaa kirjoittajalle paljon mahdollisuuksia. Maahan on saapunut muukalaisia, joitten perustarve on saada pilailla. Ne tekevät jutun päähenkilölle häijyn jekun, jonka keksimisessä Tähtinen väläyttää taitojaan. Muuten muukalaisten temput ovat varsin latteita. Niitten kohdalla kirjoittaja on suotta hillinnyt mielikuvitustaan ja tärvännyt tekstin mahdollisuuksia. Loppuhuipennuskaan ei erityisemmin sävähdytä ainakaan niitä, jotka ovat jo vuosia katselleet Johanna Sinisalon alati vaihtuvan väristä hiustoa tai viettäneet aikaa punkkaripiireissä.

Antin mustikkareissu laskee lähinnä sen varaan, että murre tekee tekstistä automaattisesti koomisen. Toinen klisee on ajatus, että murteenpuhuja (varsinkin etelä-pohjanmaan murteen) on vähän tyhmä. Kun se näkee humanoideja, sen ensimmäinen ajatus on tarjota niille mustikoita ja kysyä: "Kan ni taala engelska?" Tämä on scifi-puskafarssia.

Kun päästään novelliin Kaunon ensirakkaus, alkaa jo vakavasti tökkiä se into, jolla Tähtinen viljelee hassuja nimiä kuten Iines Lättyranta. Kaunon ensirakkaus taitaa olla sekä sisällöltään että toteutukseltaan koko nipun köyhimpiä. Idea – rakastuminen androidiin – ei ole järin tuore. Hauskaa pitäisi ilmeisesti olla sen, että kaunis blondi työskentelee muurarina ja laulaa Rotestilaulua. Dialogi etenee niin kiivasta vauhtia, että Kauno pääsee tunnustamaan rakkautensa melkein kättelyssä.

Alusta korjaamassa Denebissä, Kiertoajelulla Helsingissä vuonna 2025, Warboom ja Avaruusulysseia sisältävät hienot loppuhuipennukset. Näistä teksteistä tulee väistämättä mieleen, että Tähtisen kannattaisi kokeilla raapaletta. Jutuissa on selvästi raapaleen henkeä ja rajattu muoto tekisi niille vain hyvää, jos kohta ne jo nyt ovat kiitettävän kompakteja.
 
Sari Peltoniemi